Blogi

Vou & vau! Oijjoi! :)

Oispa aina loma ja Lappi ja lappilasurokset! <3 <3 <3
Aamu ja lasissa mimoosaa/backsfizzii/votevö. Iha parhautta!
Ikinä kuullu näi paljo oikeesti saamee.

Oppispa viä joskus vähä rajottaa. Jotai juttui. Joskus. ;D

Pomo suasitteli mulle taskumattii, sillai spontaanisti ja vilpittömämpualesesti. Se oli mulle vähä ylläri ku ei me normisti jutskata viinaksist mut tänää me käytii sit pikkempi keskustelu siit mite paljo lämmittää pernoo kuuma vede kans (ja mis suhtees), millaset on vanatallinna lämmitysominasuudet (raakana) ja lämppääks calva oikeesti ja mis määräs. Mä sanon et joo mullon matti ja oon aikonu pakkaa sen mukaa sinne Lappii. Muutenki mut kerta sää on mikä on.

Sain varattuu kampaaja huamisaamuu ja ostin uudemma huulipuna – aattelin et tää saa olla mun kontripuutio Lapi uroste kansallismaisema kaunistamisee vaiks joku vois nyt olla sitäki miält et kauniimpana se säilys ku mä pysysin eteläs. Eipä se tiätty kauheesti korista ku vetää päällesä viiet villahousut ja toppahousut ja hupu naama suajaks nii et hiukka näkyy kuanoo, vaikutelma on enempi ku entisel miseliiniukol. Ois se tiätty stailimpaa ku ois poronnahkaa pääl… mut näil ilmol voijolla et ne porokki tarttee omaa turkkiisa.

Määrittelin tos miälessäni susirajaa et se on nyt täl kertaa toiste ja kolmansie villahousuje välis. Susie kans en enää rupee juttuu. Mut jos löytyy hupasii lappilasmoppei ni ne on sit eri asia.

Mä kirjotan plokii enimmite fiiliksis. Joko possarifiiliksis taiks sit ku vituttaa ja must se on sellast niiku fiilarie ylöskirjaamist, purkamist tai vaiks jakamist jos nyt joku ois kiinnostunu. Mä oon kirjottanu iha helvetisti negaa ulos ittestäni ja voijolla et mun ploki on enimmite niiku silkkaa kitinää ja vininää ja varsinki paikottai ollu erittäiki paskaa luettavaa. Onneks kenekää eijo pakko!

Mä oon viime aikona jättäny välii jonkusenki ärsykkipostaukse ja voi se olla et se parantaa maisemaa Sitys ja voi se olla niiki et se vaa latistaa mun plokii mikä sinäsä on jo melkone saavutus seki ku aattelee et mite littanaa mun elämä on. Mä oon ajatellu ettei pitäs kirjottaa ku on vittuuntunu jostai ku pitäs vetää henkee ja laskee kahtee miljoonaa ja sit huamaa jossai välis et harjottaaki jo jotai iha muuta. Joo. Mut tänää munnon nyt pakko sanoo et:
Vittu mun plokii eijo pakko lukee jos kerta vituttaa et joskus lispahtaa joku niiku ”veesana” ja jos se on kriteeri ettonks ploki hyvä vai huano et minkä verra siä on ”rumaa kiältä” ni vittu tua on montaki plokii luettavaks missei sanota ylipäätää yhtää mitää niiku mistää asiast eikä takuulla oo yhtää ”rumaa sanaa” ja hyvää viihtymist vaa siä ja eiku rasvaa kouraa ni se käteevvetämine on niiku sujuvampaa!

Mullon ”rikkaast kiälest” vähä erillasempi käsitys ku et se ois sitä et karsitaa ”veesanat” veks ja aamen siihe. Mummiäst yks osa siit vois olla et sisältö ja kiäli on synkas keskenää ja viä synkas kirjottaja kans nii et se kirjottaja persoona tulis esii siält kirjamist. Vois se olla et mummiäst seki ois ”rikast kiältä” et ylipäätää osaa kirjottaa sisällöltää miälekkäit ja rakenteeltaa ymmärrettävii lauseit ja vaiks panna oikeet sanat kii toisiisa yhdyssanoks – mummiäst sellast on niiku helvetisti helpompi ja kivampi lukee ku vittu jotai ”hyvää päivää kirvesvartta” -siistii kiält.

Että fiil frii siirtyy seuraavaa postauksee täl sivul ja parempaa viihtymist. Kiitos.

Oon rypeny tänää erillaste kirjavälittäjie ja kirjakauppoje nettisivul noinniiku tyämpualest, kattellu mitä ois ja oisko mitää kiinnostavaa. Ilmesesti mä alan olla joteki harhane ja oudosti virittyny ku mä saan merkillisii miälikuvii esmes tost otsiko tekstist mil kuvattii yheki teokse ulkoasuu. Joo. Mä oisin taas melki mis vaa mialuummi ku töis. :/

Tyäolot on ankeentumas ja näyttää sille et edes on saavutetust eduist tinkimine mikä on aina oikee tosi helveti motivoivaa. Nykysempänä maailmanaikana oletetaa et jokane on kiitolline ku saa käy jossaiki töis (kiitoskiitoskiitos!) ja vitut muust. Ja vitut ne kuiteskaa irtisanoonnu täl sesongil, tiristetää iha rauhas vaa, koko aika hitaasti hiukka lisää ni ei sitä ees huamaa. Ja sit sopii ihmetellä ku väki jää sairaseläkkeelle kymmene vuatta enne ku ois eläkeikä (ja kakskyt vuatta enne ku hallitukse ja tyänantajammiäst oikeesti sopis eläköityy). Niimpänii.

Paskempi päivä vaihteeks.

Mekamikreeni heti aamust koht. Se ainoo yä täl viikol ku enno havahtunu vähävvälii ja valvonu, vittu se ainoo yä ku oisin nuksunu ku piäni marsu – ni eikö helvetti aamuyäst iske karhukopla kuarii lunta mun kotikadust! PRÄÄÄÄÄÄÄÄMMMMMM… KRIIIIIIKS!! PRUMMMMMMMM… Ja sit mä olin ku luulla päähä lyäty ja umpikoomas mut mitä se siin autto, niil kesti se proju tottakai nii kaua ettei sit mitää enää nuksahtamaa ehtiny.

Maailma on vääryyttä täys. Mä arvostan kyl katuje kunnossapitoo mut miks vitussa se ei siis ikinä oo synkas mun piolokia kans?

Eile mä sain aisantuntijalausunno et mä oon normaali. Jiihaa! Eijo kovikaa mones kerta täs elämäs. Yleesä tapana on sanoo et joo sä etto normaali mut hei! niiku kuka olis? ja et eihä sellast ees oo ku normaali. Nii, ehkei. Mut yleesä toi on just kaikist helppo sanoo niitte ku ite on mahdollisimma normaalei. (Joo ei tarvi nyt heittää siält takarivist et määrittele normaali! – tiät just mitä mä tarkotan.) Mut siis eile mä olin normaali ja se oli must erittäiki jees. Nimittäis se on kuulemma normisettii et tääl etelämpänä asuva naaraampuali tuntee karmeeta panetusta ku se ajattelee Lappii ja tiätää etton menos sinneppäi pianaikaa. Huajentavaa.

Ei malttas odottaa. ;P¨¨¨¨

Tänää mä kattelin ruakiksel ku halot palo takas. Laatuaikaa tj. Ne oli havupuuhalkoi ja paukku ja raksahteli sillai vilkkaammasti. Mä koitin kyylää ettei kipinät lennä ohi lattiapelli… Se on kans sellane mysteeri: elävää tulta ja virtaavaa vettä vois kattoo melki mite kaua vaa. Joko mä oon nii alkeelline ja metsäläne tai sit se on jotai niiku atavistist. (Mä oon ymmärtäny et jokkut saa jopa järvest samat kiksit mut mä tarviin vettä ku liikkuu oikeesti, meri, joki, vallaski piäni vilkas puro tai joku koskempuali ni avot!)

Töitte jälkee otin kaupast kukkii kotii ja ku purin niit paketist ni huamasin et mun kukkakauppias eijo tosissaakaa rajottunu: siin paketis oli sivui ainaski Nyt-liitteest, Turu Sanomist, Kotimaast ja jostai ruattinkiälisest lehest minkä nimi ei selvinny. Okei, ne lehdet ei tuu sille kotii vaa se saa tiätty krossikaupal vanhaa lehtee jostai mut oli must silti ovelaa et se oli saanu niit kaikkii ängettyy samaa pakettii. Joka asiakkaalle jotai vai?

Mun tuli tosi paha miäli ton Haiti takii. Mä alon melki volista ku kotii tulles kuuntelin uutimii radiost.

Tää ihmetytti mua iha helvetisti kerta mä en oikeesti oo niit tyyppei ku sytyttelee kynttilöt tua kadul tai kokee jotai henkilökohtast järkytyst ja menetyst ku joku Diana kualee. Ehkä mullon hormonit tai piorytmit tai jotai sekasi? Emmä myäskää muista ettoisin tuntenu jotai ahdistust jonku aikasemma maajjäristykse, tsunami tai mutavyäry takii. Näitähä on.

Mut parka Haiti, ikääku ne väet eijois jo muuteski saanu riittävästi turpiisa! Emmä usko etton lottovoitto syntyy Suamee muttei tottaviä oo ollu lottovoitto syntyy Haitiikaa vaiks se kui ois kaunista Karipiaa ja lämpimäs. Ni mä kävin panee muutama euro punaserristi tilille ja totesin etton korkee aika olla tilipäivä ylihuame. Mun pitää alkaa harjottaa jonkullast taloude hallintaa… heti sen Lapim-matka jälkee…

* * * * *
Adieu mon petit pays
Adieu ma famille
Adieu mon île, ô Haïti, adieu ma petite terre

Je me souviens des rues
Et des nuits de Port-au-Prince
Et je suis toujours un étranger
A la gare internationale
Le vent nous emportait
Aussi loin qu'il pouvait
Cet air, je le connais

Tänää mä rikon yhe juamalasi ruakiksel lähisyättöläs. Se oli tyhjä lasi mun tarjottimel ja sit se yhtäkkii mystisesti hyppäs lattialle. Mä kattelin tosi hämmästyneenä, se sano kops ja kops ja mä ehdin jo ajatella et ompa hyvä ku ranskalane bulkkilasi ei ees säry ja sillo se kopsahti kolmanne kerra ja se oli siin. Must se oli silkka itsari. Mä keräsin ne sirpaleet ja keittiöapulane vei ne pois eikä siinnollu mitää draamaa. Se vaa kävi ja rauha sille lasille. Sääli vaa et se eijollu niit miljoona kertaa harmaaks pestyi vaa viimesyksyst vuasikertaa.

Mä olin unohtanu koko jutu ku illal tiskasin kotona ja sit meni rikki yks kuplaviinilasi. Emmä sitä mitekää pahasti pidelly miälestäni eikä se sanonu kops eikä räks vaa iha vaa piänesti nips ja sit siit puuttu sellane kolmiomane pala, pari senttii reunaa ja kolmise senttii siit alas sellane kiila. Olin mä kiältämättä hiukka hämmästyny mut material on ikäsä eikä tää ollu trakedia. Mä ostin ne lasit joskus muino opiskeluaikana vapunaattona (oli akuutti tarve), ne makso Anttilas viis naurettavaa markkaa pual tusinaa ja mä laskin et ne tuli halvemmaks ku muaviset kertakäyttikset ja et ne riittäs meille kolmee naisee siks vapuks vaiks menis vähä överikski. Hyvi ne kesti ja on kestäny, siistit selkeet lasit. Jonai uutenavuanna mun kissaystis käveli yhtä päi (!) ja nyt siis särky toine mun käsis. Neljä riittää mun taloudes arkilaseks oikei hyvi ku nykysi mullon iittala disainlasit niiku paremmille kuplille.

Mut kiältämättä noihi halpislasehi liittyy helvetisti muistoi. Ystiste lisäks kaikellasii farssei kaikellaste uroste kans.

Meinasin et viän samantiä ne sirpaleet ulos ja lasinkeruusee ku lähen lenkille ja rupesin tällääntyy ni tuli miälee et ai nii, keittiös on se yks kynttilä palaas, se pitäs kai sammuttaa – vaiks oikeesti, mihkä se siält, pikkane kynttilä alumiinipurkis paksus lasises tuikus hellallevyl? Ni mä kurkkasin sinne tuikkuu ja totesin et vittu se nyt sammuu kyl itekki aika pia tos ja kattelin sitä siin hellavviäres ja sillo: kabuuuum se räjähti koko paska.

Se oli kyl jo oikeesti ällistyttävää.

Se kynttilä sammu samantiä ku se lens seinälaattaa vaste hella takana ja se paksu punane lasi oliki äkkii kolme isompaa ja tusina pikkuriikkist sirpaletta siin liädel ja steariinii oli tietty siäl ja tääl mut enimmite vaa siin seinäl ja liäde emalil. Ne sirpaleet oli jokseeki kuumat eikä niit voinu siit heti korjaa minnee ni mä vaa puistelin päätä ja meditoin tät päivää ja et vittu jos oikeesti jokkut sirpaleet tiätää onnee ni sitä pitäs nyt lankee mun päälle iha kohta ja paljo. Mut ehkä tää on jotai sellast katekoriaa mist lankee seittemä vuade onnettomuus? Mä enno iha kuasis näis jutus. Mut voisko siin tapaukses ajatella et ne ois pidetty jo taannehtivasti niiku ne onnettomat vuadet?

(Täjjälkee mä olin tooooosi varovane ku suletin mun uusie ikkunotte säleet ja varmuudevvuaks panin vanhat silmälasit. Thö Määdzik Täts of Piigel distrois ool glaasveör!)

Mä en tajuu mikä vittu on tää elämävvaihe et mä nään näit penikkaunii. Viime yä mulloli taas vastsyntyny penikka ja mä heräsin siihe et olin just kauheel pähkälemisel saanu sille nimeks Tuulevi (oikeesti – enkä mä tod tunne ketää sennimist enkä muista et oisin ees kuullu koko nimee viime aikona – mistä vitusta nää tulee?) ja toisest nimest oli viä puutetta kun sennois pitäny rimmaa ja se oli joteki vaikeeta. Sukunimi oli mun oma kennelnimi, pennu isäst ei taaskaa ollu mitää havantoo.

Mitä tää kertoo ja mitä mun pitäs ymmärtää et mun alitajunta koittaa sanoo? Miks mä saan näit penikoit ja miks ne on aina tyttöjä ja miksei ikinä oo mitää isäurosta missää hollilla? Täl kertaa se pentu oli sentää oikeesti tosi pikkane eikä esittäny mitää nokkavii kommenttei. Mä en kestä ku ne vittuilee mulle.

Oon täs miätiskelly sellast yhdistettyy alko- ja aikalukkoo mun läppärii. Niiku et jos piikle puhaltaa promillet pualenyä ja aamu kuude välis ni vittu läppäri ei aukee. Tai sit ainaskaa ei selamet käynnisty.

Se olis siunauksellist.

Viime yä sitä lukkoo eijollu olees, ikävä kyl. Nii et mä tein sen taas ja samas seuras ku viimekski. Voi vittu joo.

Me siis mennää ystikse kans kattoo niit lappilasuroksii tänäki talvena. Ikääku tota talvee ei nyt tänä vua ois iha riittämii täälki.

Ja ku täs oli jo muuteski persaukine.