Blogi

Mun kannustava emo… Mä kerron sille et flattis on tulos kylää lauantaina ja me katotaa läpi sellaset korttipohjat ku mä oon tehny sille. Eka se oli et ootsä oikeesti osannu tehä sille jotai kunnollist ja sit se hualehti et mitä me einehditää – vaiks kai siä kaupungis on joku ravinteli auki et saatte ruakaa…

Joo kiitti vitusti taas kerra. Mullon iha tutkinto tollase alkeellise peruskrafiika tekemisest ja okei, mä enno kurmeekokki mut jonku kerra on joku mummiäst iha vilpittömästi kiitelly saaneesa hyvää ruakaa ku oon kokannu. Miks mä en kelpaa, miks mun emo ei voi uskoo et mä kykenisin ees johoki?

Ei silti. Ei mun isäkää uskonu. Kukaa ei usko.

Mua vitutti jonku aikaa ton puhelu jälkee ja sit mä päätin et okei, varaan sit oikee illastukseks pöydä valkose liina äärest ja laitan vaa vähä jotai salaattii ja sualast piirakkaa niiku päiväks ruakikselle. Ja sit ku on syäty nii et napa ratkuu ni mennää ja ryystetää kaikki järjelliset kapakat läpi ja sit jos ne loppuu ni sitteijo enää välii mis ryystää. Vittu. Ompaha skene lauantai-illaks.

Suamalane maahantuaja verkkokauppa. Teen tilaukse. Päivämäärä 3.3.2011. Maksutapa Suomen Verkkomaksut, Maksettu.

Tilausseuranta 9.3.: Vastaanotettu ja odottaa lähetystä.

Mitä vittuu? Mikä mättää?

Toine suamalane palveluntarjooja. Automaagivastaus (Friday, March 4, 2011 1:50 pm): Viestisi on vastaanotettu, ja siihen vastataan 5 vuorokauden kuluessa. Tänää, 9.3. klo 20.40 vastaust eijo viäkää.

Mitä vittuu? Mikä mättää?

Tekeeks täs valtakunnas viä joku muu duunii ku mä? Asiakkaa rahat kyl kelpaa mut mitää äksönii ei synny – joo se on hianoo ku saa tyhjäst rahaa mut ehkä, ehkä se eijo pikkämpäälle iha kaikist fantastine liikeidea.

Luin vaihteeks hupasammapualise kirja ni tarttee mainii = piiklikse ylikypsä kulttuuriploki jatkaa taas. Kysees oli historialline romaani vuadest 1970.

Picture this: amerikkalane hippilauma Kalifornias (jonkullane löysä kommuuni), jengi vetää kaikkee kamaa mil saa pääsä sekasi ja harrastaa ankaraa ristiinnaimist. Osa on armeijjaa paos (Viatnami sota) ja osa on muutevvaa nostanu kytkintä ja lähteny kotiseudult, osa on idealistisempii mut kaikki on yhtesösyist vegei. Saunträkkinä soi Doors ja Beatles, Grateful Dead ja Jefferson Airplane ja välil vonkuu Neil Young. OK?

No. Sit tulee pahat punaniskasedät ja vetää puskutraktoril sen Hatka City -nimise kommuuni nurinnisko. Mitä tekee hipit? Joo: ne pakkaa kamat ja lähtee kaikist maailma paikost Alaskaa kerta yhe sedäl on mökki siä… Jengi on enimmite niiiii pöllys ettei ne tajuu et Alaskas ei juurkaa voi talsii paljaijjalo kukka hiuksis ja elää samas miäles luannos ku Kalifornias. No, ruaho sentää kasvo kesävalos kohtalasesti.

Okei. Tää eijo mun kenre, koko konsepti on mulle viaras. Kirjalija T. C. Boyle on ilmesesti vanha hippi ite ni sillon homma hallus mut mä en tiänny oisinko mä lukenu tota komediamiäles vai niiku trakediaa – ehkä se oli puskafarssi? Mut helveti kiinnostavaa oli kyl oottaa et mitä täs viä saattaa käy kerta mitää itsestääselvää siinneijollu, ei tod! Mä myännän: mä rakastan sitä ku romaani yllättää mut kerra, toise ja kolmanne.

Taannose tyäperäse kriisi jälkee meilloli pomo1nkaa hyvä kehari. Nyt mä oon opiskellu mun uusii hommii ja täl hetkee mä oon aikas tyytyväne. Saan tehä yhe kiinnostava proju saksalaselle kustantajalle (mun koovee näyttötaitto niiku!) ja sit tässon tekellä yks hupasa logonsuunnittelujuttu mitä on ollu kiva piirrellä ja kattoo millasii vaikutelmii saa aikaa jengis. Muuteski näyttää taas valosammalle ku tuntuu etton saanu ymmärryst osaksee ja tullu otetuks huamioo.

Ja ulkona on kans valosampaa, saanu ettii aurinkolasit kuanollee ja pakkasekki (ne kaikist vittumasimmat ainaski) näyttäs olee täst kohtaa ohi. Vuhuu! Tätä mä jaksan tuulettaa! Kaivon kaapist keväämpää kledjuu eli villa ja mohairi ja kasmiri sijaa iha suarastaa puuvillaa ja säädin sävyy… pomo2 alko kirkuu mun uudest kynsilakast. ;D

Meilloli tyähyvivvointipäiväki vaihteeks ni luulis kyl et voi hyvi. Mä vihaan niit: kaikkee sellast helveti kivaa pikku ryhmist ja leikkii ja lauluu ja kyl me ollaa ihanii ja erinnomasii -meininkii. Vittu. Pakko oli osallistuu vaikssois mialuummi tehny iha duuniisa. (Pomo3 veti herneet ku mä sanon tän äänee kerta pitäs kyl olla kiitolline ku meist hualehditaa eikä se kuulemma muka ees ollu pakollist. Ha ha.) Me tehtii kaikellasii hianoi miälikuvaharjotuksii ja rentouduttii muistelee millast oli muino pentulaatikos ja sit kuviteltii millast on joskus iha helveti pikkä aja pääst ku ollaa iha vanhuksii. Se oli kyl kiinnostavaa tavallaa. Ku jengille sanottii et kuvitelkaa ittenne maaaaahdolllllisimma kauas tulevasuutee ja kertokaa sit mitä te näätte, mis te ootte niiku ja mille haisee, kenenkaa ja mikä vuadennaika ni joo: ne näki ittesä Välimerel tj kattoos päivällaskuu siippasa kanssa tai opettaas pentujesa penikoit uimaa. Mitä mä näin ku koitin kuvitella itteni mahdollisimma kauas tulevasuutee? Joo. Mä näin itteni sairaalas tekees kualemaa ja hais lähinnä antiseptisille kemikaalelle eikä siä ollu ketää ku mä. Mä en kertonu tät sille väelle kerta se ois varmaa ollu liika nekatiivist vaiks oikeesti mul oli iha rento fiilis siä sairaalas ja must se kualemine oli niiiiii huajentavaa. Vihdonki finaalis.

Nii et oikeesti on hetkittäi niiku paremmakki fiilikset ja vaa sit harvemmi joskus välis menee sohva alle ulisee ja vinkuu ja jyrsii ranteit auki. Sitä sanotaa et kevät on pahaa aikaa itsaritilastos ku kaikki ku on kitunu talve yli huamaa ettei se elämä sen kaksisemmaks muuttunukkaa ku talvest päästii. No – mun elämä muuttuu kyl paremmaks joka helveti kevät vaikssois muute mite kuallu mut ku tulee valoo ja lämpöö ni se on siin. Mä käyn aurinkopaneelie voimalla.