Yhteiskunta

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2012.

Ihmisen koti  5

Hyvinkäällä sattui tragedia - yksi useiden vastaavien jatkumossa. Tapaus oli aivan äärimmäinen purkaus, jonka takaa löydetään varmasti useita syitä ja vaikuttimia. Media puolestaan etsii pikaselityksiä ihan kaikilta suunnilta - selityksen järkevyydestä huolimatta.

En aio ottaa kyseiseen tapaukseen kantaa. Sen sijaan nostan esiin teeman, joka on arkijärjen, mutta ennen kaikkea lukuisten tutkimusten mukaan, tärkein vaikutin ihmisen tasapainoiseen kehitykseen. Se on koti.

Monien suomalaisten lasten ja nuorten arki on eri tavoin tragediaa päivästä toiseen. Se on ollut sitä sadoilla sukupolvilla aiemmin ja tulee aina olemaan. Päihdeongelmat, perheväkivalta, riitely, viha, välinpitämättömyys, rakkauden puute ja monet muut asiat ovat läsnä tuhansien pienten ihmisten elämässä päivittäin. Surullisinta on se, että lapsuudessa ja nuoruudessa koetut asiat seuraavat meitä läpi elämän. Ne voivat rikkoa ihmisen.

Kodin vaikutus myöhempään elämään onkin todella merkittävä. Me aikuiset emme voi enää vaikuttaa siihen, olemmeko saaneet itse elää terveessä kasvuympäristössä vai erilaisten murtumien rikkomassa pelon ja huonojen mallien puristuksessa. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, ettei pahoinvointi kasaannu ja periydy seuraaville sukupolville. Voimme parantaa merkittävästi tulevien polvien elämää omilla teoilla ja valinnoilla.

Emme koskaan voi ehkäistä kaikkia yksittäisiä ääripurkauksia - niihin vaikuttavat liian monet tekijät. Sen sijaan voimme vaikuttaa valtavasti siihen, kuinka ehjiä tai rikkinäisiä ovat tulevat lapset ja nuoret. Samalla ehkäisemme erilaisten ääripurkausten todennäköisyyttä ja ennen kaikkea luomme inhimillistä hyvinvointia. Siinä on (rapistuvilla) rakenteille oma tehtävänsä - johon en tässä puutu - mutta ihmisyyden sykkivä sydän on lopulta kotona.

Miettikää siis huolella ja tarkkaan, ennen kuin nostatte lasten nähden pullon huulille, tulette humalassa kotiin, rähjäätte tai heilautatte nyrkkiä - kaikki se langettaa elinikäisen varjon pienten ihmisten elämään.

Suosituksena Kadonneet/kadotetut - Los Desaparecidos


Känni-ilta monologina  4

Tiistaina TV2 esitti Känni-ilta -teemakeskustelun suorana lähetyksenä. Mukana oli paljon populaa, mutta nykytapojen mukaan joukko ei edustanut asiantuntijoita, vaan pikemminkin rupattelemaan oli valittu mahdollisimman vastakkaisia mielipiteitä omaavia henkilöitä, omia poliittisia ja taloudellisia intressejä ajavia persoonia ja nimekkäitä kyökkipsykologeja - tehtiin siis viihdettä. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen, Nuorisotutkimusverkoston, yliopistojen ja ennen kaikkea THL:n alkoholitutkijat loistivat poissaolollaan - eikä heitä ollut sinne kutsuttukaan. Mirjam Kalland Mannerheimin lastensuojeluliitosta oli ainoa todellinen substanssiasiantuntija - Pekka Puskaa en tässä yhteydessä sellaiseksi laske.

Vedän seuraavassa Känni-illan monologina siten, että esitän näkiksen samoihin teemoihin ja samassa järjestyksessä kuin TV2:n ohjelmassa. Tässä siis minun Känni-iltani.

1. Pitäisikö ravintolan aukioloaikoja lyhentää?

Sillä ei vähennetä alkoholin kokonaiskulutusta, sillä aamun pikkutunneilla nautitaan erittäin vähäinen määrä kaikesta alkoholista. Kokonaan oma asia ovat järjestyshäiriöt. Päivi Räsänen viittasi norjalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan häiriöt vähenivät vuonojen maassa tehdyssä kokeilussa - viittaus kyseiseen tutkimukseen on tässä kelpaamaton, sillä lähtöasetelma oli hyvin erilainen. Laaja tutkimuskokonaisuus löytyy vaikkapa Briteistä - John Hopkins Yo:sta, jossa havaittiin nimenomaan aukiolojen porrastamisen olevan toimivin vastaus järjestyshäiriöihin. Lisäksi tutkijoiden suosituksesta lisättiin liikennettä aina tietyin tasatunnein, jolloin isojen kapakoiden sulkeuduttua porukka katosi nopeammin koteihinsa - tappelut vähenivät. Vastaus on siis, ettei lyhentäminen paranna tilannetta, vaan nimenomaan järkevä porrastus on tärkeää ja esimerkiksi tehostetuin liikenneratkaisuin voidaan saada järjestyshäiriöt vähenemään. Jos koko Stadin yöelämän jengi paukkaa tasan kello 02.00 kahteen tai kolmeen paikkaan jonottamaan busseihin ja juniin, on edessä verisiä öitä.

2. Puistojuopottelu

Julkijuopottelu on kiellettyä, mutta puistojuopottelussa poliisi toimii tuomioistuimena - päättää siis kuka dokaa siististi ja kuka ei. Tämä on kovin kinkkinen, miten yhdistää rikas kaupunkielämä, lasten suojeleminen puisto-ördäämiseltä ja poliisin kestämätön rooli. Täyskielloin ei tätä juttua kyllä ratkaista, vaan tarvitaan arkijärkeä. Stadissa voitaisiin lähteä vaikka kokeilemaan sellaista, että aivan ydinkeskustan puistoissa - Espa, Kaivari, Töölönlahti ja Tokoinranta - ei saa kuppia ottaa, mutta sivummalla nykyinen käytäntö jatkuisi ennallaan. Näin näkyvimmillä paikoilla ei juopoteltaisi ja homma ei olisi läsnä jatkuvasti koko keskustan alueella - ei lasten tai aikuisten silmissä. Samalla kuitenkin yksilönvapaus tissutella auringossa säilyisi. Voipi olla, ettei lainsäädäntö tähän taivu, mutta taivutetaan sopimaan. Jos lyödään päälle täyskielto, ei sitä noudateta ja poliisin nykyresurssein hommasta tulee vain teoreettinen kielto - fiasko.

3. Kokonaiskulutus

Voi äiti. Suomessa juodaan suomalaisella tavalla 12,2 litraa per naamari absoluuttista alkoholia, viittaukset Saksaan tai muihin saman tason kokonaiskulutuksen maihin on typerä. Kokonaiskulutus on Suomessa mittari, joka on tärkein indikaattori (uskomatonta, mutta melkein korreloi) alkoholista aiheutuviin terveyshaittoihin ja alkoholikuolemiin - täysin vastaansanomaton fakta. Sen sijaan, että moititaan kokonaiskulutuksen käyttämistä mittarina, napataan rinnalle ja kohteeksi myös humalajuominen. Nämä kaksi mahtuvat Suomeen rinnan. Pyritään siis alentamaan kokonaiskulutusta ja vähentämään humalajuomista, keinot ovat erilaiset, mutta molemmissa kohde oikea.

4. Keppana Alkoon ja kakkonen tilalle

Miksei niin, että kakkonen laajasti tarjolle ja pyritään ohjaamaan kuluttajien kysyntää esimerkiksi hintapolitiikalla siihen. Jos vaikka kolmannes siirtyisi kepusta kakkoseen, niin kokonaiskulutus vähenisi. Itse olisin aikanaan juonut mieluummin vähän miedompaa olutta ja kakkonen olisi ollut tervetullut vaihtoehto. Pointtini on, että mustavalkoisen joko-tai -vaihtoehdon rinnalle mietitty keskitie.

5. Mainonnan näkyvyys

Mielikuvamainonta pannaan, alkoholimainonta pois urheilusta ja muutoinkin alkoholin kauppaaminen elämäntyylivalintana pois julkisuuskuvasta. Totta helvetissä kattoon nostattavat siiderimainokset ovat suunnattu tietyille ikä- ja väestöryhmille. Sellaista mainosta ei ole olemassa, johon olisi sisäänkoodattu mekanismi, ettei se vaikuta alaikäisiin - mainonta ei taatusti ole niin kehittynyttä, että se uppoaa 18-vuotiaalle, muttei 17-vuotiaalle. Alkoholin läsnäolo arjessa uusintaa suomalaista alkoholikulttuuria ja ei ainakaan vähennä juomista. Aikuiset osaavat ja voivat tehdä valintansa ilman mainontaakin. Homma olisi paketissa nopeasti, mutta alkoholiteollisuus ja siitä rahaa tekevät muut toimialat sekä niiden talutusnuorassa olevat poliitikot lyövät kapulaa rattaisiin.

Synteesi - löperöä viihdekeskustelu siinä oikeassa Känni-illassa, josta ei juuri kansalle isoja argumentteja pureksittavaksi jäänyt - tylsää jankutusta. Omani ei tasoltaan ole ehkä yhtään parempi, mutta ainakin dynaamisempi puheenvuoro.

Niin tai näin, niin alkoholi tappaa enemmän työikäisiä kansalaisia kuin mikään muu sairaus, aiheuttaa valtavasti inhimillistä tuskaa, lapsille vakavia traumoja ja muita haittoja ja paljon muuta kärsimystä. Toisaalta alkoholi on myös tärkeä sosiaalinen voiteluaine ja hiprakassa on helvetin kivaa. On siis olemassa iloista ja tuhoisaa juomista. Jos yksittäiset ihmiset viitsivät miettiä muutakin kuin vain omaa napaansa, saisimme varmasti aikaan sellaisen keskitien, jolla tuo haitallinen ja tuhoisa puoli saataisiin laskemaan.

Lopetan keskitielle tarkoitushakuisesti johdattelevaan kysymykseen: Alkoholimainonta lisää tutkitusti kulutusta - kertokaa siis minulle miten ja miksi juuri teitä haittaa se, että kiekkokaukalon keskellä lukee Karjalan sijaan vaikkapa Juhla Mokka?


Mystinen vinkkimies  7

Tänään nousi otsikoihin juttu poliisin vinkkimiehestä, joka oli saanut kaikessa hiljaisuudessa Kouvolan hovioikeudelta "vapaudut vankilasta" -kortin. Kaverin hallussa oli kaikkiaan melkein kilo heroiinia. Itse juttu ei ole mikään tuore, vaan tapahtui jo 2000-luvun alussa. Se ponnahti kuitenkin uudelleen pintaan, kun STT sai syyttäjän tekemään valistuslupapäätökseen - kielteisen sellaisen.

Tapaus oli osa huumepoliisin virkarikoshässäkkää, jonka myrskyn silmässä oli vuosina 2007-2009 Helsingin poliisilaitoksen huumepoliiseja. Koko tapaus oli aikanaan todella kummallinen ja esimerkiksi syyttäjä kertoi poliisien uhkailleen häntä, asiaa koskevia nauhoitteita tuhottiin ministeriössä ja paljon muuta hämmentävää. Poliisit todettiin lopulta syyttömiksi.

Erilaisia spekulaatioita tapahtumien todellisesta luonteesta olisi aina salaliittoteoria-kirjaan saakka. Niitä, kuten nyt julkisuuteen ponnahtanutta vinkkimiesjuttua on maallikon mahdoton arvioida, sillä materiaali on niin monilta osin salaista. Jotakin kovin outoa kuviossa kuitenkin on - ja tämä ei ole viittaus poliisien syyllistyneen mihinkään.

Vanha haava aukesi nyt uudelleen. Huumausainerikollisuus on rangaistuksiltaan erittäin vakavaksi määriteltyä ja jokin on pahasti vialla, jos kilon kokoinen heroiinierä peitetään salaisilla päätöksillä. Kilon hepoa saa siis anteeksi, mutta mihin raja vinkkimiesten tekemissä teoissa asetetaan?

Kansalaisena voi tässä kohdin vain hämmästellä oikeuskäytäntöjen läpinäkymättömyyttä. Kuinka luottaa valtavan paksun savuverhon läpi siihen, että mikään koko sekamelskassa on sitä, miltä se näyttää - tai pikemminkin ei ole sitä, miltä se näyttää.

Tästä muutenkin vinksahtaneessa "maan tapojen", arveluttavien poliittisten kytkösten, jemmattujen Tiitisen-listojen ja Kreikka-sopimusten, Dragsvikien, lautakasojen ja Ilkka-kanervojen ajasta puuttuikin enää se, että oikeuslaitoksen uskottavuus alkaa kansalaisten silmissä horjua huumausainerikollisuudenkin saralla. Ollaan niin pirun tomeroita, kun kyse on yksittäisen pilviveikon tai kotikasvattelijan rankaiseminen, mutta annas olla, kun pitäisi mittauttaa poliisin toiminnan rajoja.

Kaikki toki tiedämme, ettei tätäkään vinkkimiesjuttua kukaan parin viikon kuluttua muista. Saamme lukea pari päivää lehdistä erilaisia eriskummallisia selityksiä, muttei mitään asiaa selventävää.

Tämä on nyky-Suomessa sitä niin kutsuttua läpinäkyvyyttä, kuten viime vuosien jatkuvat, toistuvat ja kummalliset kiemurat ovat osoittaneet. Kaikki tuodaan avoimesti kansalaisten arvioitavaksi, paitsi politiikan sotkut ja viranomaisten tallustelu harmaalla vyöhykkeellä. Suljetaan mapit ja lyödään leima "salainen" päälle.

Ai niin, heroiini ja se vinkkimies. Millaisin vinkein selviää minimissään 6-8 vuoden ehdottomasta vankeustuomiosta ilman rangaistusta? itselläni ei ole heittää edes villiä arvausta - tai tietysti Hans Assmannin ja Alpo Nyrösen voisi tähänkin tarjota.

Russellin Tompan torstain keikan kunniaksi suosituksena on East of Woodstock, West of Vietnam


Hollannin kannabislain U-käännös  14

Hollannista kuuluu ihan kummia. Liberaalista huumepolitiikasta tunnettu maa on astumassa uudelle tielle. Kannabiskahvilat saavat jatkossa myydä tuotteitaan ainoastaan rekisteröidyille jäsenille. Saadakseen ”hamppupassin” täytyy asua Hollannissa ja yhdellä kahvilalla saa olla enintään 2000 rekisteröitynyttä jäsentä. Ulkomaalaisilla ei siis jatkossa ole asiaa coffee shoppeihin.

Käänne tulee kiinnostavaan ajankohtaan, sillä samanaikaisesti Yhdysvalloissa, tutusti erään tiukimman länsimaisen huumausainepolitiikan maassa, mennään useassa osavaltiossa päinvastaiseen suuntaan. Maailma tuntuu kääntyvän päälaelleen kannabiskysymyksessä.

Taustalla on Hollannin jo kaatunut konservatiivihallitus, joka ehti ennen hajoamistaan sohia kannabislakia isoimmin sitten vuoden 1976, jolloin alle 5 gramman hallussapito omaan käyttöön dekriminalisoitiin ja nykymuotoinen kannabislainsäädäntö pääosin luotiin.

Hollannissa tehdyn päätöksen taustalla on perustelu, jonka mukaan huumeturismi aiheuttaa haittoja. Lisäksi tuore oikeuden päätös alleviivaa järjestyshäiriöiden vähenemistä ja usean EU-kansalaisen terveyttä. Näillä argumenteilla lainsäätäjä pystyi kiertämään EU:n vapaa liikkuvuuden ja palvelujen vapaan saatavuuden pykälät.

Kannabiskahviloiden pitäjien valituksia ei hyväksytty ja ainakin lainsäädännön tasolla voidaan puhua melko radikaalista muutoksesta. Sitä ei kuitenkaan olla nielemässä ihan helpolla. Amsterdamin pormestari on eräs lain kovimpia vastustajia, sillä peräti kolmannes kaupungin turisteista vierailee coffee shopeissa ja kokeilee kannabista. Erityisen huolissaan pormestari on turismin hiipumisesta. Kannabiskahviloita edustava lakimies on puolestaan laittanut jo valituksen vetämään ja sen jälkeen edessä on vielä EU-tuomioistuin.

Mikäli tuomioistuimen päätös pitäisi läpi eri oikeusasteiden ja sopii vielä tulevan hallituksen huumepolitiikkaan, olisi asetelma tutkimuksellisesti herkullinen. Syntyykö Hollantiin aiempaa laajemmat laittomat markkinat palvelemaan turisteja? Tämä argumentti on ollut vahvasti esillä maan mediassa ja kansalaiskeskusteluissa. Pelätään, että hallinnassa ollut kannabiskäytäntö karkaa käsistä ja rikollisuus astuu kuvaan uudessa mittakaavassa. Toinen hypoteesi tietysti on, että kannabisturismi katoaa ja samalla siihen liittyneet lieveilmiöt.

Jos olisin vedonvälittäjä, saisi tulevan hallituksen lain kaataminen pienimmän kertoimen. Hollantilaiset ovat tottuneet liberaaliin mentaliteettiin eri yhteiskunnan saroilla ja kaikenlaisia kieltoja katsotaan pelon sekaisin tuntein. Amsterdam on kuuluisa nimenomaan kanavien ympärillä leijuvasta kannabiksen tuoksusta. Vaikka laki tulisi voimaan, siirtyy kauppa kaduille ja jointteja poltellaan jemmassa julkiselta katseelta.

Varsinainen länsimaisen huumausainepolitiikan jättiyllätys olisi, jos laki toimisi, ohjaisi niin hollantilaiset kuin turistitkin vähentämään kokeilu ja käyttöä ja Hollannista tulisi Euroopan huumeeton kehto (oikei, oikei, ajatus lentää nyt liian korkealla). Se vaan tuppaa olemaan niin, ettei kielloilla ole näitä hommia saatu kuriin oikeastaan missään, tai koskaan.