Blogi

Mä oon rakastunu toho Harryy, nyt mä voin sen jo tunnustaa kerta tää suhde loppuu iha just. Se on juappo ja ruma ja iha mahdottoma kamala aina välii ja sit se on kuiteski taas tosi hellyttävä, suaraselkäne ja sitkee ku tulee niiksee ja keskesis asios – niis kaikist tärkeis – siihe voi aina luattaa. Se ei tee turhii lupauksii, se ei ylipäätää kauheesti lupaa mitää. Sellane on must nii lohdullist et melki vois tirauttaa jo tän takii: uros ku ei lupaa.

Mun tulee sitä iha helveti ikävä. Sen takii mä oon hiukka yrittäny vältellä sitä ja niiku hidastaa sitä eroo ku tulee nyt väistämättä. Mä en halus takertuu. Mä tunnen ittessäni oireit addiktiost.

Ja sit joku vitu kissa on lukenu putkeesa (niiku mäki) koko ton Nesbø Harry Hole -sarja Lepakkomiähest tähä Panssarisydämee mikä on mul nippase keske ni just enne mua ja paitsi et se katti on selkeesti kualannu ne kirjat ni se on kiähnänny karvojaa joka helveti aukeemalle ja niit törröttää jopa siält sivuje välist ku kirja on sulki. Se on sit helveti vastemmiälist ku jokkut ei osaa kohdella kirjastonkirjoi asiallisesti! Entäs jos mä oisin allerkine kissolle? No enno. Mut mä oon joutunu siis ravistelee ja imuroimaa joka helveti osa enne ku niit voi mukavasti lukee nii ettei kissankarvat tunge silmii sängys. Voi vittu.

Mä olin lähös vittumasee kokoonnuksee iltapäiväl ja mulloli jo kamat kasas ja takki pääl ku mun tyäpuhelin soi. Mä hetke meinasin et en kyl vastaa mut sit aattelin et vittu josse on kuiteski siit kokoonnuksest ja se on vaiks peruuntunu ja menin sit tyhmä viä vastaa. Okei, se oli se uros vaihteeks. Mä sanon sille et nyt jossei sulloo mitää asia-asiaa ni mä oon oikeesti just häipyys paltsuu. No eihä sillollu, se soitti vaa kiittääksee viimesestä mukamas = et kuulis mun seksikäst ääntä ja sais pidettyy hommaasa virellä. Just. Mä siis nakkasin sille sen luuri jotakunki korvaa ja ryntäsin.

Ja ihmettelin et mis vitu välissä mä oon muka alkanu puhuu tota asia-asia -kiältä ja mitennii. Se ei kuulu olleskaa piiklee mut joo, kiäli muuttuu tiätty koko aika. Mä enno ikinä kauheesti tyksiny tost nimenomasest uudennoksest mut okei, mä tajuun kyl et sillon funtio ainaski jossai kohtaa. Oha se nyt iha eri asia jos mullon töit tai jos mullon töitöit. Joo. Mut piikleks toi tänäne ois ollu todennäkösemmi asiallist asiaa ja ehkä mä olinki sanoos nii mut siin kiirees se lyhenty? Mut ku mä en tiä ni tää jäi kaivaa mua. Mä en enää osaa mun äidinkiält vai? Vittu.

Ehkä mä oon taas vaa väsyny. Ehkä mä meen täst nuksuunuksuu (enkä vaa sänkyy räplää).

Ku uros pyrkii sitouttaa mut itteesä rahalla ni eiks se tarkota et se ei siis usko et sillois mahkuja iha vaa kerta se on muksa ja ookoo? Enkä nyt tarkota et se maksas panemisest vaa et se siis tekee itteesä tykö maksamalla mulle ryyppii, ruakaa ja sellast piäntä. Et mä olisin niiku jossai vittu apstraktis kiitollisuudevvelas jota mä en tod tunne mut mikä tekee mut kiusaantuneeks vaiks sen pitäs tehä mut alttiiks ja antavaseks.

Ässif.

Kaikist enitehä sitä tyksii niist uroksist mikkä ei yritä, mikkä ei tee itteesä tykö, mikkä on vaa iha ittesä ja tiätää itte mitä ne on ja kuka ne on ja parhaas tapaukses viä senki mitä ne haluu ja mitä ei. Niitte kans ei tartte ottaa painetta oli flaksii tai ei. Helveti helppoo.

Mä ehkä kykenin nyt olee riittävästi paha akka ja kiältääntyy ylläpitämisest nii selkeesti nii et tää kuvio hajos – toivottavasti. Mä ilmotin kans et mä en tapaa deittaa meiä asiakkait et sikäli houples keis.

Hain apteekist doupingii mut ehkei se räkis sit tullukkaa, itkin vaa pahaa oloo yli pualenyä taas ku elämä on niiku nii perseestä. Ja sit oonki ollu tänää iha kuallu ja turvoksis taas pikkemmäst aikaa. Tänää vois koittaa ajos vaakatasoo.

No, ainaski mullon nyt kauniit uudet korvikset. Ehkä se lohduttaa?

Mä oon näemmä haaskannu aikaani ku oon kuvitellu et opettelen sanoo ei. Tulos on siis yks helvetimpyäree nolla enkä mä selkeestikkää osaa sanoo sitä viäkää.

Toi oli lainaus mun omast syyskuisest postauksest. Mä voisin postaa sama taas kerra. Ei mitää uutta mun elämäs siis.

Miks se on mulle nii vaikeeta? Mikä vitu rakennevika mullon aivos?

Mä sanon viimeisen sanani ja se on ei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei.

Ehkä munnei siis tarvi kertoo tän enempää ku jokane tiätää. Mut sen voin sanoo et mua vituttaa.

Mä voisin kirjottaa sen. Tekstarii tai meilii. EI. Mä en kykene sanoo sitä äänee. En ees puhelimes ilmesesti.

Ehkä urokset haistaa sen must?

Mä oon tänää tehny tuttavuutta mun sisäse mummoni kans. Se ei tee mua kauhee onnelliseks mut hei! viä säki tapaat omas joku päivä. Sitäpais ku mä hipsuttelin aamulla yhe kouluu menos ollee teini peräs ni totesin et se mimmi kulki koristossuissaa iha yhtä hitaasti ja varovasti ku mäki. Paska keli panee kohtaa oma kualevasuude ja ku tua kaatuu ni paitsi et satuttaa ni kastuu ja kurastuu samaa vaivaa. Ei kiva, ei yhtää kiva. Mä en tyksi siit et mä nykysemmi pelkään liukastuu, sellast eijollu enne. Totesin taas et mun tyämatkas on iha liika monta kaltevaa pintaa…

Mun sisäne mummo elämöi kans ku mä kattelin aamul sitä mun edes luistelevaa mimmii. Mä näin mite sen nilkat lenkotti ja mun mummo halus kiljuu sille et kuule kandee opetella kävelee ja hankkii tukevammat jalkumet enne ku sun jalat on yhtä paskas jamas ku mun – mut no, sellast ei sanota äänee kellee. Jokane saa pilata omat koipesa iha ite ja ompaha sit töit jollaiki fysioteel taas. Mut ku mä tiän mite riasallist se voi olla ku on pilannu jalkasa ni mun sisästä mummoo säälitti kyl.

Mulle väitettii et mummot on kivoi. No, jonku mummot voi ollakki. Mä tunnen enempi vaa niit kärttysii ämmii. Mä aijon olla superkärtty mummo viä joku päivä jos munnon pakko elää nii vanhaks.

Kävin pikkemmäst aikaa deitil kokees yhe urokse. Tää eijollu sokkodeitti mitekää, mä tunsin sen tyypi tavallaa vuasie takaaki jo: mun entine asiakas. Syyst x ja y se halus tarjoo mulle lasillise kuplaa ja vaiks mä eka hiukka emmin et mitä vittuu ja miks? ni toisel kysymäl mä meinasin et ookoo, mä enno nykysi enää ees virkamiäs mitä vois lahjoo ni anti palaa. Okei, on se helveti imartelevaa et joku on mun tyäkoira olemukse takaa näkevinää et mullon oma persoonaki. Ni panin kalenterii merki et kolme varttii aa tunti ja lasilline kuplaa sen kaa.

Ha ha.

Mehä siis ryystettii koko pulloline niit kuplii (tyylikkäit muttei liika) ja jonku matkaa muutaki. Ja aikaa meni… no, jokuneki tunti yli mun estimaati.

Ja mitä muuta niiku? No joo, kuulin tottakai senki et vaimo lakkas antaast jotai sata vuat sitte – mut muute oli kiinnostava keskustelu kyl ja okei, mua saa sanoo snobiks mut kultturellit ja sivilisoituneet urokset millon iha aitoi entisvanhasii tapoi ja viä kykyy keskusteluuki ni <3. Se ei kertaakaa kysyny et mitä sä niiku tarkotat? ja tää on must plussaa. Ja seki on iso plussa ettei mun tarvinnu kysyy.

Okei. Ni oli sit muutaki ku vaa viinii. Mun tarttee taas hetki ihmetellä mite kummallist elämä on. Kaikki järjelliset urokset on väistämättä varattui, nii se vaa menee täs iäs. Paska juttu.

* * * * *

Viiko piikleaforismi: Rakkaus on niiku kännispäite otettu iso pikavippi. Hetke se lämppää kivasti mut sit jälest sitä maksetaa takas helvetimmoisel korol ja iha liika kaua.

Joskus, iha joskus satunnasesti maailmas on olees hiukka reiluuttaki.
Näi.

Kämmäsin vaihteeks ja hukkasin merkillisel tavalla läppärist valokuva-arkistot, valokuvaohjelma, kaikki kuvakansiot. Kone sano et sä et voi avaa ohjelmaa kerta kuvat mikkä sullon siä on tehty uudemmas versios ja sun pitää eka päivittää koko kuvakirjasto mut sitä päivistyst ei taas voinu tehdä kerta vanhemmaks ei ilmesesti saa päivittää ja seuraava nootti oliki et sun pitää päivittää ohjelma ja paras ku hakisit uusimma päivistykse. Toki toki. Sit ku hain ni se ilmotti et sä et voi päivittää täl uudel päivistyksel ohjelmaa mikä on noi helveti vanha ku sullon koneessas.Vittu ku väsyttävää. Mä pengon ja etsin muutama illa viime viikol ja vkl ja nyt yäl ku mä valvon vaihteeks ja funtsin tätäki ni mä totesin et se on treffit hualtomiähe kanssa.

Joo se oli oli erityse ihana uros. Se räpläs kymmenise minsaa mun läpykkää ja selitti mulle koko aika mitä se duunas iha niiku mä oisin vittu mitää ymmärtyny muka ja voilaa: taas oli ohjelma, taas oli kaikki kuvat olees. Eikä se ees velkonu siit mitää.

Paitsi et kaikki mun hianot kansiot oli tiposentiässää. Eli mä rakennan niit uusiks x+n iltaa taas vaihteeks mut nyt mullon kyl helveti hiano idea millai mä rakennan mun varmarit nii et kaikki rakenteet säästyy ens kerral. Ehkä. Tarttee kokella. Ja tarttis vaa jaksaa siivoo konettaa välil nii et noi tiadostot ois enempi järjellises asennos muuteski.

Elämä vois kans olla järjellisemmäs asennos noi muute. Mä ennoo taaskaa nuksunu muutamaa yähö ja iha ihme kamaa velloo aivos. Toine aivosolu on uiskentanu jostai joulukuu alult asti sellases romanttises vaaleempunases hötöhattarausvas milleijo mitää katetta eikä suuntaa IRL. Sellases ikäväises kaipaannukses mikä eijo ees silkkaa puutetta ku vaa niiku romantiikannälkää mikä iskee yleesä johoki muuhu aikaa vuadest. Ei helvetis sen kuulu velloo keskitalvel. Mut nii, eijo elämä siis mitekää järjellises asennos.

Ehkä mullon kakkostyypi diapeettes. Se selittäs miks koko aika väskättää. Ei jaksa kiinnostaa nii paljo et menis kysyy varsinkaa ku mullon nyt siis uus tyätervis ja pitää taas alottaa alust kaikki historiasa jos sinne menee.

Uus orkanisaatio. Eka tyäpäivä tammikuus. Aamupäiväl mä opin mitä puhelimee kuuluu vastaa ja mitä sinne ei kuulu vastaa. Iltapäiväl mä opin et mullon tyäkaveri mikä saa mulle samat fiilikset ku erääkki mun koulukaverit ekaluakal muino.

Mä olin koko ekaluaka aja ja satunnasesti myähemminki kipee joka helveti aamu. Mun mahaa kiristi nii et melki lens laatat ku mua pelotti ja hermostutti mennä kouluu. Sisko kysy mult joskus jälestä et kiusasko ne sua ku sä olit aina nii hermona? ja mä funtsin et ei se ollu suaranasta kiusaamistakaa, se oli siistimpää niiku. Mä tiän tän ja muistanki sen. Mut sitä mä ennois muistanu vuasie takaa et mikä se fiilis ite oli. Ja tänää mä sain siit fiiliksest erittäiki eläväse fläsbäki ja vittu ku se kaikki holahti miälee ku tulvavesi Austraalia maastoo.

Vittu mä ennois tarvinnu sitä. Mä ennois kuvitellu et must vois viäki tuntuu sille. Mä en muista et millo mut ois kertakaikkisesti mitätöity ja nollattu laakista samallai ku tänää. Enkä mä tottaviä haluu ottaa sitä vastaa toiste. Mut ehkä yllätettii tänää mut nyt mä tiän – ja toisaalta mä tiän taas senki mite helppo on murtaa toise suajaukset jos niiksee tulee.

Ilmesesti on perusasiat mikkä pysyy pennust vanhaks asti. Jokkut osaa lyttää ja tekee sitä luannostaa ja toiset menee lyttyy. Aina vaa vaiks mite kuvittelis et sellaset jutut jäis alaluakille.

Jossen muuta ni nuksunu oon ainaski niiku heinillä marsujen kaukalon. Ja saanu siin sivus vuarokausirytmi nii perseellee et tulee tosi ankee alkuviikko ku sitä koittaa kohillee, sit taas loppuviikko rempallaa ja ens viikol uusiks. Uujee.

Ja sittoon antanu kertoo itelleni et mahjongis kuuluu muka oikeesti laskee kans pisteit eikä vaa et saaks ne palikat nypittyy pois vai ei ja tää tiato vituttaa mua aika rankasti kerta se vei multa koko pelist sen pelaamise ilo ja jätti vaa sen metsästykse. Nyt niit palikoit sit tuijottaa ja aikaa kuluu ku ihmettelee et mist niiku kallemma kautta. Ja sit lakkaa näkeest metsää puilt nii sanookseni. Ja sittei mee tasan. Vittu ku tyhmää.

Käytii kattoo ilostustulistuksii ja joteki jäi latteet fiilarit vaiksen tiä et miks. Kuplat me juatii pois mut ruakaa olis jääkaapis viä viikoks piämperheelle. Tällasel yksineläjäl ne kaissit pilaantuu loppupääst sinne kaappii – vastaha täs kuultii et sinkkunaiset nakkaa enite ruakaa roskiksee. Joo, ehkei pitäs ikinä ostaa mitää kotii vanhettuu. Mut josko lenkijjälkee maistus ku meinasin täst lähtee.

Ja mitää enno luvannu kellee. Hiukka oon aatellu et tää vois olla sellane Ole Kiltti Piiklelle -vuas noinniiku vaihteeks mut näkee sit jos näkee.

When all the lights are turned off
And all the dreams are gone
One little candle burning
Flickering in the dark

As time erases distant memories
And night time seems nearer than dawn
My love for you was made in heaven
And I will not ever let go