Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on maahanmuutto.

Laadukkaan maahanmuuton puolesta  16

“Kodin perusta on yhteisöllisyys ja myötätunto. Hyvä koti ei tunne muutamia etuoikeutettuja tai syrjittyjä, ei lellikkejä eikä lapsipuolia. Siellä kukaan ei katso toista alaspäin. Siellä kukaan ei yritä hankkia itselleen etuja toisten kustannuksella, vahva ei lannista eikä ryöstä heikkoa.”

Näin määritteli ruotsalaisen kansankodin isäksi kutsuttu pitkäaikainen pääministeri ja sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Per Albin Hansson (1885–1946) yhteiskunnallisia tavoitteitaan 1920-luvulla.

"Kodin perusta on yhteisöllisyys ja myötätunto", totesi Hansson. Terve ja myönteinen suomalaiskansallinen itsetunto antaa suomalaisille vankan perustan kanssakäymiseen monimuotoisen maailman kanssa. Suomalaisuus luo kansallisen yhteisöllisyytemme, jota kautta muodostuu myötätunto toisiamme kohtaan saman yhteisön jäseninä.

Maahanmuuttajien kokonaisvaltainen sopeutuminen turvaa kansallisen yhtenäisyyden ja ne suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tekijät, joita myös useimmat maahanmuuttajat arvostavat.

Jos suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksytään muista kulttuureista tulevia kilpailevia arvojärjestelmiä ja käyttäytymismalleja, kuten vakavaa sukupuolten välisen tasa-arvon kyseenalaistamista, seurauksena on tarpeettomia ristiriitoja eri väestöryhmien välillä ja yhteisöllisyyden perusta murentuu. Kaikkien tulijoiden on opittava valtakulttuurin kieli ja sopeuduttava paikallisiin tapoihin sekä arvoihin. Suomen kansalaisuuden myöntämisen tulee olla tunnustus onnistuneesta sopeutumisesta.

Sopeutumisen päävastuun tulee olla maahantulijalla, sillä hän vaihtaa kotimaansa uuteen maahan siksi, että hän uskoo kohdemaan olevan parempi paikka asua ja elää.

Jos näin ei tapahdu ja yhteisöllisyyttä, ts. yhteenkuluvuutta ei pääse syntymään, katoaa myös myötätunto. Silloin leimahtavat rasismin ja väestöryhmien välisten vahvojen ennakkoluulojen kaltaiset ikävät ilmiöt.

Neuvostoliiton utopia kaatui omaan mahdottomuuteensa. Perinteinen vasemmisto kautta Euroopan on ottanut uudeksi kiintotähdekseen monikulttuurisuuden, ajatuksen eri kulttuurien toisiaan rikastavasta yhteiselosta yhden valtion sisällä. Kumma kyllä saman ajatuksen on omaksunut myös perinteinen oikeisto kuten Suomessa kokoomus.

Haluan ylläpitää ja edistää länsimaista kulttuuriperintöä, arvoja ja oikeusperiaatteita. Näistä lähtökohdista puolustan länsimaista oikeusvaltiota, johon kuuluu laaja sanan- ja mielipiteenvapaus. Julkinen valta turvaa kaikille yhtäläisen vapauden ylläpitää omaa kulttuuriaan, kieltään, identiteettiään ja uskonnollista vakaumustaan, mutta ei ryhdy vähemmistöidentiteettien rahoittajaksi. Suomen tulee maahanmuuttopolitiikassaan korostaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa.

Espoo on kirjannut ylhäältä alaspäin johdetun monikulttuurisuuden viralliseen ohjelmaansa. Tällaiset maininnat täytyy poistaa vahingollisina, sillä tulija vaihtaa kotimaansa uuteen maahan siksi, että hän uskoo kohdemaan olevan parempi paikka asua ja elää.

Kaikki ei ole oikeutettavissa väittämällä, että tämä kuuluu kulttuuriini. Tämän ovat myöntäneet Euroopan valtapuolueiden merkkihenkilöistä Angela Merkel, Nicolas Sarkozy ja David Cameron.

Suomessa valtiollisella tasolla ja esimerkiksi Espoossa kaupungin tasolla täytyy selvittää mitkä ovat maahanmuuton aiheuttamat todelliset kokonaiskustannukset.

Maahanmuutossa tulee korostaa todellista työperustaista siirtolaisuutta ja pitkälti omavaraisuutta, mikä näkyy myös maahantulo-, oleskelu- ja kansalaisuusehdoissa. Käytössä on oltava kansalaisuus- ja kielitestit sekä pisteytysjärjestelmä. Kiintiöpakolaisten kohdalla tulee suosia ryhmiä, jotka kokemusperäisesti sopeutuvat muita paremmin. Pakolaisia on ensisijaisesti autettava konfliktialueen lähimaissa.

Vastaväittäjä sanoo, että ovathan suomalaisetkin lähteneet ulkomaille parempaa elämää etsimään. Siinäpä se. Nämä suomalaiset olivat työperäisiä siirtolaisia, eivät humanitaarisia pakolaisia. En usko, että kellään on mitään todellista työperäistä maahanmuuttoa vastaan.

Espoon kaupunginvaltuutettuna lupaan tehdä kaikkeni, että Espoosta ei tehdä Suomen Göteborgia tai Malmötä, joita vaivaa turvattomuus ja kansanryhmien eriytyminen.

En ole maahanmuuttoa vastaan, vaan laadukkaan maahanmuuton puolesta. Suomella ei ole varaa eikä velvollisuutta toimia maailmanlaajuisena sosiaalivirastona.

Jos Per Albin Hansson näkisi, miten kansankodissa eletään esimerkiksi Malmön tai Göteborgin maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä, hän järkyttyisi. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka nykyiset demarijohtajat perustelisivat kansankodin nykytilan Hanssonille.

Ruotsin monikulttuurinen tie ei ole Suomen tie. Kuten professori Timo Vihavainen on kirjoittanut, valtion ylhäältä alaspäin johtama monikulttuurisuus on "hulluuden riemumarssi".


Uskon asioita  2

Kirkolla on harvoja ilonaiheita, ja nuorista aikuisista puhuttaessa ne käyvät erityisen harvoiksi. Yksi poikkeava ilmiö kuitenkin on: Agricolan (http://www.agricolaliike.fi) keskiviikkoillat kokoavat kirjavaa opiskelijoiden ja nuorten joukkoa - no joo, aika paljon herätysliikkeiden valmiiksi kirkossa käyviä nuoria, mutta myös entisiä ripari-isosia ja muita sekalaisia - joka viikko jumalanpalvelukseen. Siis joka viikko. Keski-ikä on n. 25, ja kirkkokansaa on viimeaikaisten homojenihmisoikeustaistelulinjojen molemmilta puolin.

Kampuksilla uskonnot eivät juuri näy. Raamattupiirien ilmoitukset ja lähetysjärjestöjen satunnaiset julisteet ovat monelle ainoa kosketus kirkkoon, uskontoihin ja hengellisyyteen yliopistoympäristössä. Siis muuten kuin tutkimuskohteena: teologit tutkivat kristinuskoa ja uskontotieteilijät sekä kulttuurihumanistit muitakin uskontoja, suorastaan työkseen. Huhun mukaan opiskelu teologisessa aiheuttaa myös väkeville hengen miehille uskonkriisejä liukuhihnalta (miehille, koska konservatiivi- ja fundamentalistikristityt naiset eivät useinkaan opiskele papeiksi).

Islam ei ole paljon esillä yliopistoissa, oman arkikokemukseni mukaan ei edes keskustelunaiheena. Osittain yliopistoyhteisön yksitotisuus johtuu Suomen etnis-uskonnollis-kulttuurisesti melko yksipuolisesta väestöstä, mutta vähintään yhtä merkittävä osuus on sillä, että tuoreesti maahanmuuttajataustaisista suvuista tulee vielä toistaiseksi melko vähän korkeakouluopiskelijoita. Aliedustukseen on viime vuosina pyritty puuttumaan, tavoitteena, että uusien suomalaisten tai pikemminkin heidän jälkeläistensä osuus korkeakoulutetuista vastaisi heidän osuuttaan koko väestöstä.

Yliopistoyhteisö on sen verran sekulaaria ja (kristinusko)kriittistä sakkia, että opiskelupaikka tai ystävystyminen tuskin riippuu siitä, mihin päin kumartaa tai montako kertaa päivässä rukoilee.

Jo lukioiden tyypillinen opiskelija-aines poikkeaa merkittävästi peruskoulujen monikulttuurisesta arjesta. Mihin kaikki ei-valkoiset tai islaminuskoiset oppilaat oikein lähtevät peruskoulun jälkeen?


Rasismin aika on ohi  28

BlogCity on kristallipallo Helsingin Sanomien sisältöön. ”Mistä kaupunki puhuu juuri nyt”:

Mikko Salasuo kirjoitti Reindeerspottingista (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/mikkosalasuo/109894/ ), ja muutama päivä myöhemmin sama tutkija ja leffa esiintyivät HS:n kulttuurisivuilla:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Korkein+hallinto-oikeus+p%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4+narkomaanidokumentin+ik%C3%A4rajasta/1135254821189

Toimii myös toisin päin. 23.2. luimme, että http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Kokoomusnuorten+johtaja++luopuisi+kiinti%C3%B6pakolaisista/HS20100223SI1YO03qrf
Ja 25.2. Oscar Ohlis kirjoitti kysymyksenasetteluista, rasismista ja kritiikistä. http://www.city.fi/yhteisot/blogit/oscarohlis/109609/

Hesarissa oli viime viikolla omistettu koko sivu rasismille ja siihen liittyville ilmiöille. Juttua lukiessani jumituin moneen kertaan kotouttamisen ja kieliopintojen ongelmista kertovaan kappaleeseen, koska yritin samalla auttaa naapuriani suomen jatkokurssin kotiläksyissä. Tehtävät olivat (minulle) liian vaikeita.

En muutenkaan ymmärrä koko kuviota lainkaan.

Muutaman viikon takaiset löysät heittoni julkisista salaisuuksista (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/jussirauvola/109702/ ) ovatkin totta, mutta väärin päin: tässä niin sanotussa ”maahanmuutossa” poliitikot ovat salaa paljon tolkullisempia kuin julkisesti kehtaavat myöntää.

Pääministeri on joskus kieltänyt ministereitä käymästä julkista keskustelua keskeneräisistä asioista, mutta totuus vuoti julki perjantaina.

Ulkoministeri Alexander Stubb tyhjensi pajatson. ”Turvapaikan antaminen on oikeudenmukaista ja humaania, pakolaisten auttaminen on eettisesti oikein.” Koko juttua ole netissä, mutta tässä silti linkki asiaan liittyen: http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Stubb+Mamu-keskustelu+on+muuttunut+vastenmieliseksi/1135254803142

Eihän kukaan, joka on ollut hereillä historiantunneilla imperialismin tai yhteiskuntaopin kohdalla tai lukenut lehtiä tällä vuosituhannella, voi olla ”maahanmuuttokriittinen”. Rasisti ehkä, mutta se on tunnereaktio, josta pääsee kyllä yli.

Esimerkiksi Stubb on viettänyt kolmanneksen elämästään maahanmuuttajana. Hän tapaa päivittäin ulkomaalaisia, ja on tottunut siihen. Jos Alex pystyy siihen, mekin pystymme.