Blogi

Tais olla eilises lehdes ku Hesari uus päätoimittaja kehu et kyl sentää paperine versio tulee säilyy ku sitä on kiva hiplaa. Joo. Mullon tilaus lehdest ja täl viikol se on tullu tiistaiaamuks. Tänää on torstai ja lehti jäi siis tulematta kolmatta kertaa täl viikol. Sanon et ei sit tarvi kantaa kerta siittoo enää ku vessapaperiks ku mä tuun illal kotii – ja liika kovaa se on siihenki mut sellast lekendaa kerrotaa. Luultavasti tukkis viämärit enikeis.

Että paperilehti mai ääs. Must tuntuu et jossei sitä lehtee oo huame aamullakaa ni tää oli sit viimine kerta ku tilasin. Alkanu muutenki tuntuu et mä en haluu tiätää mitää maailmammenost.

Rupisin tos aikasemmi mun tyäolost mikkä vitutti mua vaihteeks rankemmasti. Sejjälkee oon pitäny pari hyvää palaverii mun pomo1nkaa ja yhe palaveri isomma pomo3 ja sen lähitiiminkaa ja must näyttäs nyt et valo tunnelimpääs eijois se lähestyvä pikajuna kummiskaa. Et oikeesti siä voi olla jokkut muut lamput. Oon päässy tekee muutama hauskemma proju ja kokelee sellast toimintaa ku en enne ja mullon siit aika hyväkki fiilarit.

Tyähyvivvointi on sitä ku ei joka aamu iha helvetisti okseta ku pitää lähtee duunii. Nyt mä oon noi ylesesti päässy tälle tasolle: ei joka aamu eikä iha helvetisti. Huamine päivä kyl oksettaa mua jo nyt ja se on oksettanu mua jo muutamanki päivä verra – paitsi et mä tiän ettoon kellonympäri siä ni siihe liittyy pari vittumast osaa mitä ilma mä voisin hyvinki elää. Vittu joo, aina ei nii voita. Mut sentää tässon koht päästäspyhät ja jokune lomapäiväki tarjolla viä enne kesää ni ehkä pitää vaa keskittyy muistaa et vaiks jokkut tunnit tuntuu helvetisti pikkemmilt ku toiset ni pualueettomal mittauksel on selvinny et ne on oikeesti kaikki samammittasii. Ei uskos mut nii se vaa on. Huamineki on ylihuamiseks ohi. Ja ylihuamine on perstai ja muuteski iha olennasesti parempi päivä! Vuhuu!

Psyykkine valmentautumine on påp. :)

Kaks laulujoutsenta lens mun ikkuna ohi ku jutskasin ystikse kaa puhelimes. Seuraava kaveri ku on tyäuupunu ja saikul sen takii. Mä muistan ettoli aika ku yhel tutul oli böönnautti ja me hämmästeltii sitä et ompa järkkyy. Nyt voi hämmästellä sitä et viä on pari ystävää ku eijo masentunu, uupunu, pohjaampalanu. Mut kevät tulee silti ja joutsente lisäks oon nähny hanhii ja isomma parve töyhtöhyyppii ku ikinä. Kura lentää kadulla mut valoo on sentää. Viä ku tulis lämpööki.

Oon järjestelly toukokuulle koirakouluaikaste kaverie tapaamist ja siit näyttäs paisuu kaksinkertane ku kuvittelin. Ilmesesti jengi on etääntyny riittävästi ni nyt voi taas kuvitella et tulee tapaa toisii ja jutskaa et mites teil. Ja ehkä niillon penikat kans kasvanu sevverta et ne voi toviks jättää iteksee. Mä enno iha koko aika varma et haluunks mä järkkää tät asiaa mut mä oon sanonu itelleni et se on ylipäätää hyvä asia järkkää ja vaiksei se olis mulle nii kauhee tärkee ni joku toine voi olla ilone ja on se nyt kuiteski helveti sosiaalist. Mitä ei nii kauheesti voi muute sanoo mun elämäst.

Menin vaihteeks taas aukoo kuanoo. Kuvittelin et kaverisuhtees mä voisin kertoo ku loukkaannun siit mitä toine sanoo musta. No eijois pitäny – on parempi vaa hymyllä eikä näyttää tunteit. Jos tulee paha miäli ni pitää oottaa et se menee ohi ja puhuu siiheks jostai iha muusta. Me eijoltu tunnettu iha kolmeekaa vuatta mut tää oli silti mulle tärkee kaveri ja täytyy myäntää et mä kuvittelin et meillon sellane suhde et vois olla rehelline ja sanoo et nyt tuli paha miäli. Joo tulipa taas erehdyttyy: sellast suhdetta ei ilmesesti oo olemassakaa. Ikinä ei kannata olla avon, ikinä ei kannata olla rehelline. Tai sit pitää ottaa vaa vastuu siit etton yksinää hamaa tappii. Pitää hyväksyy se et joko
a) eletää pintaa eikä satuteta eikä puhuta mistää todellisest tai sit
b) päästetää toine lähelle ja ollaa rehellisii ja hetkempääst paskana. Välimuatoi siis eijo, ei voi olla avon ja satuttamatta. Se on vittumast.