Blogi

Mä seurasin keskusteluu häitte järjestämisest ja huamasin et mun tuli yhtäkkii tosi paha olo. Kai mä oon siit kohtaa sit viä liika kipee. Mä en ikinä halunnu itelleni isoi häit (= kolminumerone luku viarait), mä enno osannu kaipaa hääkonvehtei ja pilpehöörei ja ihmeellisii kattauksii. Mulle ois riittäny maistraatti kahestaa mut ku uros oli kirkollisel miälel ni oisin mä voinu sen kans jossai sakastis käy tj.

Mä olin ajatellu et tää karkauspäivä ois ollu se päivä. Eikä ois tarvinnu jälestäkää sen kummemmi muistella ku neljä vuade välei, mut aina ois ollu lehdis telkas radios joku muistuttamas et tääki päivä lähestyy. No, niit vihkiäsii eijo tänää eikä ikinä, kaikki ei voita.

Jonku aikaa mä viä tos harkitsin et kosisin kummiski piruuttani. Kysymättä kuiteskaa mitää saa. Muttemmä nyt tee sitäkää, mitä välii enää. Ehkemmä oo sen hamekankaa vaivane enää ku oon jääny henkii tänne asti. Se osa elämää karkas ja saa olla.

Mä olin ehtiny unohtaa. Mä olin oikeesti unohtanu mite pettävä muisti on ja mitä se tarkottaa joillei et on piikle. Mä elin useemma vuade nii onnellisena etten nähny tai en vaa välittäny (enkä mä enää tiä kumpaa enempi ja vituvvähä välii täs kohtaa) et on oikeesti tyyppejä ku pelkää koirii, iha sama mite piäni tai kesy on. On sellasii tyyppejä mikkä ei vaa pääse yli siit ajatuksest et koira on sukuu sudelle ja ku sellaselle hymylee ni se näkee vaa helvetisti hampait.

Mä olin ehtiny unohtaa et mä oon pelottava. Nyt mä taas muistan mikä mä oon. Mite tahasa piäni ja piästy, mite tahasa haavolla – ni silti Canis.

On asiot mille ei kauheesti voi. Jos pelkää ni pelkää. Jokkut oppii voittaa pelkosa ja jokkut et uskalla ees yrittää. Ja jokkut pelkää vaiksei halus. Enkä mä voi mitää sille et oon siis pelottava. Mä voisin teeskennellä et oon kissa mut silloki mut vois nähä tiikerinä.

Ehkä pitää opetella jo eeltä millane on kualleena. Koirarraato ei pelota ketää. Kai? Mä en vaa jaksas. Mä en jaksa kiältää itteeni ja olemassaolooni ja anteeks anteeks. Mut voin mä mennä vaiks viikoks sängy alle miättii pahoi tekojani.

Mulle esiteltii ohjelmaa mikä muutti paril klikkauksel teksti ku teksti runoks / näytelmäks / tj. Valikoist sai ottaa tyylisuuntaa niiku et riimillist tai proosarunoo tai mitä vaa ekspressionistist haikuu. Mallikappaleena mulle näytettii joku vitu lakiteksti mist tehtii mitallist runoo – mä näin sen tulokse siin ruudus mutten muista. Paskis.

Ku mä heräsin mä ajattelin et vittu ku ois ollu kiva kuulla mikä sen ohjelma nimi oli ku se oli oikeesti aika hauskane lelu ja se on takuusti olemas. Aika monet kirjalijat kirjottaa sama romsku monta kertaa ja tollane ohjelma on siihe tosi kätevä: valikost vaa et millasii nimii täl kertaa ja millasii määritteit tyypeille ja noi. Kalliimmis produktios voi sit käyttää vaiks iha oikeit käsikirjottajii mikkä tekee iha uutta tekstii mut tavallises bulkkikamas kone hoitaa hommat.

Mul on viides tyäperäne mäkki nykysi, kotona toine. Eka tyäkone oli peesee mut sit tyänantaja katto et mun hommat hoitus paremmi mäkillä – ja nii, siihe aikaa peesee ei kyenny tuattaa ees suhuässää, saati mitää merkillisempää kuvaa. Nykysemmi ominasuudet on mun ymmärtääkseni aika samat muttemmä oo täst ääntä pitäny. Mun nykysel pomolla on mäkki ja mä joudun sitä aina välil opastaa ni kai se on hyväki et tiän jotai siit rakkineest. Eikä mun mitää enempää tartte tajuu saati ymmärtää, mun palkkaluakas riittää ku osaa käyttää ja pystyy joskus oppii jotai uutta.

Täl viikol mä oon taas vaihteeks tehny hommii ikkunotte ääres peesees ja kaikkee on tullu miälee. It's the little things that make a house a home. Mä oon koittanu sisustaa ja säätää sitä konet sennäköseks et ois kiva käyttää, mut ongelmii on aina välis. Mä enno viäkää ymmärtäny mist saan vekka sen harmaa betoniseinä mikä siä on oletuksena wördi tyäpöydäks – ku mä mäkissä suljen doku ni mä nään taustakuva mut tos ikkunas on se harmaa betoni välis. Yäk. Et se ku tiätää ni saa opastaa et mist sen saa läpinäkyväks – KIITOS. Tai mist saa ne rullausjana päis olevat nualet viärekkäi samaa paikkaa?

Mä ymmärrän et on makuasia onks se oletustaustakuva (se niittyrinne) nätti vai kauhee, mut must on metkaa et ohjelmas oletusarvona on ruma betoniseinä ja epäkäytännölline rullausnualie sijottelu ja et neki pitää ite osaa löytää ja eriksee säätää. Ylipäätää tos konees näkee et ikkunoit on tehny insinörtit mikkä vitut välittää milt se näyttää ku se vaa toimii. Mä oon huamannu monta sellast pikkujuttuu mikkä mun mäkissä on vaivauduttu muatolee tai disainaa suarastaa – ja mä oon huamannu et mä tyksin niist jutuist. Kandee tehä eksku peeseehe…

Itse asias se on sama ku kylpylää mennes. Toises altaas on 36° ja toises 38° ja ku jalal koittaa ni se ero eijo mikää. Mut ku istuu siä jonku aikaa plutiis ja sit vaihtaa toisee – vittu mikä ero! Ja oikeesti se on vaa illuusioo. Pikkuseikka, kaks astetta. Mut ku katot koko päivä sitä ruutuu ni siin on eroo onks se silmääsopiva vai hiärtääks se joka katsetta.

Vuasie mittaa mä oon kuullu kaikellast mäkkiherjaa ja huamannu et mäkinkäyttäjä helposti ajatellaa joksku vittu friikiks. Se olis huvittavaa jollei se olis naurettavaa. Mis on se mäkkääjä ku eijois koulus tai koulutukses käyttäny ikkunoit peesees? Ku ei esittäs voimapiste-shoutaa vähävvälii jonku muu peeseest? Ku ei ikinä tarttis julkista konetta jossai ku eijo omalle kannettavalle yhteyt? Friikimpii tyyppei on ikkunankäyttäjis mikkä ei välitä laajentaa maailmaasa ees linuksii saati mäkkii. Sit onki taas helppo olla ennakkoluulone ku ei tiä muusta. Viimeks tammikuus yks sellane selitti mulle mite perseestä mäkit on – ja ei, sillei ollu ikinä menny tyät puihi siks et ois pitäny ite käyttää viarast mäkkii tai et jonku muu mäkki ois ollu yhteesopimato sen omie tiadostoje kans tai päivvastoi. Ylipäätää sillei ollu mitää elävää elämyst mäkist. Tiäspä vaa.

Nyt mä istuksin oma konee viäres ja teippailen etusormee samal urheluteipil ku mun koives on. Varmaa tos konees on sit maailma kaikkei jäykkä hiiri mut on se helvetti epäerkonomiaa! Vajaas viikos sorminivel paskana… Ei voi ku ihmetellä et onks se ainoo maailmas ja sattunu just mulle ku mä en satunnaskäyttäjänä osaa vaatii parempaa.

Mitä siihe sit sanoo ku donna käy asumuseros ollessaa opettaas likimai-eks-uroksellee mite pesukone toimii ja mis on imuri suulakkeet ja mite paita silitetää. Mitäpä siihe. Kais se on sit kilttii ja avuliasta. Mut ku mä katon ja kuuntelen sivust ni vittu ku mun tunkee miälee et jos se donna ois vaivautunu tekee sen jo enne ja jos sitä urosta ois aikasemmi ees hiukka kiinnostanu… Onneks tääkää ei taas kuulu mulle vituvvertaa. Joskus vaa tuntuu et on väkii ku tekee yhdes olemise iha ehron tahron vaivalloseks toisillee.

Mitätö ja nimetö harrastelijadekkaristi meni ja kopioi hiukka tunnetumpaa ja yhtä mitätönt dekkaristii ja istu jänskää. Muutama vuasi meni mut sit pääs telkkariuutisii ja Hesari sivulle ja lakkas oleest iha tuntemato! Kannatti nähä vaivaa.

Mut miks helvetissä kopipeistaa jotai Outi Pakkasta? Vittu mikä urpo. Nykysi ku taide syntyy eloveenatytöst ja ankost kannattas hiukka panostaa kirjalliselki pualella. Rohkeesti vaa Sillampäätä ja Rosa Liksomia samaa, hiukka komisario Palmuu ja palasii Taikatalvest (miälellää orikinaalikiälellä ni antaa säväykse), pari riimii Leinolta ja Heli Laaksoselt ("tähkäpäiden yllä täysikuu – semne see on niinko vähäpoik") ja ei ku reilusti nimi kollaasi alle! Sakset kätee ja ei ku menoks.

Ikkunas oli mainos mikä lupas merkkisandaalei halvennuksel ni mun piti tiätty lykkää kuano sisää ku aattelin et jos kevääks uudet tyäkengät (joo ei, ei Tyäkengät täl kertaa). Juujoo. Mä rakastun sit vittu niihi kävelykenkii ja ne oli siis uutta mallistoo. (Mun emo ei pystys ees kuvittelee et kengät maksaa nii paljo ja se siit. Onneks mä pystyn ja oon maksanu paljo enemmäki…) OK, mut niil siis oikeesti voi kävellä jopa piikle millon nilkka paskana.

Sit mä valuin tavarataloo. Tää oli kyl harkittu liike mut silti mä ällistytin itteni sil mite kylmäverisesti mä ostin kauniit, istuvat ja iha helveti kalliit nisäliivit. Joskus, eikä siit mummiälestä oo ees kauhee pikkästi, kalliit liivit makso jotai 40–50 oravaa. Ilmesesti mä oon syrjäytyny jossai vaihees kehityksest mut nyt ne näemmä maksaa iha säännömmukasesti 70–90 rahaa. Yhet liivit. Ja sit ne mätsäävät pikkarit viä. Päiviteltii myyjä kans et jokkut ne maksaa tällasistki hepenist.

Sit mä löysin sen urheluauto mitä mä etsin viime kesänä Baden-Badenis enkä löytäny. Oli se saksalane, joo. Mua vitutti nähä se mut sit mä päätin et tää on nyt se kohta mis mä säästän ja jätinki sen hyllyy. Mä siis osaan viä kiältäytyy jostai! Ha ha!

Mä olin jo tulos kotii ku iha vaa poikkesin viä yhtee kauppaa… joo, siä oli hyvät halvennukset. Otin sen neulemeko mikä oli –50%. Se oli ainoo kappale ja surkee vaaleeharmaa mut onneks on käpälärauta ja ystävär ku kaivo netist tiado et ne kuidut voi värjää. Jospa siit viä tulee nätti! Sen se kyl vaatii nykyses lihas et paan korseti alle ja mikäs siin. Viä parempi nii.

Ku mä sit tulin kotii ni miätin et on se säälittävää ettei pääse oikee toteuttaa pretty woman -vaistojaa jonku äveriäämpualise urokse luattokorti kanssa. Mul ois taipumuksii.

Kait sen tarvii olla jonkullane idealisti. Mä en oikee tiänny mite mä suhtautusin ku se sano et semmiälestä lyätyy ei saa lyä ja pitää kohdella toisii ihmisiks. Vittu jokane tiätää et nimenomaa lyätyy kandee lyä ku siit saa hyvii tuloksii vähällä vaival, ei tarvi kosauttaa ees koko voimillaa. Iha vaa tuuppaamalla voi saa sellase iha paskaks.

Mitä se on et kohdellaa ihmisiks? Ihmiset on vittumasii toisillee. Toi selkeesti ei tarkottanu sitä. Vaiks ei pitäs uskoo ei. Valehtelee ne kuiteski jollai tasolla aina.

Se vaa menee nii. Kaikki järjelliset ja mukavat urokset on varattui. Ne ku on tyrkyllä tai ees vapaana muttei tyrkyllä ni ne on sellasii mihi enimmite ei koskis tikullakaa. Olis helpompi ku vois ajatella et kaikki urokset on iha perseestä – paskempi on ku tiätää et siä joukos on sellasii mitä vois rakastaa.

Miks mä törmään tällasii idealisteihi ku niist ei ikinä yhtäkää parane halaa ettei oivalla taas hiukka kipeemmi et on asiot mikkä on muille muttei mulle. Et se kaikki on vaa valetta.

Sain kirjee. Ajokoiraliitto siin luki päällä ja mä oletin et ne haluu tävvuade jäsemmaksuu mut ihmettelin hiukka et ompa iso kuari. No, siä oliki sisällä kyselylomake. Oheskirjeest ymmärsin et ilmesesti se kysely oli lähetetty joka piiklelle ku on Ajokoiraliito rekisteris. OK.

Kysely oli laatinu joku nuarisohenkilötär ku on tekemäs opinnäytettää piikleist. Mä kannatan opiskeluu lämpimästi ja valmistumist vallanki kerta mult jäi iteltä koulu aikonaa keske. Ja piiklet on hyvä aihe. Mä rupesin täyttää sitä ankeettii.

Miltä sinusta tuntuu olla piikle? Siis ha? Tuntuu? No siis… must tuntuu kai… piiklelle, lähinnä? Oikeesti, mist vitusta mä voin tiätää ku enno ikinä ollu saluki tai partis tai sivakka?

Onko itsetuntoosi vaikuttanut se että olet piikle? Jaa-a. Ehkä mä voisin olla pronssivvärisenä dobberina kuulimpi tai jos oisin ees suamenajokoira ni oisin sirompi ja ois pitemmät sääret… Mä oisin aina halunnu olla saluki… Mut oisko mun eko joteki parempi jos mä olisin saluki tai vaiks joku helveti iso, vaiks nöffi tai leomperki? Emmä oo jaksanu tätä kauhee raskaasti ottaa et tuliki piikle.

Millä tavoin piikleys vaikuttaa elämääsi tällä hetkellä? No hei kamoon… Kai se sit vaikuttaa nii et mä en harrasta lentämist ku enno papukaija enkä syvämmeresukellust ku enno kilpikonna.

Mä oon aika pettyny nyt. Oikeesti mä olisin hei halunnu vastaa jotai viksuu. Oikeesti mä oisin toivonu et se donna ku laati tän kysely ois kysyny opintojeohjaajaltaa et mitä kandee kysyy ja mite ja vaiks näyttäny ne lomakkeesa sille enste. Eiks yleesä opintojeohjaajat auta lopputyä perustette funtsimises? No, mä en voi tiätää. Tos oli nyt 27 tehtävää ja niist oli järjellisii iha pari. Haaskuu meni hyvä yritys mummiälestä – mut ehkä se sit tekee jonku opinnäyttee tonki pohjalt. Piikle sanoo: tutkimukse tulokset ei kauheesti kiinnosta.

Myännän: mä oon tänää vakain tuumi ja harkite syyllistyny rikoksee ystävyyttä vastaa ja jättäny vastaamatta joka helveti ainoosee ystävämpäiväkorttii ja -tekstarii. Vittu mua ei kiinnosta vaiks oisin kolmasti kirottu ja tuamittu olee lopu ikää yksi tän pöyristyttävä rikokse takii. (Voi se olla et mua alkas kiinnostaa jo enne kesää mut ei tänää.)

Voi se olla et mä oon kirottu enikeis. Miätin tos, et vaiks mä en ikinä kykenis enää luattaa saati arvostaa tai kunniottaa mun eksää ni vittu mä varmaa rakastan sitä paskaa viä uurnassaki. Vittu mua vituttaa.