Blogi

Joo hyvi lähti tääki kesämpitämine: unohdin aurinkorasva kotii. Siit on hyvä repii huumorii tällases ilmasto-olos meikäläse nahal. Nii et turkist ei voi siis luapuu. :/

Tänkesäset mökkinaapurit on pongattu: mun kato alla västäräkit, ikkuna edes koivus kirjosiapot, päädys talitiaset ja sivummal sinitiaset. Näist lähinaapureist ei tuu vaivaa. <3 Toista se oli sillo yks kesä ku käempiika punkkas parimmetri pääs mun tyynyst… Voin kertoo et oli ympäristörikos useempaa kertaa miäles niin neljä ja kuude välis aamuyäst.

Se maassa ollu pesä on tuhoontunu täl viikol. Koitin olla sanomatta et vittu ku mä varotin täst – ja kelleppä sitä sit enää täs kohtaa mitää sanoskaa.

Ympäristö(- ja luonnonsuojelu)rikoksenki oon kyl tehny (ku tuli nyt puheeks). Täst on kaks vuatta aikaa eikä mua viäkää kaduta. Nimittäin meillon mökkitiä varres sellane vähäne lehto ja sejjälkee pelto mikä oli kesannol tiäs kui kaua. Ja sit joku kerta mä huamasin, et sinne peltoo oli alkanu kasvaa lehdokkei. Kämmekät on kai kaikkiki kokonaa rauhotettui mut mä ajattelin et ne oli karannu sinne peltoo meiämpualt siält lehdost ja kävin nyysii niit takas helveti iso multapaaku kans… No, sit syksyl se pelto äkkii kynnettiiki ja se oli siis vuakrattu jollei paikalliselle viljelijälle ja nytki siinnon jotai orasta ja ne lehdokit ois siis enikeis menny sen sileentiä ni mä ennoo siis tuntenu vähääkää synnintuntoo täst. Nyt ne lehdokit tekee nuppuu siä lehdos.

Eijo pakko jossei haluu. Voinki jää kotii nirhii suanii auki puukauhalla.

Carnosas kolme kukkaterttuu täydes kukas ja haju on iltaöisi iha totaaline mun makkaris. Kuanoosa on huanompi sulkee ettei haistas… Mun piti siirtää se olkkarii amppelii jo aikasemmi sillo ku mä huamasin et se oli alkanu askartaa niit nuppui mut vittu se putos siit amppelist kaks kertaa ja siit murtu irti monta nättii lehtee. Se ei kai vaa kyenny pitää tasapainoo siä amppelis. :/ Munnoli helveti paha miäli täst episodist – ja ku mä vein sen takas makkarii ni se tarttu mun hihaa ja vittu se lens viä kolmanneki kerra omalt hyllyltää (ja taas meni lehtii). Sillo mä olin iha varma et nyt se vainaantu ja volisinki vähä muttei siin nii pahasti sit käyny. Yhet nuput se kuivetti niiku protestiks (tai sit se oksa murtu eikä se saanu samallai vettä tj) mut kolmet kukat siis tuli yhtaikaa ja kahet nuput on vaihees viä.

Bella on mulle nykysi pihtaribella: se ei ees opinnoinu lentämist mut väänsi silti vaa yhe piäne kukkatertu. Ha! Ja nii ku mä oon yrittäny sitäki hyysää… se ei kai sit vaa oo onnelline.

Bilobata kukkii niiku aina, siin on yks maailma kaikist vaatimato taimi tottaviäköö. Pitäsköhä sitäki oikeesti joteki hoivaa?

Australis on kasvattanu huiskishups kaks metristä versoo mikkä kurottaa aina eri suuntaa joka kerta ku kattoo ja yhe lyhkäsemmä misson siinäki jo viis lehtee. Kertaallee oon sattunu olee paikalla ku se noivvaa kääns sen toise pikkemmä verso melki metrivverra ikkunalt päi huaneesee mua kohti. Se oli oikeesti aika helveti karmivaa, iha tuntu et se ois jotai lihansyäjäkasvie heimoo tai saanu vaikutteit jostai triffideist. Huh. Mut niis pitkis roikois on myäs kummaski sellane nysä mikä näyttää kukkatertu lähtökohdalt nii et tätä sopii jänskättää.

Vihdonki ku on kesä ni voi panna meko ja sandaalit – ihkuu! Ja sit voiki vähä aikaa ihmetellä et mihi askelmittari pannaa kii ku johoki se pitää saa eikä sen pois jättämisest käydä keskusteluu kerta mä oon addu. Ei taskuu, ei vyätärönauhaa… paitsi hei, pikkarit jalkaa ja pikkareihi kii! Okei, sitä ei sit pääse vilkulee koko aika ni pitää olla kello eriksee mut enikeis.

Höh, se pönöttää rumasti, ei kiva. Mut hei otampa irti ton telinehärpäkkee ja laitan sen pelkkää varanipsuu kii. Vittu ku hyvä idea! Paitsi nyt se sit heiluu omii aikojaa tollai, takuulla putoo ja katoo enne ku ehtii ees oivaltaa. Höh. No ei ku paanki sen tiätty sisäpualelle pikkarehi – ei takuulla lähe minnee!

Ja ei ku ulos ja paanalle. Ja kaikki hianosti kunnes… ehh, ei täs mitää, ei mul mitää… askelmittari vaa valuu väkisi… no voi vittu… nii… siis mullon askelmittari luistanu päi vittuu pikkareis… no eijo mikää polkumittari vittu eikä ees keissakuulat…

Ja taas ollaa kokemust rikkaampii.

Että mä en jaksas.

Mullon tuliketus toi mainosplokkiohjelma enkä mä saa silti noit Kuukle-mainoksii pois, niisseijo sitä mukavaa estokahvaa eikä mikää osote mitä mä tarjoon tyäkaluis estettäväks tehoo minkää vertaa. HÖH.

Kaverilt tuli meili, se oli matkalla Saksas pari viikkoo sitte ja siin meilis oli kuva uudest hankinnast… pari uudellast puutarhatonttuu. Mä en kykene kommentoimaa kerta mä en kestä enää mitää ylimääräst pilpehöörii mitä ihmiset pistää pihohisa – sademittari mä viä tajuun ja niukasti (mut kuiteski) erillasii kiviviritelmii mitä tehää poluiks ja pengerryksiks mut sit ku on paikat väärällää vaiks mitä siilii kurkee siäntä akkaa joutsenta tonttuu myllyy vaasii maalattuu terrakottaa harmaata puista kivistä keramiikkaa muavii AAAAAAAARRRRRRHHHHHH.

No nii, se ei kuulu mulle se ei kuulu mulle se ei kuulu mulle. Kaikil on oikeus tehä pihastaa ittesä näköne (miks oikeesti on? eiks vois kiältää jollai direktiivil?) ja kaikil on oikeus viihtyy kotipihas. Ja ei ku aurinkolasit päähä…

Nii se oli kai selvä etton maanantai?

Sää: kaunis ku morsian (mutteijois tarvinnu tuulla pohjosnavalt).
Paikka: maalasidylli länsirannikol.
Aika: kaikist vehree alkukesä.

Oikeesti se oli likimai paratiisillise sööttii. Jossei se tuuli ois ollu nii kylmä ni mä oisin ollu nii myyty ettennois lähteny pois. Riukuaitoi, kiviaitoi, punasii tupii, kapeit kujii; silkkiuikkui kaislikorreunas, kangasvuakkoi luantopolurreunas, satakiälii puskis; lämmintä raparperipiirakkaa ja tuareit sämpylöit kahvilas keske sunnuntai-iipee; tuamenkukkii, omenankukkii, ojakellukoit, lemmikkei… Miksemmä vois tehä etätöit ja asuu tua? Nii, huano kymysys, asiakaspalveluu on hiukka paskempi hoitaa josseijo toimipistees ja konttoris. Silti mä elättelin hetke aikaa kuvitelmaa et rupes friilänseriks sit ku valmistuu koulust… ässif. Pitää vaa hollaa ajatuksis et tulee viä se marraskuuki.

Rutisin pari päivää sitte mun suhteest mun emoo. OK, tää on päivitysjakso et sikäli ei maksa vaivaa mut puhahdan nyt tänki ulos.

Emo päätti haluu mökille klapikonee ja se teki siit diili kaupa kans. Nyt se oli sit tullu ja emo kävi hakees sitä ja konsultoimas asiaa poikasa kanssa. Mut koska veliarmas ei joutanu etc roudaa sitä sinne mökille ni se nosti sen piiklemopiili takalootaa et mä sit viän. Joo ookoo, paitsi se oli helvetimmoine kappale ja mun piti kaataa takapenkki et se saatii sisää ja sitäpais se paino nii piruksee et siit katkes ne muavinarut mil se loota oli kasas ja se pahvilootaki ratkes siält täält. Mä kysyn et mil helvetil sä luulet et mä saan ton tualt ikinä ulos ja se sano et kato se on palasina siä, sä saat nostettuu jalusta eriksee ja konee eriksee, kyl se lähtee. Joo.

No, mä kurvasin pakki päällä puuliiteri etee, pyssäsin ja rupesin kyselee emolt pakittamismiäles et haluuksä tän vekottime niiku enempi tonneppäi vai tänneppäi ja vipsasin käpäläl ja se sano et iha sama, emmä oo ajatellu. Ookoo, mä pakitin loput metrit suaraa ja sit rupesin repii niit pahvei ja tyroksei ja joo, siä oli ku oliki irrallisii maltillise kokosii kappaleit mitä saatto nostella eriksee. Ähinäl ja puhinal mä sain lopuks sen isomma painava ja epäerkonomise kappalee nostettuu pois takakontist lohmuttamatta autoo ja kattelin ympärilleni et jätänks mä tän tähä vai mihi sä haluut sen? Ni emo sano et nostetaa toho kottikärryy ja viädää vajaa ku emmä haluu tota konetta lukottomaa liiterii laittaa – ässif, sen vajas on lukko mikä on takuulla viiskytlukune, se on umpiruastees ja muuteki sellast tyyppii et jos sille rykäsee rumasti ni se aukee jo siit. Ja se helveti lukko oli nyt siis parempi ku liiteri säppi.

Ni mä lähin repii sitä konetta sinne vajaa kerta ei sitä enää ois autookaa takasi saanu ja sillo mä en sit vaa voinu. Mä kysyn silt et emo rakas – miks vitussa sä et sanonu äske ku mä kysyn et mihi sä haluut tän et sä haluut sen tonne vajaa? ni mä ennois roudannu sitä tänne liiteri etee ku oltas purettu tää sydeemi tua vajalluana eikä tarttis enää liikuttaa sitä minnee… Ni se sano iha hämmästyneenä et emmä ajatellu sitä sillai ja mä oivalsin et tää on just se kluu täs hommas. Iha yksinkertasesti se vaa ajattelee iha toisellai, toisimpäi ja eri ural ku mä. Se on ku eri planeetalt aina välil nii et jos meist jompikumpi käyttää niiku sitä kuulusaa "naise lokiikkaa" ni missää tapaukses ei molemmat. Tai ehkä vaa mä oon jostai alfa kassiopeijast, vituvvälii. Pointti on se, et toi tyyppi sisällyttää iha erillasii oletuksii asiohi ku mä enkä mä tajuu mite me voidaa olla mitää sukuu ees. (Ehkä mua on kusetettu ja mä oon adoptiopenikka? Tai ehkä mä oon isä aviottomast suhteest?)

Ja sen takii semmiäst oli iha sama pakitanks mä liiterillä vasempaa vai oikeesee kerta se kappale ei kuulunu sinne ylipäätää. Sen takii siit on iha selvää et mä vedän lunssii ja heitän läppää sen jonku vanhoje tuttuje kans siin ohessa vaiks se pyytää mua vaa kyytii sitä.

Mite mun on menny näi kaua hahmottaa oikeesti tän ongelma laatu? Mite mä kykenen erottaa tän nykyse ajattelu siit josse dementoituu joskus? Ja mite helvetissä mä kiärrän tän kuvio vastedes?

Just päätinki et Eva Dahlgren ja Tall Ships Races on sellane yhdistelmä et mäki voisin liikauttaa persettäni ja hankkii pileti. Ja sit rupesin miättii et kene kans, kuka muu ku mä suastus maksaa siit ja ois hollilla. Aika piäneks meni: Lapis, eijo kiinnostunu, asuntovelos, ei osaa ruattii, ei kuiteskaa saa pennuille vahtii…

No, tuski siä iteksee tarttee olla enikeis mut joskus vaa sitä ajattelee et kokemuksis on kaikist kivaa niitte jakamine jonku kaveri kans. Yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään niiku Nyyti sai oppii. Ja silti yksinästeki pitää elää ja yrittää tehä siit viä joteki siädettävää.

Mitt huvud sa
Mitt hjärta sa
Det är ingenting att vänta på
Gå nu

Joku firma minkä nimi on Midas Touch soittelee mulle aktiivisesti. Mä en tiä mitä vittuu ne haluu kerta mä enno viä vaivaantunu vastaa – mä oon iha helveti huano vastaa jos soitetaa viaraast numerost. Noi soitti mulle useempaa kertaa päiväs muutama päivä aja ni tsekkasin et kuka tai mikä ja pitäskö ja siks mä tiän et se on tollane pulju. Mä kuuklasin sen tottakai ja mulle jäi viäki umpipimeeks et miks vitussa ne mulle soittelee. Jos joku haluu ammatillist kontaktii ni silvuplee ja soittamaa mun tyäelimee. Yksitysesti en osta mitää enkä maksa mistää mitää puhelimes.

Mä muistelisin et se kosketus oli tosi paska juttu Midakselle (vaiksei ehkä niikää sen perikunnalle…) ja siks must on oudoo et noi haluu käyttää tollast nimee muttei se mulle tiätty kuulu. Pojot niille tarttee antaa kyl siit mite sinnikkäästi ne aina vaa soittelee erilasii aikohi päiväst ja viikolloppusinki. Huikee tyäinto tyypel! Saattaa se olla et mä joku kerta viä vastaanki ja kysyn millasii ponuksii ne saa kalastetust asiakkaist.

Riitelin emo kans pikkäst aikaa. (Kiältämättä siitton etuu et asuu omas osotteessaa iha yksinää enimmät ajat ni yleesä ei tarvi mistää riidellä.) Se kysy mult taanno et kuskaanks mä sitä ku se halus mennä vanhalle kotiseudullee tapaa rippikoulukavereitaa ja mä sanon et joo tiätty, kyl mä sut sinne viän ja se asia oli siin.

Ei se ollu. Nyt se kerto et se on varannu mulle kans ruakalu siihe samaa yhteytee niitte väkie kans. Mä sanon et tästtei ollu mitää puhetta, mua ei kiinnosta enkä mä haluu: mä lupasin olla kuski. Se kysy et mitä vittuu sä siä puskis sit muka teet sillaikaa ku me seurustellaa akkoje kans ja mä sanon et luen romskuu ja katton maisemii. Se sano ettei siä kuiteskaa oo muita ruakapaikkoi ja sä kualet nälkää ja mä sanon et se on sit mun oma häpee ja must sun ei kandee ottaa paineit jossun aikune penikkas ei saa safkaa kuanosa etee.

Vittu mua vituttaa. Mä enno ikinä ollu mikää seurakoira eikä must tuu sellast vanholla päivilläni yhtää enempää. Mä en mistää rahast menis mihikää omaa luakkakokouksee tm ja noit väkii mä en tunne senkää vertaa (enkä voiskaa tuntee) eikä mullo kiinnostust rupee tutustuukkaa ku mä tiän jo eeltä ettei meillo kuiteskaa mitää yhtestä kosketuspintaa.

Vittu mua vituttaa. Miksemmä voinu syntyy sosiaaliseks ja mukavaks? Ois nii paljo helpompaa kaikki. Mut ei ku must puuttuu kaikki sellaset ominasuudet. Ja miks vitussa mun emo ei muka tiä sitä viä kaikkie näitte vuasie jälkee? Mite se on muka missannu tän ku se kerta muute tiätää liiaki hyvi mun kaikki viat ja puutteet?

Joskus sitä vaa on nii yksi tän ylikansotetu planeeta pinnal. Kukaa ei tunne mua. Sen ainoo kene kans oltii tuttui ja samallasii ja kyettii jakaa ajatuksii nii itsestääselvästi, senki mä menetin.