Yhteiskunta

Mitä päihteisiin liittyvää toi tullessaan kesä 2010? Laajin keskustelu liittyi MDPV:n pikaiseen kriminalisointiin. Se sai paljon palstatilaa touko- ja kesäkuun aikana. Keskustelu oli tärkeää ja aiheellista, sillä potentiaalia isoihin ongelmiin oli näkyvissä.

Toinen iso keskustelurypäs kehkeytyi alkoholin mainontaa pohtineen työryhmän ympärille. Sosiaali- ja terveyspolitiikan ostettu poliittinen ratkaisu, oli röyhkein laatuaan Suomessa. Ministerin ja valtiosihteerin kieroutuneita motiiveja voi vain arvailla, vaikka useat huhut viittavavat erään sinivalkoisen hallituspuolueen eliittiin. Markkinaliberalismilla ei ole moraalia, jos se nyt on kellekään mikään yllätys.

Heinäkuun lopussa fentanyyli-myrkytykset tappoivat ainakin yhden ja veivät usean sairaalaan. Tiukkaa myrkkyä, jonka annostelu on erittäin vaikeaa, jollei mahdotonta. Imeskeltynä laastari johtaa lähes varmaan kuolemaan.

Helteet toivat myös omia ongelmiaan. Se on näkynyt katkoilla ja terveysneuvontapisteissä. Bisseä, viiniä ja tiukkaa valuu kurkusta kuumalla ilmalla vinhasti. Putki jää helposti päälle ja ongelma on kypsynyt. Edessä on viikon kuivuminen katkolla tai akuutimpi elimistön kuivuminen. Huumeongelmaiset taas ovat lisänneet helteillä brenkun mukaan peruscocktailiin ja silloin kuivuminen onkin vain ajan kysymys – ongelma joka koskee erityisesti pirinistejä. Erittäin huonokuntoista jengiä hakee apua terveysneuvonnoista.

Mitä muuta? Missasinko jotain? Snaideina heittoina voisi vielä mainita tupakoinnin voimakkaan vähenemisen vuoden alusta, Suomi juo -kirjan ilmestymisen ja mCCP -”huumeen” ison takavarikon. Lisäksi tuore tutkimus kertoo anabolisten olevan pumpulle vielä selvästi oletettua vaarallisempaa – mm. Florence Griffith-Joyner 1959–1998.

Aikalailla viimevuosien malliin mentiin. Entäs se oma kesäni? Nikolaita kului helteillä ja mentiin todella ”low profile” -otteella. En käynyt baarissa kuin yhden kerran ja sekin keskellä päivää Rytmin terassilla. Festarit kiersin kaukaa, vaikka Fogertiin olisi ollut flibari. Minun kesäni taisi olla jokin orastava keski-ikäistymisen alkusoitto.

Hallitusohjelmaan kaavaillaan sukupuolineutraalia avioliittolakia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että homo- ja lesboparit saisivat samat oikeudet kuin avioparitkin.

Kirkolle tämä on tietysti valtava ongelma. Piispa Eero Huovinen miettii, pitäisikö kirkon luopua vihkimisoikeudesta. Tällöin avioliiton juridinen puoli hoidettaisiin maistraatissa ja juhlat sitten missä kukin parhaaksi katsoo, kirkossa tai vaikka Pirunkirkossa. Juuri näin asia hoidetaan suuressa osassa muuta Eurooppaa.

Koko avioliittoasetelma on omituinen. Miksi parisuhde tarvitsee ketään sitä siunaamaan? Mitä koko avioliitto edes kuuluu papille tai laamannille? Jos vuokraan asunnon, en tarvitse papin siunausta sopimuspaperille. Jos teen työsopimuksen, ei maistraatin laamannin tarvitse tutkia, onko minulla jo työsuhde jonkun toisen työnantajan kanssa. Jos teen sopimuksen parisuhteeni tulevaisuudesta, se yhtäkkiä onkin kirkon, valtion ja koko yhteiskunnan asia. Miksi?

Avioliitto on yksinkertaisesti kahden tai useamman ihmisen keskinäisen suhteen tulevaisuuden aiesopimus. Sopimus siitä, kuinka he aikovat elämänsä viettää. Ei sen kummempaa. Ei siihen tarvita papin tai laamannin hyväsyntää yhtään sen enempää kuin työsopimukseni tarvitsee pyhää vettä ollakseen validi.

Suhdesopimus voi olla millainen tahansa, kunhan osapuolet siihen vapaaehtoisesti suostuvat. Viranomaisia tarvitaan aikaisintaan silloin, jos jompi kumpi osapuoli rikkoo sopimusta.

Asetelma on varsin yksinkertainen ja suoraviivainen. Jos pari kokee haluavansa papin siunauksen, siitä vaan. Sopimuksessa voidaan tällöin sanoa esimerkiksi "tämä sopimus astuu voimaan kun molemmat osapuolet ovat sen allekirjoituksellaan hyväksyneet ja molempien hyväksymä pappi on sen siunannut". Avioehto käy tarpeettomaksi erillisenä paperina, sillä se sisältyy suhdesopimukseen, jos osapuolet niin haluavat. Entä jos on monta vaimoa ja yksi mies, tai toisin päin? Ei ongelmaa, asia on täysin heidän omansa. Entä lasten asema ja perintö? Ei ongelmaa. Asiat voidaan kirjata sopimukseen. Onko uskollisuus tärkeää suhteen osapuolille? Jos on, pettämisestä voidaan määritellä sanktio, vaikka koko sopimuksen purkautuminen. Ihan miten osapuolet haluavat.

Nykyisin, jos avioliitossa elävä pari saa lapsen, on suhteen mies automaattisesti lapsen isä. Hänellä ei ole oikeutta vaatia isyystestiä. Tästäkin epäkohdasta päästään näppärästi eroon vapaaehtoisella sopimuksella - pari voi halutessaan määritellä, että syntyvien lasten isyys varmistetaan testillä. Yksinkertaista ja kaunista. Biologisen isyyden määrää munasolun hedelmöittävä siittiö, ei bitti väestörekisterin tietokannassa.

Kuvio kunnioittaa täydellisesti kunkin itsemääräämisoikeutta ja on kauniin yksinkertainen.

Käytännössä asia varmaan sujuisi niin, että olisi valmis sopimuspohja, jota voi halutessaan muokata. Koko sopimusta ei tarvitse erikseen laatia tyhjästä. Kuten vuokra- tai työsopimuksetkin, ei niitäkään joka kerta puhtaalta pöydältä laadita. Ei vaadita kummoistakaan mielikuvitusta kuvitella muutama erilainen, varsin lyhyt ja tiivis sopimuspohja.

Tämän jälkeen kirkon ei tarvitse siunata homoja ellei halua. Jos homopari kaipaa papin siunauksen, he voivat etsiä papin heidät siunaamaan. Ei ongelmaa. Ketään ei tarvitse pakottaa yhtään mihinkään.

Kun valtion ja pakon/kiellon poistaa kuviosta, kaikki palat loksahtavat paikoilleen itsestään. Parisuhde muuttuu oikeasti parin suhteeksi, jonka toiminnan pari itse määrittelee. Se ei ole enää valtion tai kirkon määräämä muotti - paitsi jos pari itse niin haluaa.

Kaikilla meillä on joskus ollut sellainen. Se on voinut olla kiva, söpö, kauhee, mitäänsanomaton, poissa, kännissä… mitä tahansa.

Tuutorit ovat pian taas täällä.

He odottavat jo lähtökuopissa uusia fukseja, mokuja, mursuja, pilttejä, alphoja, pupuja, smurffeja ja mitä näitä nyt on, päästäkseen opastamaan nuorempiaan tai ainakin tuoreempiaan akateemisen tms. maailman oikeille - tai oikeastaan lähinnä väärille - poluille.

Tuutoreiden tarkoitus on kai joskus ollut pehmentää uusien opiskelijoiden alkutaivalta vieraassa kaupungissa ja oppilaitoksessa. Mutta entisaikojen phuksit kertovat, että jo varhaisina vuosina koko touhu lipesi pahasti alkoholin suurkulutuksen ja muiden paheiden puolelle.

Tämä kaikille kaupungissa eläneille tuttu elo-syyskuinen (murhe)näytelmä on kuitenkin tietyllä tapaa ongelmallinen (ei, en nyt tarkoita sitä kun pitää loikkia oksennuksen yli ja estää haalaripukuista nörttiä saamasta turpaansa) :
Mitä tekemistä pitäisi keksiä tai mitä sanoa heille, jotka uskaltavat jo yliopistouransa alussa ylenkatsoa koko scheissea ja kiertävät kaikki fuksibileet vähintään kilometrin päästä?

Osa heistä sanoo, että he kieltäytyvät alkoholipitoisista tilaisuuksista uskonsa vuoksi (huom. ei siis alkoholin käytöstä vaan tilaisuuksista). Se on täysin fine, joskaan en tiedä missä kirjassa oleskelu alkoholinkäyttöä sisältävissä tilaisuuksissa kielletään. Aivan yhtä fine on kuitenkin sanoa, ettei kiinnosta. Ja moni sanookin. Osa vain jaloillaan.

Tokihan ylioppilaskunnilla on paljon alkoholittomia ja ei-alkoholiin-perustuvia tilaisuuksia, mutta kuinka niistä saisi myös fuksitapahtumien mainstreamia ilman, että mukaan luikertelee yhtäkään esityslistaa tai puolueen rekrytointiasiamiestä?

(Ote tutkimuksesta Salasuo, Vuori, Piispa & Hakkarainen 2010)
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/6bb159e5-0e84-4415-a60c-d331b1ead678

Fentanyyli

Fentanyyli on ollut aiempina vuosina harvinainen löydös. Vuonna 2007 kuusi henkilöä menehtyi fentanyyliin liittyneen tapaturmaisen yliannostuksen seurauksena. Jokaiseen kuuteen tapaukseen liittyivät bentsodiatsepiinit sekä useat muut huumausaineet tai niiden tavoin käytettävät lääkkeet. Yhden vainajan verestä tehtiin etanolilöydös.

Erityisen silmäänpistäviä olivat kaksi tapausta, joissa fentanyylilaastareita oli laitettu suuhun. Tapahtumakuvauksen mukaan käyttöohjeet oli hankittu internetin välityksellä. Usean päivän mittaisen sekakäyttöputken päätteeksi kaksi hieman yli 20-vuotiasta miestä oli päättänyt kokeilla uutta tapaa lisätä päihtymystä. Seuraukset johtivat kuolemaan. Erkki Vuori ym. kirjoittaa kyseisiin tapauksiin viitaten, että suun limakalvolla ja lämpötilassa fentanyyli vapautuu kipulaastareista moninkertaisella nopeudella ihoon verrattuna. Yhdestä laastarista suun kautta imeytyvä annos voikin sisältää useita tappavia annoksia.

”HillyBilly” -heroiini

Vuonna 2007 kuusi henkilöä menehtyi Oksikodoniin liittyneen tapaturmaisen yliannostuksen seurauksena. Oksikodoni on aineena edellisiä tuntemattomampi. Kyseessä on voimakas kipulääke, joka muistuttaa kemialliselta rakenteeltaan kodeiinia ja morfiinia. Se on lyhytvaikutteinen opioidi. Katu- ja huumekäytössä se yleistyi ilmeisesti vuonna 2004. Mediuutisten mukaan oksikodonin käyttö on näkynyt terveysneuvontapisteiden asiakaskunnan heikkona kuntona. Neljän henkilön verestä löytyi etanolia ja kaikista bentsodiatsepiinijohdannaisia. Muina ainelöydöksinä oli muun muassa morfiinia ja amfetamiinia.

Yhdysvalloissa oksikodonia sisältävää OxyContin nimistä lääkettä kutsutaan hillybilly -heroiiniksi. Sen käyttö yleistyi Appalakkien alueen pikkukaupungeissa vuosituhannen taitteessa. Toinen kutsumanimi lääkkeelle on ”killer”; nimi liittyy sen leviämiseen ja arvaamattomiin sivuvaikutuksiin. Britanniassa raportoitiin vuonna 2002 ensimmäisestä hillybilly -heroiiniin (oksikodoniin) liittyvästä kuolemantapauksesta.

Oxycontin Blues by Steve Earle
http://www.youtube.com/watch?v=HFktMa45mqA

Lapsilla on paljon kysymyksiä. Miten korkealle ilmapallo voi lentää ennenkuin se poksahtaa? Kumpi sattuu enemmän, auton alle jääminen vai meduusan pistos? Miksi kädet ja jalat tulevat kylvyssä ryppyisiksi? Miksi korviin kerääntyy vaikkua? Montako hiusta minulla on päässäni? Mitä tapahtuu, jos nielaisee purukumin? Miksi laivoissa on pyöreät ikkunat? Miksi saippua kirvelee silmissä? Miksi jalkapallo on englanniksi soccer? Tarvitsevatko isot kotieläimet apua poikasten saamisessa? Ja tietysti ikiaikainen klassikko: mistä lapset tulevat?

En ymmärrä, mikä viimeisessä kysymyksessä on vaikeaa. Kuinka moni ei oikeasti tiedä, mistä lapset tulevat? Mitä pelottavaa tai hävettävää lisääntymisessä on? Jos lisääntyminen on tabu, on suurinta osaa eläinten (ja miksei ihmistenkin) käyttäytymisestä mahdotonta ymmärtää. "Mistä lapset tulevat?" -kysymyksen vaikeus on ainoastaan omaa rajoittuneisuuttamme seksuaalisuuen suhteen. Miksi sitä ei saisi sanoa lapselle? Kyllä paavillakin on pallit pippelin alla, eikä siinä ole mitään erikoista. Vai onko muka?

Yritä sen sijaan selittää ymmärrettävästi ja ja järkeenkäyvästi, miksi ihmiset tappavat toisiaan sen vuoksi, että toiset uskovat eri satuihin kuin toiset? Miksi rakennetaan aseita, joilla voi tuhota maapallon sata kertaa. Miksi sotilaat saavat tappaa, kun tappaminen on kiellettyä? Oppiiko ihminen vankilassa hyväksi? Näihin kysymyksiin onkin paljon vaikeampaa antaa johdonmukaiset vastaukset, jotka eivät ole ristiriitaisia heti syntyessään.

Loppujen lopuksi on aika helppoa selittää lapselle, mistä lapset tulevat.

Mutta entä ne muut kysymykset? Folioilmapallo nousee noin 15 kilometriin, kuminen noin 9 km korkeuteen. Meduusan pistos sattuu enemmän kuin "tavallisen" auton alle jääminen kaupunkinopeudessa. Sormet tulevat ryppyisiksi, koska vedessä pitkään lilluessa ihon päällä oleva talikerros huuhtoutuu pois ja iho imee vettä ja turpoaa eikä mahdu entiseen tilavuuteen. Korvavaikusta 60% on kuollutta ihoa ja loput korvan eritteitä. Näiden tarkoitus on kuljettaa korvasta pois kuollutta ihoa ja likaa. Aikuisella ihmisellä on päässään 100 000 hiusta tai hiustuppea. Purukumi valmistetaan viidestä perusaineesta, joista neljä liukenee ruuansulatuksessa. Viides on sapotillapuun maitiaisneste, joka kulkeutuu ruuansulatuksen läpi parissa päivässä ja luonnossa maatuu noin viidessä vuodessa. Laivoissa ja lentokoneissa on pyöreät ikkunat, koska metalli murtuu herkemmin kulmasta, ja laivat ja lentokoneet vääntyilevät liikkeellä ollessaan. Pyöreät ikkunat ovat kestävämpiä kuin kulmikkaat. Saippua kirvelee, koska silmien pH-arvo 7 eroaa saippuan 9:stä. Jalkapallon syntyaikaan Englannissa 150 vuotta sitten perustettii yhdistys (association) jalkapalloa hallinnoimaan. Myös rugbyä kutsuttiin jalkapalloksi, ja tästä aikanaan kehittyi (amerikkalainen) jalkapallo. "Yhdistusjalkapallo" lyheni muotoon assoc ja vielä soc(cer). Soccer tulee siis englannin sanasta association, yhdistys. Yleensä eläimet eivät tarvitse seksiapuja, mutta huomattavasti erikokoiset yksilöt silloin tällöin tarvitsevat. Esimrkiksi jos ori on paljon tammaa suurempi, se pitää ehkä ohjata sisään. Jalostetut siat ovat joskus liian pulleita, ja koska sikaseksi kestää 20-30 min, eivät ne aina jaksa hoitaa hommaa loppuun ilman apua.

Näihinkin vastauksiin voi tietysti kysyä aina uudestaan "miksi", ja loppujen lopuksi vastaus on aina "en tiedä". "Jumala" on vain toinen tapa sanoa, että ei tiedä. Paljon pahempi kuin "en tiedä" on luulo oikeasta vastauksesta. Se ei tuota uutta tietoa ja lopettaa uuden tiedon etsimisenkin. Se pysäyttää edistyksen.

Ihmiset eivät välitä toisistaan. Etenkin kaupungeissa kaikki katsovat pois, jos näkevät jonkun vaikka makaamassa kadulla. Kukaan ei halua auttaa lähimmäistään.

Tätä itkuvirttä on kuultu ainakin 30 vuotta. Itse asiassa kaikkina aikoina on ollut jokin auvoisa menneisyys, jossa kaikki välittivät kaikista, ja elo oli yhteisöllistä ja ihanaa.

Enää eivät asiat ole noin, ja vika on aina muissa ihmisissä. Ihmisten välinpitämättömyydestä valittavat keskittyvät enemmän valittamiseen kuin muista ihmisistä välittämiseen. Olisi se niin hyvä, kun joku muu tekisi jotain.

Lauantaina lähdin sairaalan päivystykseen sitkeän jalkakivun vuoksi, joka myöhemmin osoittautui veritulpaksi. Jalkaan sattui pirusti, mutta koholla pidettäessä kipu helpotti. Taksia odottaessa asetuin kotitalon eteen kadulle selälle makuulle, jalka seinää vasten koholla. Ehti kulua enintään 30 sekuntia, ja nuorehko mies tuli kysymään "Are you OK? Do you need help?"

Useita vuosia aiemmin olin asioilla postissa. Minulla heikotti alhainen verensokerini ja istuin hikisenä lepäämään seinän viereen. Siinäkään ei mennyt minuuttia kauempaa kun oli jo kolme ihmistä auttamassa.

Missä ne välinpitämättömät, kylmät ihmiset ovatkaan? En jaksa uskoa, että olisin niin vetävän näköinen sälli, että se saisi ihmiset minua tarvittaessa auttamaan.

On toki useastikin osoitettu, että mitä useampi ihminen on onnettomuuspaikalla, sitä epätodennäköisempää on, että kukaan tekee mitää. Ihmiset ilmeisesti olettavat, että joku muu ottaa ohjat käsiinsä. Näissä minun esimerkeissäni ei ollut mainittavasti ihmisiä ympärillä.

Auttaminen on muuten aika hauskaa. Vaikkei sitä tekisikään hyvän mielen vuoksi, niin hyvän mielen siitä ainakin saa. Etenkin vaimoni, mutta myös minä pysähdymme usein kysymään karttaa lukevilta turisteilta, kaipaavatko he apua. Ainakin neljälle viidestä apu kelpaa ja tietyssä kadunkulmassa kuikuilevat turistit etsivät 90% todennäköisyydellä erästä hotellia. Eivätkä ne turistit muutenkaan niin kovin pelottavia loppujen lopuksi ole.

Minua on aina ihmetyttänyt sana tuomiokirkko. Mitä tekemistä tuomitsemisella on kirkkorakennuksen kanssa? Jos sana viittaa tuomiopäivään, miksi se koskee vain osaa kirkkorakennuksista? Niissäkö rakennuksissa on tarkoitus tuomita ihmiset viimeisellä tuomiolla sen mukaan, kuinka ihminen on elänyt?

Eihän tuomiokirkolla ole mitään tekemistä viimeisen tuomion tai minkään muunkaan tuomion kanssa. Kyseessä on käännösvirhe.

Tuomiokirkko tarkoittaa hiippakunnan keskuskirkkoa. Ruotsin, saksan ja monien muiden kielten dom-kaltaiset alut tulevat latinan sanasta "domus" (koti, talo). Näinollen ruotsin domkyrka on kotikirkko, ei tuomiokirkko. Ruotsin sana "dom" tarkoittaa myös tuomiota, mikä on ilmeinen syy virheelliselle käännökselle.

Mielenkiintoista on, kuinka paljon paremmin tuomiokirkko sopii ilottomaan ja vakavamieliseen luterilaisuuteen. Kotikirkko on peräti leppeä tai ainakin lämminhenkinen, tuomiokirkko taas pelottava, jäykkä ja ... tuomitseva. Kirkossa ei kuulu iloita eikä ainakaan nauraa, vaan odottaa tuomiota hartaana ja vakavana.

Autoihin puuhataan pakollista alkolukkoa. Kaikki uudet autot pitäisi varustaa alkolukolla, joka estäisi auton ajamisen päihtyneenä. Mutta kuinka paljon tämä maksaa, ja kuinka monta henkeä sillä säästetään?

Erityyppisillä ajoneuvoilla ajetaan Suomessa yhteensä noin 55 miljardia kilometriä vuodessa. Ajoneuvoja on hiukan alle 5 miljoonaa. Keskimäärin rekisterissä olevalla ajoneuvolla Suomessa ajetaan noin 11 000 kilometriä vuodessa.

Noin seitsemän kuljettajaa tuhannesta ajaa alkoholia veressään, ja näistä neljän lukemat jäävät alle 0,5 promilleen eli alle rattijuopumusrajan. Rattijuopumukseen syyllistyy keskimäärin kolme kuljettajaa tuhannesta. Jos rattijuopot ajavat yhtä paljon kuin muut, ajetaan Suomessa juovuksissa vuosittain 165 miljoonaa kilometriä eli 450 000 km joka päivä.

Vuosittain 80 ihmistä kuolee rattijuoppojen aiheuttamissa onnettomuuksissa. "Pitää" ajaa 5500 kilometriä kännissä aiheuttaakseen yhden kuoleman. Jotta keskimääräinen autoilija ajaisi 5500 km, pitää hänen ajaa osuutensa liikennesuoritteesta 500 päivän ajan, arkisin ja pyhinä. Jos lasketaan vain muille kuin kuljettajalle aiheutuneet kuolemat, muuttuvat "vaaditut" kilometrimäärät reilusti suuremmiksi. Karkeasti arvioiden pitää siis ajaa ainakin kaksi vuotta joka päivä rattijuopon lukemat veressään aiheuttaakseen jonkun muun kuoleman.

Kaikesta liikennevalistuksesta huolimatta tilastot eivät nyt niin hirveän rumilta vaikuta.

Alkolukko maksaa noin 1500 euroa, ja epäilemättä se pitää katsastaa ja huoltaa aika ajoin. Arvioin laitteen käyttöajaksi 5 vuotta ja huolto- ja katsastuskustannuksiksi vuodessa 100 euroa. Yhteensä 2 000 euroa viidessä vuodessa eli 400 euroa vuodessa. Noin euro päivässä.

Jos kaikista 5 miljoonasta autosta maksetaan euro päivässä alkolukosta (kunhan kaikki autot on aikanaan uusittu), kertyy vuodessa 1,8 miljardin euron potti sen reilun enemmistön maksettavaksi, joka ei kuitenkaan juopuneena ajele. Luku on reilusti suurempi kuin mitä valtio käyttää esimerkiksi tieverkon ylläpitoon.

JOS alkolukko täydellisesti estää rattijuoppouden (hyvin suuri jos) ja JOS uusilla autoilla ajetaan saman verran juopuneena kuin vanhemmilla ja JOS kaikkiin uusiin ajoneuvoihin asennetaan alkolukko, tulee yhden säästetyn ihmishengen hinnaksi 23 miljoonaa euroa.

Hyöty alkolukoista saadaan vasta kun ne ovat ehtineet myös siihen autokantaan, missä rattijuoppous on yleisintä. Menee siis ainakin 5 vuotta, jotta vaikutuksen edes voisi huomata. Jos alkolukko asennetaan kaikkiin uusiin autoihin, viiden vuoden päästä se on 10-15% autoista. Sitten pitää vielä odotella 10-15 vuotta, jotta alkolukko on merkittävässä osassa autoja. Tällöin puhutaan jo kymmenistä miljardeista euroista.

Ravintolamaailman yksi nurkka kuuluu tälle osastolle, ja se on opiskelijaravintolat. Se on kiehtovampi kenttä kuin äkkiseltään luulisi.

Toissa viikolla esitelty yhteiskunnallisesti tärkeä tapahtuma, blogistin kohtaaminen ravintolapäällikön kanssa, on saanut uuden käänteen. Ensinnäkin kaikki ongelmat ratkesivat, smoothien laatu on sittemmin ollut erinomainen ja päälle päätteeksi sain vielä maakunnista ongittua yhtä ja toista mielenkiintoista opiskelijaruoka-alan uusimmista koukeroista.

Opiskelijaruoan halvan hinnan mahdollistava Kelan ateriatuki on valtion budjetissa päätettävä rahasumma, joka maksetaan ravintoloitsijalle jokaista ravintolassa myytyä opiskelija-ateriaa kohti. Aterian enimmäishinta on toinen eduskunnassa vuosittain päätettävä rahasumma, joka taas määrää, paljonko ruoan hinta saa olla ennen ateriatuen tekemää vähennystä, josta seuraa aterian todellinen hinta opiskelijalle.

Eikä tässä vielä kaikki: yliopistojen tehtävänä on järjestää opiskelijaruokailu, mikä käytännössä tarkoittaa tilojen tarjoamista ravintolalle. Tiloista syntyvät kulut eivät suinkaan lankea maksettavaksi yliopistoille, vaan valtion budjetissa on erikseen siihen tarkoitettu määräraha, josta kompensoidaan yliopistoille syntyvät kulut.

Nyt joku oman elämänsä einstein eräällä yliopistolla on keksinyt, että siitähän saadaan mukavasti nipistettyä säästöjä!

Siis että valtion laitoksesta valtion rahoittamaksi muuttunut laitos säästää käytännössä pöllimällä valtion budjetissa tiettyyn tarkoitukseen merkittyä rahaa toiseen tarkoitukseen... Jollain valtiosääntöoikeuden professorilla saattaisi olla sanomista tähän asiaan.

Lisäselvitystä on luvassa lomien jälkeen, voitte odottaa vesi kielellä: kun mukaan lisätään vielä hyppysellinen ylioppilaskuntien bisneksiä, muutama iso ja kovaotteinen ravintolaketju, kansanterveysihmiset ja laaja puoluekirjo ärhäköitä sivistyspoliitikkoja, ovat hyvän keitoksen aineet kasassa. Tästä tulee vielä soppa!

Muutama vuosi sitten eduskunta sääti, että on kiellettyä yrittää ostaa tai myydä kukkaruukkua, jossa joku suunnittelee kasvattavansa kannabista. Toistaiseksi saa vielä hankkia nyrkkiraudan mukilointitarkoituksessa tai puukon murhaamistarkoituksessa, mutta onneksi eduskunta uskalsi tehdä rohkean päänavauksen kansainvälisen kukkaruukkurikollisuuden kitkemiseksi. Törkeästä kukkaruukkujen myymisestä voi saada jämäkän kuuden vuoden vankeustuomion.

Uusi laki osoitti tarpeellisuutensa. Neljää ihmistä syytetty huumausainerikoksen edistämisestä ja törkeästä edistämisestä. Kaupan henkilökunta oli syytteen mukaan myynyt kukkaruukkuja ja muita kasvatusvälineitä asiakkailleen, vaikka tiesi laitteita päätyvän kannabiksen kotikasvatukseen.

Syyte on oikea. Emme saa lähteä sille puolen Euroopan ajamalle tuhoisalle linjalle, että suhtautuisimme huimausainesiin ns. liberaalimmin. Emme saa antaa senttiäkään periksi kieltolinjastamme, joka aikoinaan päätettiin kaukonäköisesti arvalla.

Jo alkoholin kieltolaki osoitti, että jämptillä kiellolla ja kaunistelemattomalla valistuksella voimme kitkeä päihteet yhteiskunnastamme. On vain valvonnan puutetta, että huumelait eivät vaikuta huumeiden käyttöön.