Blogi

Satun täl viikol yhtenä iltana kapakkaa nii et siä esiinty joku nuari uros mikä soitti sähköskittaa ja esitti omii piisejää. Se tyyppi (tai ainaski sen piisit) oli täynnä kualemaa ja maailmalloppuu ja ahdistust silloki ku se spiikkas et tää piisi synty siit ilost ku kaveri sai pennu – eijois ikinä uskonu ilma et se kerto. Ei ikinä. Miälenkiintone maailmankuva! Enikeis, se sälli käytti pariski piisis sellast sanaa ku jätökset siin kohtaa ku suamee osaava henkilö ois puhunu jäännöksist ja voin myäntää et hörötin aika epäsoveliaasti lasii ku se toivo et joku keräs sen paskat taltee vaiks se halus sanoo et joku vois korjaa sen luut taltee. Tai vaiks koko raadonki. Mä en ikinä opi ymmärtää miks jokkut haluu käyttää sanoi minkä merkityst ne ei tunne. Eiks ois helpompi käyttää omaa äidinkiältää? Niit omii sanoi mist tiätää mitä ne tarkottaa?

Tää tuli mulle nyt jälkijättösesti miälee ku lueskelin tos Leena Parkkise romaanii Sinun jälkeesi, Max. Enno kauhee pikkäl viä mut on ilmestä et tää on syystäki palkittu kirja. Jokkut on lahjakkaampii ku toiset. Ja sit törmää jollai lehdel tyyppii millon ”manteli heitettynä puvun päälle”… ja sit syntyy epälys. Onks täs aito pinovihre? Ajatukse satunnane lispahdus? Vai oikeesti sanastoklappi? Yhtäkkii huamaa joka kirjame iha erillai ku siihe asti. Alkaa lukee toisellai ja keskittyy väärii asiohi. Vittuuntuu itellee. Eikä silti pääse ajatuksest et vittu kaikist lahjakkaakki…

Nykysemmi ainaskaa suamalases kustantamos eijo sellast kustannustoimittajaa ku enne et se ehtis tsekkaa pinovihreet ja jopa tyylilapsukset veks. Enkä nyt tarkota et pitäs editoi sillai ku joskus enne tyylii Tuntematon sotilas mut silti ois hianoo ku joku hualehtis ees päällimmäset kököt veks ni lukija vois keskittyy pelkästää nauttii lukemisest eikä se törmäs häröttävii juttuhi ja vittuuntus. Miks pitäs jättää valmiisee painotuatteesee muutama alkeelline kiälivirhe tekstii mikä on muute hualellist yleskiältä? Ketä se palvelee?

Must ois tullu helveti hyvä kiälentarkastaja-oikolukija-kustannustoimittaja.

Tänä aamuna tua hangistos tarpoes mun tuli äkkii miälee et mun oireyhtymä tän talve suhtees muistuttaa likesesti kulttuurisokkii. Siis sitä tautii mikä tyypillisesti iskee 2–6 kuukautta viaraas olos viipymise jälkee. Ja tätä talveeha on nyt kestäny pualestvälist joulukuuta… Niiku kulttuurisokis ni mäki oon toisaalta yrittäny eristää itteni natiiveist (lue: pakkasest) ja panetellu niit (sitä) kaikkie samammiäliste (ja yhtä ulkomaalaste) kanssa. Alkuuha talvi oli tosi kivaa niiku ulkomail ainaki.

Hyvä uutine tässon se et jos tät talvee jatkuu viä vaiks pual vuatta ni mä varmaa alan sit pikkuhiljaa päästä ohi täst sokist ja tottuu. Kreit.

Mä ostin eile kesäkengät. Tai kevätkengät, mite vaa: sellaset matalat ja päält avomet anilliinimpunaset remmikengät. Aattelin et se ois sovelias tapa näyttää keskarii tälle ilmastolle mut nyt tänää mä enno enää nii varma. Kyl mä tiän et nuarisohenkilöt kulkee tua hanges tennares ja koristossus ja mumpuast jokane saa hankkii omat vaivasa ite mut silti mä en nää itteeni kulkees noi avokkaat jalas tua ulkona. Ehkä jos se kevät joskus tulee. Sitä enne kummiski tua kadul tarttee kyl jokkut vittu kalastussaappaat tai sukelluspuvu tai jonku muu kokovartalokondomi jos toi lumi joskus lähtee sulaa. Mut mä nyt ostin noi ku ne oli kaupas viimiset oikeeta kokoo (ja kuvaa kuuluu et kaikkee muuta kokoo kyl oli vaiks mite).

Oonko tullu sanoneeks et mua vituttaa tää talvi ku se ei saa lakkaamaa?

* Mä oon katkera Serlalle. Ne meni * noivvaa muuttaa hyvä nenäliinasa tollaseks eurosaiz-kokoseks riavuks mihi mun kuano ei tahdo mahtuu mitekää päi. Ja tänä aamuna mä oon * niistäny jotai minuuti välei ja hyvi tota räkää tuntuu irtoo ja on irronnu ja * iha tuli penikkamane olo ku kipusin töihi noitte hankie korkette niatoste yli räkätappi kuanompääs. Oli nimittäi taas päästy auraamises just nii pikkälle et poikittai mun kulkureiti yli kyl muttei samaa suuntaa… ja * sit mä kiipesin niitte aurausvallie yli aina kaks vallii ja sit taas umpihankee ja sit taas vallit. *. Joo mä olin hyvi lumes ku ravistelin ja puistelin itteeni tua eteses ja viä omas pyrooski meni * hyvä tovi ku asettelin korvii kohillee sen kaike ravistamise jälkee.

Ennevvanhaa ku mä olin penikka ni oli pakkaset eriksee ja sit ku alko sataa lunta ni se pakkane lauhtu. * Nykysemmi pitää kovaa pakkast ja sataa silti lunta – ja niiku viikolloppuna ni sit on * kauhee viima. * Mä oon kypsä tähä talvee: pitäs ymmärtää et aikasa kutaki ja lopettaa ajos, ja jos ees pitäs jotai –5°:s tot lämpötilaa ni se ois viä jees.

Mun hajos huapatossut, tai siis kulu puhki. Pariisis kukkii orvokit. Mä kaivan possarifiilikset esii jahka se * kevät tulee josku.

(Arvuutustehtävä: Penikotte hiihtoloma kunniaks oon korvannu yhe sana tekstist *-merkil. Arvaa sana!)

Aamul ku lähin kotoo ni katuvalot sammu melki samaa hetkee. Jippajei, alkaa olla valoo, ehkä joskus tulee kevät! Ku mä ajattelen tät talvee taakseppäi ni
Kiitämme: valkosta ja valosta maisemaa, kuivii kelei, ei vaakaräpiskää, ei liukkautta!
Moitimme: tät kylmyyttä ei vaa enää jaksa, turhauttaa tää helvetimmoine pukemine ja riisumine joka kerta ku siirtyy sisält ulos tai ulkoo sisää, ei jaksas esittää miseliin-ukkoo aina.
Must tuntuu et mä ymmärrän aina vaa enempi karhuje ja muumie talvevviattokonseptii. Noinkoha toi kaikki sulaa ees vapuks?

Töihi tulles ku venttasin liikennevalos ni oivalsin etton jääny lääkkeet vetämättä. Vitut. Onks se sit ihme jos vetää linssii hämäräks. Mä en ikinä opi ymmärtää näit tyyppei mikkä voi kesyttää toise ja hylkää sen sitte kylmää, se on nii… vastuutonta! > taas rahaa elänsuojelutyähö.

Sain sit ajatukse käy hakee sen sikaräkispiiki. Voisko olla asiaa ku ois enempi passee? Ei tod ollu jonoi eikä tarvinnu käyttää kyynärpäit saati terottaa kiältä. Mä siis totesin yks päivä ettoon varmaa ainoo tyäpaikal ku eijo ollu piikil ni tuli miälee et jos jotai tulee ni se on sit taas niiku mun vika. Ni katton et millai noi rokotuspaikat ois auki.

Mä en usko koko juttuu. Ensinnäkää mä en usko siihe räkiksee, mä enno kuullu yhestäkää ees tutuntutust ku ois potenu sitä ja toiseksee mä en usko siihe et toi rokotus pelastas miltää tulevalt kakkosaallolt kerta siiheks se virus ehtii muuttaa asentoosa monta kertaa. Nää vouhotusräkikset on must iha omaa luakkaasa oli se sit tirpisräkis tai sikis enkä mä tiä pitäskö niit vastaa rokottaa enempiki vaa toimittajat. Ja lääkefirmoje myyntimiähet.

Ois ollu parempi olla tuntematta mitä yhtesvastuullisuutta. Mä nukun helveti huanosti viime yä: se käpälä on kipee ja aina ku kääns kylkee ni heräs siihe et sattu. Vittu joo. Aamul se käpälä ei noussu yli olkapää ja kaikki askareet pukemisest petaamisee tökki. Kassii ei voinu kantaa normisti ja nykki koko olkavarsi särkee iteksee. Vituttaa koko idea mut tehtyy ei saa tekemättömäks.

Ja nii, sen aamuheräämise kruunas viä et radio syyti jotai urhelemist mun päälle. Mikää ei vituta nii ku urhelutoimittajie aksentti ja varsinki ku siihe herää. Näemmä on sit taas jokkut ulkoliikunna kissarristiäset jossai periferises kohtees Atlanti takana ja sellasekki pitää meil asti uutisoi. Ei jaksata.

”Anteeksi, saanko häiritä teitä seksuaalisesti?”
”Aijjaa? Niiku millähällai?”
”Sopisko vähän puristaa takapuolesta, kun se näyttää niin puristeltavalta?”
”Jaa? Joo, senkus.”

Mä en tuntenu itteeni häirityks enkä paljo muutakaa mut vittu mä jäin oikeesti miättii millo mua ois kapakassa teititelty. Mä en voi muistaa et oisko ikinä. Tod näk eijo. Ja mä jäin miättii et mite helveti lärvät pitää tyypi olla et se kykenee tollasee replikontii.

Vaiks voiha se olla et se on sen kotikiäli ja se vaa pulpahtaa esii ku on riittävästi promillee. Jokkut puhuu nii oudosti. Ja toi oli sentää viä ymmärrettävää. Siin kohtaa ku mulle aletaa selittää jostai vittu metatekstest tai vaiks kenitaalisuuntaantuneest diskurssist (tj, sorppa ku en muista tarkkaa terminolokiaa mut vaikee on muistaa ku ei tajuu) ni munnon oikeesti paras vaihtaa sijantii. Mä en vaa tajuu miks pitää puhuu vaikeesti ja onks siin jotai lisäarvoo. Tai ehkä se lisäarvo on siin ku saa nolattuu toise ku ei ymmärrä?

Mullon näemmä aikaa Sitys 15.2.2010 21:44 asti.
Tarttee meditoi asiaa taas.

Karju vinkkas mulle et piiklis hei, iha ammattimiäles: sunnei maksa rupee pelaa pokkaa kerta sust aina näkee läpi mitä sä funtsit. Mä olin et aijjaa, joo vai? mut funtsin et vitut se sil hetkel ainaskaa tiäs mitä mulloli miäles. Eijollu nimittäi mitää erityst eikä minkääsuuntast. Mut ei, emmä oo ikinä ollu kiinnostunu uhkapelest ja häviimine vitutti mua aina iha helvetisti jo monopolis ja siin sentää käytetää vaa leikkirahaa. Mä sanon et mun käsittääkseni nettipokeris ei pelaajat nää toistesa lärvii vai pitääksiin olla veppikamera et voi pelaa. Ei sekää ollu harrastanu.

Mä myännän: jollai hämäräl perifeerisel tasol mä oon jonkuvverra kiinnostunu tost karjust iha niiku urospualisena elämenä. Noi perustasol mä voisin olla kiinnostunu tutustuu siihe et millane se oikeesti on ja mikä sen sisäelämä on. Arkitasol mä tunnistan et meillon yhtesii juttui ja jotai elementtei mikkä vaikuttaa kumpaaki. Ja se sest. Mä en tee elettäkää ottaakseni mistää mitää selvää.

Mä heräsin yäl kaameesee rämähdyksee mikä ei yhdistyny minnee. Kuuntelin hetke muttei sit ollu enää mitää ja lopuks mä päätin et se oli varmaa lunta ja jäät ku tuli katolt ja rämähti mun ikkunampeltii. Ja vedin lisää unta lättyy. Aamul ku sain silmät pestyy ja tulin takas makkarii ja panin valot ni se todellisuus valastu mulle: vaatenaulakko oli kaatunu ja vetäny muuta kamaa mennessää ja koko se puali huanetta oli kaaokses. Onneks mulleijollu siä enää ku yks poslari (australis) ja seki oli jääny sivuu. (Halleluja aamen!) Se naulakko on koottu kappale, jotai kevytmetalliputkempalasii mitä ladotaa päällekkäi ja niisson jokases oma koukku vaattette ripustamist varte ja niit voi väännellä sit osottamaa eri suuntaa semmukaa ku tuntuu. Paitsi nyt se rakenne on sit joteki paskana eikä se kappale pysy enää pystys. Se naulakko eijollu mikää ykkösvalinta sillonkaa mut paremma näköne ku joku viiniläsnaulakko mikä ei mitekää menis mul… ja nyt pitäs löytää jostai joku uus ja joteki mahdolline ja tää asia väsyttää ja vituttaa mua jo eeltä.

Mä aina rakastun väärii tyyppehi. Aamulla mä heräsin sellasee loputtoma surullisee oloo (ja vittumasee palleakramppii ja totaalilysyy nukuttuu käpälää) unest mis mä olin rakastunu narttuu mikä oli oikeesti uros tai siis pikemmiki se oli siis väärää sukupualee ja alumperi urospualiseks syntyny. (Oli siin unes yks homoki mihi mä oon oikeesti joskus ollu retkussa mut se eijollu mitekää olennasta. Kai se vaa korosti siä mun viarautta.) Me juatii skumppaa mun rakastukse kans, se eijois muute ruvennu ees siihe mun kans mut silloli synnäripäivä. Se kysy mult et oonks mä joskuski ollu sängys naise kans ja mä sanon et en mut kerta ensimmäne ja se hymyli nii sydäntäsärkevä surullisesti et mä tiäsin et sitä on turha vonkaa. Ja sit mä viä hukkasin sen joteki ja haahulin jossai lumises peltomaisemas etsiis sitä enkä löytäny ku sen läppärisalku.

Ja ku mä heräsin ni kaikki se ahdistus oli mun kropas ja mua ikkusti. Mä en haluu enää ikinä rakastuu. Enkä aijo.