Blogi

Satun kaupas vastakkai lamppuöljy kans ja muistinki et sitä munnon jo jonku aikaa pitänykki ostaa mut se jää aina listast ku se eijo ollu sillai akuutti tarve. Ni otinki sen mukaa. Se on sellast väritöntä litkuu, ennevvanhaa oli nättii sinist ja punastaki mitä saatto panna lasisee lamppuusa ja se näytti kivalle mut nykysi se ei enää saa olla värillist ku sellane kuulemma näyttää penikost kans kivalle – ja nii, kaikillaha meillon muutama ehtiväne kolmevuatias kotona mikkä pyrkii ryyppää pullost tai ainaki läträä ympäriisä. Vittu joo. Yhteskunta hualehtii, vanhempie ei tarvi ajatella.

Enikeis rupesin sit toivorikkaana täyttelee tollast pyäreemahasta konjamiinipulloo mis on jo valmiiks irtosydän ku sitä on lyhtynä enneki käytetty. Meinasin et kaatasen noivvaa tiskipöydäl pullost toisee ku nii mä muutenki teen ku vajuutan pualtoistlitrasii juamapulloi piänempää mukaanotettavaks tai norutan viinaa taskumattii tai soppaa eväspulloo. Tj. Virhearvio! Nounou, öljypullo on suunniteltu nii et se kaatamine eijo olleskaa noi simppelii: siihe on pantu sellane muavine suukappale mist tulee piäni noro kerrallaa eikä sitä kappaletta saa siit pois… Okei, kaadetaa sit siit. Paitsi täydest pullost se noro tulee joko nii hiljaa ettei sitä saa osuu toise pullo suuhu ku se valuu sitä öljypullo kaulaa pikki – tai sit se tulee liika kovaa ja menee yli ja ohi siit toisest pullost ja käpälille. Helvetivviksuu.

Hetkempääst oli siis kumpiki pullo ulkoo öljys, pöytä ja lavuaari öljys, mun käpälät erityse hyvi öljys muttei muutamaa tippaa enempää lyhdys. Eli ei ku mehuratti esille ja se lyhdy suulle ja nyt! Hahaa! Vitut, se meni viä siitäki yli se vitu öljy. Mä oon tyhmä ja mä oon kömpelö mut en helvetis mä nii epätoivose säälittävä mämmäri oo ku toi aine saa luulee. Vittumane tuate.

Kyl mä sain sen lyhtypullo täytettyy loppuviimeks ja jätin sen sydäme imeskelee. Huuhdon kummanki pullo ulkopualelt, pesin ja jynssäsin pöydä ja lavuaari ja ehkä se öljy jopa lähtiki pesuaineel. Ehkä. Mut ainaski mun kynsilakka meni ja kynnet näyttää nii järkyttävä harmaalle ettenno ikinä kuvitellu. Ne sit ainaski editoidaa viä tänää.

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Ja niihä se ois voinu mennä jos rakkaus ois kutsunu munki rakasta mut se välitti enempi rahast ja imakost. Piti tehdä häämatka majakalle muttei sit tehtykkää ja joka kerta ku mä kuulen radiost säätiadot rannikkoasemilt (ja mä aika usei kuulen ku mä tykkään kuunnella kympi uutiset illal, se on mulle niiku aikamerkki) ni joka kerta mua vihloo. Mut enemmä ku koskaa saat tiätää.

Taanno mua valastii siit et sellaset niiku kevytsuhteet tua vitutust elämää kuulemma aina, mut totuus on se et vitutus on piäntä sen rinnal mite paskaks menee raskassuhteest ja siin ei vitutus riitä ku se loppuu aina parkuu ja ahdistuksee ennemmi tai myähemmi. Helvetti mä oon miljoona kertaa mialuummi hiukka vittuuntunu ku totaalisärki! Tuamari Nurmio muatoli joteki nii et En pelkää enää mitään: olen tuntenut rakkauden. Olen noussut haudastani ja syntynyt uudelleen. Ja nii se menee. Rakkaus on viheliäsintä mitä etee voi elämäs sattuu ja se tappaa rääkkäämäl. Mut ku nousee haudastaa ni tiätää ettei enää ikinä voi mikää sattuu sillai ja sit oikeesti ei enää oo mitää ku tarttis pelkää. Vapahdus seki.

Tämpäiväses lehdes näky olee arvio Martti Suasalo esittämäst Miälipuale päiväkirjast. Vaikutti sille et kriitikko oli langennu lovee Suasalo ees eikä siit juurikaa voi syyttää: mäki olin iha myyty siit esityksest. Ja nii oli isompi osa ylesöö mikä lopuks taputti seisaaltaa. Mä muistelin kaiholla iha toisellast Suasalo esityst mikä mul oli onni nähdä vuas sitte ja ihmettelin mite joku voi olla nii lahjakas et se repee kaikkee ja toisaalta nii hyvä valitsee mitä haluu tehä et ne jutut tulee just niiku parhaite esii ja samal pääsee ite revittelee kaikellast.

Kriitikkoo oli haitannu ne lavastukse kuvasärmit mikkä oli kuulemma tulkinnu esitystä väärii suuntii. Mua ei haitannu. Vallaskaa toises näytökses mä en ehtiny oikeesti ees huamaa niit taului ku ällistelin sitä Suasaloo. Vittu se miäs on nii ruma et se on jo liki komee. Ja nii puhuva kroppa ja naama… Siin mitää lavasteit ehtiny miättii. Mummiäst.

Yhtäkkii huamasin kastelles et australis on kasvattanu neljät nuput! V O U ! Mä hankin sen kevääl ja kesä mittaa se on kasvattanu kaks sellast liki pualtoistmetrist roikkoo ja niitte venymise mä kyl oon pannu merkille mut tää kukkimisaikomus tuli niiku pyytämättä ja yllätyksenä ja mä oon tosi otettu täst: hianoo nähä millaset kukat täs on ja mille haiseeks ne ja kui paljo.

Carnosa kukki kahesti kesällä ja kumpaaki kertaa siin oli neljät kukat samaa aikaa ja se löyhkä oli kuvaaaaaaamato. Sen sijaa toi bella ku kukkii nykki ni se ei haise yhtikäs millee ja bilobataki vaa iha vianosti. Carnosa on viäki vittuuntunu mulle siit keväsest episodist ku mä yritin siirtää sitä toisee huaneesee amppelii eikä se oo kasvattanu yhe ainoota lehtee koko kesäs. Oh well, minkäs sille ja tehty mikä tehty. Viä mä sen siirränki ikkunaremonti jälkee.

Mut nyt pitäs lähtee etsii pensasmustika taimii. Mä halusin istuttaa pari viä tänä syksynä ja ois siis aika.

Eskoottine Keski-Suami tuli käytyy, helveti hiano ilma istuu pual päivää junassa siis ja se toine puali sisäl ikkunattomas hallis… Yliviksuu! Juna oli täys kovaäänisii känniääliöit tottakai (perstai-ilta sentää!) ja hiukka nappas istuu selvimpäi ja ryystää vihreetä teetä. Kaks alkotonta viikkoo takana – ja jatkuu.

Mitä tuli nähtyy siä hallis? Ihanii preeglauksii ja merkillisii foliopainatuksii. Uhkeet lakkaukset näky olee muatii. Koneet raksutti koko päivä toine toistaa upeempaa printtii erillasille pohjille, ja erillai hupasii stanssauksii. Oli mukava fonttisetä mikä lykkäs mukaa makee fonttijulistee minkä paan seinälle. Enimmä aikaa oli sama fiilis ku autokaupas: oon väärää sukupualt ja siis näkymätö, mut silti must ei koko päivää tuntunu ettoisin ollu iha vääräs paikas ja tää on must jollai tapaa rohkasevaa.

Nyt pitäs viä analysoi toi kassilline prossyy ja muuta kamaa ku tuli kannettuu pois. Tänää kyl ei jaksa, aika kuallu olo.

—————
*Yks aussidonna kerto mulle mispäi se oli Suames käyny enne ku tavattii kesäses Maarianhaminas ja se mainitsi tonnimise paika. Mun meni tovi tajuu misse oli ollu… :P

Mun kesäuros on vittuuntunu. Semmiäst ilmesesti mä oon niiku jättäny ja pettäny sen. Ha! Ässif. Ekanaki mä rupesin sille kesäkoiraks vaa sen viihteeks ja vittu viihtyny se on, mä vähempiki mut mustteijo enää nii välii ku mä en viihdy kuiteskaa enkä missää enkä kenekää kans enää ikinä. Nyt se siis kuvittelee jotai et mä olisin lupaantunu sille viihteeks joksku määräämättömäks ajaks mikä sitä itteesä sattus huvittaa välilt loppuvuasi – loppuelämä. Vetäköö käpälääsä! Raja se on munki hyväntekeväsyydellä eikä täst kuiteskaa mitää ponuksii saa noi kiirastulimiäles.

Nyt se on sit kiree ja näree ja räkyttää mulle luuris mite paha akka mä oon. Vitut oon, mä oon kauheesti yrittäny olla sille kiltti koko kesä ja just omaa siatorajaa asti. Mä en ansatse tätä. Ikinä en tee enää mitää laupeude sisarte hommii jos toi ei lopeta ja pia sitteki. Pitää ymmärtää et kesä on kesä ja nytton syksy jo pitkäl. Mä en ees ehtis ylläpitää täs mitää urosta. Vaiks halusinki. Enkä mä haluu.

Se sestä.

Säälittävä on syksy Sity plokistanis. Kokonane vuarokausi mahtuu vajaasee kahtee sivuu… enne pari tuntii riitti sama tila täyttämiseks! Kummat katos eka, kiinnostavat kirjottajat vai kiinnostuneet lukijat ja kommentoijat? Vai samal klikkaukselko ne meni? Mä en kykenis sanoo ees näi jälestä vaiks oon ite ollu paikalla koko aika.

Oikeesti tää koskee koko Sityy. Sätit on aneemisii ja tyhjillää, keskustelut on harvemmas ja niihi osallistuu vähempi väkee ku aikasemmi. Sity alkaa olla aika säälittävä hiljane luuserisaitti ja luavemmat, viksummat ja trendikkäämmät väet on siirtyny jonnei. Lähtiks ne hankkii Oikeeta Elämää™ netiulkosest vai siirtyks ne vaa feissaa? Mä en tiä, mähä oon viä täs. Vaiks sanottava on et koko aika harvemmi mäki tääl käyn eikä useestikkaa tuu kirjaannuttuu nykku eijo sitä meililootaakaa minkä takii tartti.

Hetke mä miätin et voisko tän tilantee parantamiseks tehä jotai ja sit mä ihmettelin et miks pitäs. Aikasa kutaki. Ehkä täs ois sesonki keksii uus harrastus?

Viimine sammuttaa valot.

Mulle tarjottii töitä Henkilökohtasena assistenttina erittäiki rajallisel tyäajal. Palkka sopimukse mukaa tai viis tonnii kuussa, autoetu (pemariavokas) ja asuntoetu (villa Nitsas). Mun meni jotai nanosekunti ilmottaa et mutton ylipuhuttu paitsi sit mä muistin et ai helvetti, mullaha on diili nykyse tyänantaja kans et oon tän koulutukse loppuu asti sen palvelukses. Ja semmiäst miälellää tiätty sejjälkeeki mut siitteijo sitoumust. No, tsast as vel: ei ne uudet tyäkkää viä ois alkanu vaa vast sit ku ystis on tarkistanu kuponkist saaneesa sen 27 milli lottopoti ja hoitanu siihe kuuluvat järjestelyt.

Tarjous oli silti hyvä. Mä tunnen aika ihanii tyyppei. <3

Mä oon vaihteeks keränny ja poiminu omenoit ja kiappunu omenapuis periaatteel "ei omena puusta kauas putoo muttei myäskää omenapuusta kauas putoo" – kerra oli liki lentää niskallee muttei sellasii lasketa.

Miätin calvadosta ja mite monta omenapuuta tarttis olla ja mite monta kiloo omppui litraa calvaa… ja millasii lajikkeit ja sillai. Ja pääsiskö jollei normandialaselle tilalle omenoit poimii ja opintomatkalle ja et ne varmaa poimii kyl koneellisesti omenasa. Kyl varmaa ku rupes ottaa selvää? Ja sit mul alko pyärtää korvamatona joku karmee suami-iskelmä mis se donna lähti Bretanjee/Provensee poimii hedelmii ja vähäkö vituttaa ku sellasest ei pääse eroo.

Mun vanhimpii omenamuistoi on joku myrskyne loppukesä/alkusyksy päivä ku isä tuli sadetakis tupaa ja kanto helvetimmoist omenapuu oksaa. Se pani sen oksa komero ove päälle roikkuu ja nojallee ja siin märäs oksas oli viä omenat kii ja se oli joteki mysteerillist ja kiahtovaa mummiäst: jotai ku ei kuulunu sisää. Se sano et nyki on revenny ja menny halki ja se varmaa kaatuu koko puu ja me tirkisteltii ikkunast kuano lasis iha järkyttynenä et millo se kaatuu. Joo ei se kaatunu sillo eikä viäkää. Se kasvaa vinos ja siinnon isot arvet runkos mut tänäki vua se kukki valkosenaa ja tänää mä tyhjäsin siit monta korii omenaa. Se on yks mun kolmest lempipuust.

Tänä aamuna mä olin nii hermona et mun tuli hinku pyyhkii pölyi ja teinki nii. Siis sen sijaa et oisin viä pari kertaa krostsekannu ja dapltsekannu mitä meinasin esittää koulus tänää. Munnoli maha kural ja mä olin rauhottavie tarpees.

Tänä iltana mä oon ylihuajentunees tilas ja likimai euforias tai jossai. Mä sain myytyy opelle melki kaike mitä mä halusin, sain rakentavaa kritiikkii, muutamaa hommaa kehitysehdotuksii ja ylipäätää paljo myäntesemmä kuva omast osaamisest ku mitä mullon ollu. Nyt must tuntuu vähä aikaa sille et mä saatan saa tän tutkinno! Jeij!

(Kyl se koht menee ohi.)

Portfolio tehdää nii et hankitaa esmes Alkost pullo porttii ja esmes lähi-Alepast rulla folioo. Sit ei kandee avaa sitä pulloo ja kaataa sitä viinii foliotötteröö, noup: käärästää se koko pullo sellasenaa folio sisää ja TADAA! meillon portfolio.