Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on sdp.

Suomalainen luonto tarvitsee puolustajansa  6

Kuva: © Lars Johansson / Fotolia.com

Varoitus. Tämä kirjoitus pitää sisällään tositarinan siitä, mitä tapahtuu, kun sinipunahallitus vastaa luonnonsuojelupolitiikasta sekä tarjoaa kurkistuksen entistäkin synkempään tulevaisuuteen.

Tämän kirjoituksen luettuasi saatat miettiä, voiko hallitus olla enää yhtään välinpitämättömämpi luonnonsuojelukysymyksiä kohtaan.

Vastaus on valitettavasti: kyllä voi. Kokoomuksen toiminta on pääasiassa vain välinpitämättömyyttä. Demarit ovat puolestaan valtapuolue, joka on valmis myymään ympäristöarvot heti tiukan paikan tullen. Ja esimerkiksi ydinvoimaa demarit ovat ajaneet tällä vaalikaudella vielä kokoomustakin innokkaammin.

Varsinainen vaara kytee kuitenkin keskustan johtamassa hallituksessa. Keskustan toiminta ympäristökysymyksissä on tietoista ja harkittua. Kokoomukselle ja demareille luonnonsuojelukysymykset ovat pelkkä sivusektori, mutta keskustalle luonnonsuojelukysymykset ovat keskeinen osa politiikkaa. Valitettavasti keskustan näkemys luonnonsuojelusta on tyystin erilainen kuin Vihreille.

Vihreät haluaa olla äänitorvi puhe- ja puoluskyvyttömälle luonnolle, keskusta pitää luontoa vain hyödynnettävänä biomassa- ja energiavarantona. Hallitukseen haluavat perussuomalaiset suhtautuvat luonnonsuojeluun lähtökohtaisesti äärimmäisen vihamielisesti. Tässä meillä neljä suurinta puoluetta.

Keskustalla on tarkoitus avata tulevalla eduskuntakaudella koskiensuojelulaki, höllentää ympäristölupakäytänteitä sekä edistää uusia ydinvoimahankkeita.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat ilomielin mukana näissä hankkeissa eikä demaritkaan laita kampoihin.

Seuraavaksi kylmäävä tyyliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun Vihreät eivät ole enää puolustamassa suomalaista luontoa.

Stubbin tynkähallituksella olisi ollut helppo työ saattaa laajana asiantyönä yhteensä kuusi vuotta valmisteltu lakisääteinen soidensuojeluohjelma valmiiksi. Ohjelma oli tarkoitus toteuttaa asiantuntijakartoituksen pohjalta maanomistajien kuulemisen jälkeen. Ohjelman valmistelu sujui lokakuuhun 2014 asti ilman mitään ongelmia. Juuri kun maanomistajien kuulemisen oli tarkoitus alkaa, kokoomuksen uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen keskeytti ja riitautti ohjelman.

Grahn-Laasonen perusteli suorauhan rikkomista vapaaehtoisen soidensuojelun lisäämisellä. Tämä oli eriskummallinen perustelu, sillä ohjelmassa on kyse nimenomaan käypään korvaukseen perustuvasta vapaaehtoisesta neuvottelusta. Lakisääteisessä suojeluohjelmassa pakkolunastusta käytetään vain ani harvoin viimeisenä keinona tilanteessa, jossa vain yksi maanomistaja haraa suojelupäätöstä vastaan muiden ollessa mukana. Soidensuojelu poikkeaa esimerkiksi metsiensuojelusta siinä, että suon vesitalous on yksi iso kokonaisuus, jota on suojeltava kokonaisuutena.

Kun puhutaan pakkolunastuksista, on hyvä muistaa että esimerkiksi vuonna 2013 tehtiin yhteensä 711 pakkolunastuspäätöstä, joista vain 18 koski luonnonsuojelua.

Ylivoimaisesti eniten pakkolunastuspäätöksiä tehtiin maanteiden rakentamista varten, 516 kertaa. Hallitus ei myöskään tehnyt ongelmaa pakkolunastuksista myöntäessään Fennovoimalle pakkolunastusluvan maa- ja vesialueille Raahen ja Pyhäjoen alueilla, joka koskettaa noin 250 henkilöä.

Lakisääteisen soidensuojeluohjelman tarkoituksena oli suojella vähintään 100 000 hehtaaria suoluontoa. Lakisääteisen suojelun päälle oli tarkoitus hyödyntää Metso-ohjelmasta tuttua mallia, jossa yksityisiä maanomistajia kannustetaan tarjoamaan maa-alueitaan suojeluun. Asialla on ollut kiire, sillä monilla arvokkailla ja luontoarvoiltaan merkittävillä soilla on kiire aloittaa hoito-ohjelmat uhanalaisten lajien pelastamiseksi.

Hallitus päätti 10.2. lopulta suojella luontoa kokonaiset kuusi prosenttia itse itselleen asettamasta tavoitteesta. Siis kuusi prosenttia eli 6000 hehtaaria. Kyse on pelkästään valtionmaista, sillä hallitus keskeytti maanomistajien kuulemiskierroksen alkamisen.

SDP linjasi kyllä näyttävästi (5.12.2014), että se edellyttää soidensuojeluohjelman saattamisesta loppuun hallitusohjelman mukaisesti ja suunnitellusti. Toisin kuitenkin kävi, kuten olettaa saattoi. On helppo puhua luonnonsuojelun puolesta, vaikeampaa puolustaa luontoa päätöksenteon hetkellä.

Hallitus romutti soidensuojeluohjelman, sillä ilman suorauhan rikkomista tällä hallituskaudella olisi sovittu 100 000 hehtaarin arvokkaan suoluonnon pelastamisesta. Vihreät jatkavat taistelua suomalaisen suoluonnon puolesta, mutta tarvitsemme siihen kansalta mandaatin. Nyt jos koskaan.


SDP vastustaa paikallista päätöksentekoa  7

Suomessa on ollut jo kahdeksan vuotta käynnissä kuntauudistus. Eri hallitukset nimeävät uudistuksen itselleen mieleisekseen ja tuovat oman sävynsä uudistuksen eteenpäin viemiseksi. Keskeistä näille kaikille uudistuksille kuitenkin on, että vaikka keinot vaihtelevat, niin yksi keskeisistä tavoitteista on ja pysyy. Kaikki haluavat vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa.

Erityisesti nyt kuntavaalien alla lähidemokratia koetaan maailman tärkeimmäksi asiaksi. Kaikki ovat valmiita puolustamaan lähellä ihmistä tapahtuvaa päätöksentekoa. Paikallinen päätösvalta ja vallan hajauttaminen ovat demokratian ydintä. Itse asiassa kunnallinen itsehallinto on länsimaisen oikeusvaltion peruspilari.

Kunnallisella itsehallinnolla tarkoitetaan sitä, että kunnan asukkaat saavat itse päättää kunnan asioista ja ovat lähtökohtaisesti itse vastuussa oman alueensa elinvoimaisuudesta ja asukkaiden hyvinvoinnista. Suomi onkin sitoutunut vallan hajauttamiseen paikallistasolle, niin perustuslaissa, kuin myös allekirjoittamalla Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan.

Itsehallinnolla saadaan suuri määrä kansalaisia toteuttamaan kansanvaltaa. Tämä luo tervettä omavastuisuutta paikallisten yhteisöjen taloudenhoitoon ja saa meidät huolehtimaan toisistamme. Ei odoteta hattu kourassa passiivisesti apua ylhäältä, vaan osataan tarttua itsekin asioihin. Yhteiskuntajärjestelmämme keskeiseksi ajatukseksi on valittu mielestäni terve periaate.

Kunnallinen itsehallinto ja paikallinen päätösvalta ovat siis kaikkien suosiossa juhlapuheissa. Luulisi, että itsehallintoa sitten myös yksissä tuumin vahvistettaisiin. Tämä on harhaluulo. Tosiasiassa kovinkaan moni poliitikko ei yksittäisillä päätöksillään ole vahvistamassa paikallista päätösvaltaa - pikemminkin päinvastoin.

Suomessa on tällä hetkellä menossa voimakas paikallisen vallan heikentäminen. Tämä ilmenee hyvin esimerkiksi kuntiin kohdistuvan lainsäädännön ja ohjauksen kasvattamisena. Erityisesti vasemmistolaisilla poliitikoilla on kauhea vimma saada kaikki yhteiskunnan ilmiöt tiukan sääntelyn piiriin. Halutaan päättää, että jokaisessa kunnassa tanssitaan juuri heidän päättämällään koreografialla. Käytännössä tämä johtaa pikku hiljaa siihen, että ihmistä lähellä toteutettava päätöksenteko kunnissa vähenee ja keskusvallan virkamiesten valta kasvaa. Tästä on itsehallinto kaukana.

Viimeisimpänä esimerkkinä paikallisen päätösvallan kaventamispyrkimyksistä on SDP:n, Perussuomalaisten, Vihreiden ja Vasemmiston vaatimus tiukoista henkilöstömitoituksista vanhustenhoidossa. Suomeksi sanottuna nämä puolueet vastustavat sitä, että paikallistasolla kuntalaisten valitsemat päättäjät ja ammattilaiset arvioivat Helvi-mummon hoidon tarpeen ja päättävät kuinka monta hoitajaa tarvitaan kuhunkin hoitolaitokseen. Tämä kuvastaa näiden puolueiden perinteistä vasemmistolaista linjaa. He haluavat siirtää vastuun paikallisten ihmisten huolenpidosta ministeriön virkamiehille, eivätkä luota paikallisiin kuntalaisiin. Hyvä osoitus lähidemokratian arvostamisesta.

SDP:n ministerit ovat viime kuukausina väläytelleet myös paikallisen päätösvallan vähentämistä peruskoulutuksessa ja kunnan taloudenhoidossa. SDP:n ministerin väläyttämä korvamerkintöjen palauttaminen kuntien valtionosuuksiin olisi paikallisen päätösvallan ylläpitämisen kannalta kaikkein rajuin isku.

Se tarkoittaisi taloudellisen määräysvallan merkittävää siirtoa paikallisilta valtuutetuilta keskusvallan ministeriöihin ja rapauttaisi paikallistasolla niin valtuutettujen kuin muidenkin kuntalaisten vastuullisen taloudenhoidon. Tällaiset SDP:n ajamat uudistukset kuoppaisivat suuren osan lähidemokratiasta historiankirjoihin.

SDP:n ja Vasemmiston poliitikot lupasivat hallitusohjelman korulauseissa vahvistaa paikallista päätösvaltaa ja kunnallista itsehallintoa. Mutta jo heti toisessa hallitusohjelman kirjauksessa he vaativat kuntien henkilöstölle epätavanomaisen pitkää viiden vuoden irtisanomissuojaa kuntaliitoksien yhteydessä. Tämä tarkoittaa paikallisen päätösvallan heikentämistä ja kuntatalouden ajamista kuralle. Paikalliset päättäjät eivät nimittäin saa palkata, irtisanomissuojan takia, kotikuntaansa tarpeellista määrää työntekijöitä, vaan palkkaa pitää veronmaksajien rahoista maksaa viisi vuotta myös niille, joilla ei ole mitään tekemistä kunnantalolla.

Teot ovat niin pahasti ristiriidassa tavoitteisiin nähden, että SDP:n ja muiden vasemmistopuolueiden ei enää kannattaisi näissä kuntavaaleissa kirjata vaalitavoitteekseen paikallisen päätösvallan vahvistamista.


Kapteeni Katainen ajaa Kokoomuksen karille  17

Kokoomuksella on isoimman puolueen asema sekä pääministerin ja presidentin paikat. Kaikki hyvin ruiskaunokkien maassa?

Ilmassa on myrskyn merkkejä.

Useat kokoomusvaikuttajat ovat tyytymättömiä puolueen hallitustaipaleeseen aina äänekkäistä, mutta puolueen vaientamista Kokoomusnuorista lähtien.

Ei ole vaikea arvata, että miksi Wille Rydmanin puheenjohtajuus nuorissa jäi yhteen kauteen. Kataisen kvartetti ei salli promillepoikien pilata fantastista menoa.

Nyt nuorten delegaatio on republikaanien puoluekokouksessa Floridassa kuin ylistyskokouksessa vannomassa presidenttiehdokas Mitt Romneyn nimeen. Kannatti häntä tai ei, toiminta ei näytä hyvältä suomalaisten silmissä. Olemme tottuneet pitämään turvaväliä Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmään.

Puoluejohdon isällinen ojennus saattaa olla jälleen luvassa, kun tuhlaajapojat palaavat kotiin.

Kun laineet lyövät kovaa niin polvet ovat alkaneet tutista. Pääministeri Jyrki Kataisen polvihousupoikien rivit ovat harventuneet kiivasta tahtia - viimeisimpänä lähti liike-elämään yksi puolueensa vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, Kataisen erityisavustaja Jussi Kekkonen.

Kun EU-Titanic iskee jäävuoreen, rotat hyppäävat pois uppoavasta laivasta.

Kapteeni Katainen on hädän hetkellä yksinäinen mies. Mitä hän tekee, kun taivaalla on mustia pilviä?

Lähettää Ben Zyskowiczin kiertämään maata, juomaan haaleaa Saludoa ja haistelemaan tuulia.

Pikkulinnut kertovat, että Ben ymmärtää kansan olevan eurokriittistä. Se näyttää tulevan yllätyksenä puolueelle, jonka piti olla ihan korvana.

Korvat ovat olleet täynnä eurovaikkua. Enää kansa ei vain puhu, se huutaa, mutta ei hätää, kyllä siihen kahviinkin tottuu.

Kun Kokoomuksen meno takkuaa siitä ottaa hyödyn toinen päähallituspuolue Sosialidemokraatit.

Demarit saivat tehtyä sateenkaarihallituksen ohjelmasta niin vasemmistolaisen, että Kokoomuksen oikeistosiipi olisi ollut valmis luopumaan koko Terijoen hallituksesta.

Nyt demarit tanssittavat kokoomuslaisia oman pillinsä mukaan oli kyse sitten hoitajamitoituksesta tai puolustusvoimien määrärahojen leikkauksista.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, demarit tapasivat toistella kysyttäessä arkkivihollistaan, mutta hän on poissa pelistä.

Perinteisesti oikeistolainen puolue ei voi tehdä pitkään vasemmistolaista politiikkaa ilman että menettää peruskannattajansa. Europolitiikka on sairas sekoitus kapitalismia ja sosialismia - yksityisten sijoittajien ja pankkien ottamat riskit on sosialisoitu sinun maksettavaksesi.

Ystävät kaikkoavat ja maallinen valta on katoavaista. Katainen on Arkadianmäen Andropov, jonka hallituskausi on lyhyt, mutta vahingollinen.

Demaritkaan eivät seiso voittajina.

Kansanvallan puhuri sammuttaa punaisen liekin kuntavaaleissa.

Espoossa haastamme Kokoomusvallan nousemalla vähintään kaupungin toiseksi suurimmaksi valtuustoryhmäksi. Demarit ovat jo tippuneet kyydistä.

Kunnissa tehdään Perusteellinen suursiivous, joka juurruttaa Perussuomalaiset suomalaiselle poliittiselle kentälle.