Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on sodankäynti.

Koulutusmääristä, osa 1: sukupolvet  3

Ensi keskiviikkona on Valtioneuvoston kanslian – siis tavallaan pääministeriön – järjestämä keskustelu sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Sen ja aiheeseen liittyvän seminaarisarjan tarkoitus on ”vahvistaa tutkimustiedon hyödyntämistä politiikkatoimien valmistelussa ja arvioinnissa erityisesti sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta”.

Aiheeseen on herätty aivan syystä, joskin turvallisesti 5-10 vuotta myöhässä. Myöhästyminen saattaa olla alkujaan tarkoituksellista, sillä ongelma on todellinen. 2000-luvun puolivälissä tehtiin muun muassa ne eläkepäätökset, jotka leikkaavat jokaisen tämän lehden kohderyhmään kuuluvan eläkkeitä kaksinumeroisella prosenttiluvulla – onneksi ei sentään aivan optikkoliikkeen mainosta mukaillen, ”syntymävuotesi on alennusprosenttisi”.

Koulutus on merkillinen juttu. Se sekä istuttaa että kitkee ajatusten kasvimaata huomattavasti nopeammin kuin media tai hyvätkään tutkimusraportit.

Olen tainnut joskus aiemminkin ihmetellä sitä, että ilmastonmuutos onnistuttiin lanseeraamaan suomalaisten päättäjien keskusteluun uutena asiana 2000-luvun jälkipuoliskolla, vaikka koulukirjat ovat levittäneet ilosanomaa jo 90-luvun alusta.

Ilmiön yhtä lailla tuttu vastapari on se, kun Toisen Maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuksen aikoihin maailmankuvansa rakentaneet senioripäättäjät haikailevat yhä Suomea osaksi ”läntistä arvoyhteisöä” (pois Neuvostoliiton etupiiristä), vaikka näin tehdessään he hönkäilevät samoja 70-luvun raikkaita tuulia kuin lököttäviin samettipukuihin sonnustautuneet kommari-taistelutoverinsa.

Näitä ns. aivopieruja ajatellen ihmisten kouluttaminen mieluummin yli kuin ali tarpeen on erittäin jees. Erityisesti korkeakoulutuksen koulutusmääriä ajatellen mieleen hiipii kuitenkin kysymys: jos vanhemmat sukupolvet haluavat kyykyttää nuorempia (?), miksi he opettavat meitä suurin joukoin ajattelemaan?

Vastaus löytyy kenties korkeakoulutettujen työttömyysasteesta, joka on noussut 25% vuodesta 2005 vuoteen 2010 (ks. linkki alla). Nöyryys opettaa tavoille.

https://www.jyu.fi/hallintokeskus/tilastot/muut/suomen-korkeakoulutetut-tyottomat-koulutusaloittain-ja-asteittain-2005-2010.pdf


POMMI!

…ja Gommi. Karvaiset eläimet mainostavat City-lehdessä tv-lupamaksua, koska ne herättävät 80-luvulla syntyneessä opiskelijaväestössä sympatiaa ja halun vaalia kotimaista kulttuuria. Kampanja tasapainoilee hyväntuulisen ironian ja kosiskelevan keski-ikäisyyden ohuella rajalla.

Tänään aamulla Radio Yle 1:llä haastateltiin Helsingin Sanomain vastaavaa päätoimittajaa Janne Virkkusta. Jossain vaiheessa haastattelija kysyi, onko HS:n ulkoasu-uudistuksen tarkoitus tehdä paperilehdestä enemmän nettilehden kaltainen. Virkkunen kierteli taitavasti, muttei selvinnyt kuiville: tulkitsin vastaukseksi ”kyllä”, vaikka hän kovasti yritti selittää päinvastaista.

Jäin miettimään, kuinka moni kuulija mahtoi huomata päätoimittajan eksymisen. Voi olla että korva harjaantuu, kun on itse joutunut vastaamaan toimittajan kysymyksiin puutaheinää, koska ei halua sanoa suoraan asioiden todellista laitaa. Poliitikot tekevät sitä joka päivä.

Tästä puhuttiin myös aamun toisessa mediahelmessä: Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelman jaksossa Erikoisyksikön virkamiehet sössivät valtakunnaneliitin influenssarokotusten tilalle totuusseerumia. Seurauksena poliitikot puhuvat totta ja Britannia syöksyy kaaokseen.

Tämän päivän mediapelissä ei pärjää markkinointiosaamisella. Kauppatieteellisen koulutuksen saaneet osaavat kyllä toistaa mantroja ja yhdistellä niitä toisiinsa luontevan oloisesti, mutta pärjääminen loppuu kun tiehen tulee mutka.

Luonnontieteilijöistä vain niillä on toivoa, jotka hallitsevat kaaos- ja peliteoriat; millään muulla on turha yrittää hahmottaa vaikkapa sitä toden ja valheen välissä olevaa kuuluisaa harmaata aluetta.

Filosofi kompastuu heti kättelyssä, kun väittää ettei totuus ole suhteellinen käsite.

Julkiset puheenvuorot eivät ole juuri koskaan täysin totta. Ne esittävät, kuka mitäkin. TJEU: http://www.espoonteatteri.fi/?page=324

Jos haluat markkinointiviestinnän ammattilaiseksi tai ymmärtää yhteiskuntaa pintaa syvemmältä, on kaksi opiskelualaa ylitse muiden: sodankäynnin strategia sekä kirjallisuus. Molemmissa sallitaan valehtelu ja hämäykset, jos rivien välistä tai syntyneiden aukkojen yhteisvaikutuksena sanoma on mennyt perille ja sota voitettu.