Blogi

Tampesteris oli just nii kivaa ku siä on aina ku sinne tulee lähettyy mikä on liika harvo. Mä nii nautin siit ku paikat on saavutettavis jalkasi. Jos mun tarttis muuttaa kotiseudult veks ni ois erityse jees jos vois muuttaa koskenkylille. Ni meni pari päivää taas sillai niiku turpovaihteel ja intensiteetil ja tuli flirtehdittyy pari paikallise paimensukuse urokse kans sillai ylikeveesti ku tiätää ettei tarvi ikinä enää tapaa.

Seki on totta et yks puali siin viähätykses on et aina ku mä käyn siä ni mullon vähintääki vapaapäivä jossei loma. Mulleijo mitää tyäasiaa ikinä sinne ni kaisseki vaikuttaa.

Enikeis tuli sit nähtyy paikallises taidemuseos Vuade Nuare Taitelija näyttely. Suas lämp, se on kriiiiipi. Näyttely on nimeltää Blow out your candles, Laura, mimmi on nimeltää Anna Tuori ja sen maalaukset siä oli enimmite toist metrii kertaa toist metrii ja siis enempiki kokoo julkine tila ku oma makkari. Harvat niist muutenkaa oli sellasii et panisin omalle seinälle: niis oli kaikis jotai hyytävää tai kammottavaa ku niit jäi kattoo vähä pikkemmästi. Ne saatto olla karkkiväres ja söötisti heleit… ja sit huamaa et siä sataa verta tai raajat on poikki tai taustal on joku hahmo varjostaas sillai synkästi. Eiks tossoo oikeesti raiskaus tekel? Toi mimmi on siis ilmesesti tapettu ja haudattu toho, eiks? Ton juna raiteetha loppuu iha just, se putoo jonnei… Must näyttää et toi ei voi loppuu hyvi.

Yks asia mist mä tyksin on se et kuville annetaa nimet mikkä avaa niit teoksii johoki suuntaa. Meinaan et josson viistoist kuvaa viärekkäi ja ne on kaikki mallii Nimetön ni ei se kauheesti kerro mulle ku miälikuvitukse puutteest mikä on aina nuilu juttu taiteilijalle. Ja näil kuvil oli tosissaaki nimii. Into the Wood I Made, Kindness of Strangers, Once Loved ja jopa Annabel Lee. Paitsi Poe mun tuli miälee Thomas H. Cook ja sellane mustavalkone leffa ku Räsynukke mis ne pennut ajelehtii venees alas jokee pimees keskel yätä ku murhaaja vaanii rannas. (Tästtei nyt voi tiätää kertooksse enempi must vai taitelija sialummaisemast.)

Mä ennoo siis taiteetuntija mut mä en voi kuvitella mihi noit panis esille paitsi just museoo. Niittei voinu kuvitella kotiseinille muttei myäskää virastoo. Mut se osaamine ja vimma mil ne oli tehty, se kyl välitty. Se oli vaikuttavaa. Jossei ne olis ollu nii taitavasti tehtyi ni tuskivvaa ne olis tuntunu nii piinaavasti? Se on tottaviä näyttely ku makso vaiva käy kattoos ja niis kuvis oli paljo puhuttelevaa ja puhuttavaa. Niit kuvii on kyl netis mut ku ne tulee näytölle postimerki kokosena ni niisttei vaa voi nähä yksityskohtii eikä ne ainaskaa mun koneel näyttäny millee. Täs kohtaa voi sanoo et livenäytös on siis oikeesti live.

Ku pikkupoika ei saa koota pianosmalleja siks ku isämmiäst postimerkit on kiinnostavampii tai ku aikune sanoo isällee et eihä me ees olla perhe, mehä ollaa firma aletaa olla sellaste asiotte ääres mikkä puristaa mun rintakehää sillai ahdistavammasti. Kaikellasist ikävist perheasiost oli siis kymysys tos Kuninkaan puhe -leffas – mut siis myäs selviintymisest, siit mite sitä voi viheliäsiski perheis pärjää. Sitä ku katteli ni miätti et kui paljo helpompaa tai vaikeempaa on ollu esmes noil Enklanni kuninkaallisil enne tai nyt. Ei niil taida kauhee ehjät perhesiteet olla nykysemminkää. Vaiks mitä se mulle kuuluu enkä mäkää mitekää eritysis väles oo sisaruste kaa.

Stoori oli hyvä enikeis ja kuva oli hauska ja surettava eli siis koskettava.

Oikeesti se rooli oli nii räätälöity Colin Firthille et jos se ikinä voi paremma rooli saa tai tehä ni ihmettelen (vaiksse onki must helveti hyvä näyttelijä). Ja ihmettelen josseise saa tost sitä oskarii kans et kuka sen sit vois saa ja mist roolist. Koska toi oli kyl loistava ja pakahduttava esitys.

Ja seki oli hupasaa et samas kuvas oli entise Ylpeys ja ennakkoluulo -sarja näyttelijöst koossa Darcy, Elisabeth Bennet ja ah nii lipevä Collins. Ainaski, en tsekannu oisko ollu sivurooles viä muitaki.

On päivii ku mä en vaa jaksa tajuu et mitä vitu antiamerikkalasta on SI-järjestelmäs. Se nyt vaa on iha ei-kenenkää neutraali mittasysteemi! Haloo! Ja mä en jaksa noit jenkkie mittoi muutenkaa: viäkää helvettii kaikki paunat ja jalat. Jos ne ois ees kymmenjärjestelmäs mut ku ei.

Vittu mikä riasa: muutama sata kaunist dokuu, wördis tottakai – ja sivunasetuksena US Letter. Joo vetäkööt kätee vaa iha ite. Ku ne muuttaa (ja ne pitää muuttaa tiätty yksitelle) aanelosiks ni kaikki ne kauniit asettelut hajoo. Voi helvetivvitumperkele. Jos niittei muuta ni saa kuiteski pelkkää paskaa printterist.

Joo tää ei kuulu mulle tää ei kuulu mulle, mä oon vaa töis.

Kuuntelin toisel korval uutimist juttuu uutuusnäytelmäst mikä kertoo anoreksiast. Miätin et haluisinks mä mennä kattoo teatterii jotai sairausjuttuu oli se tauti sit mikä tahasa syäpä tai diapeettes tai astma tai vaiks nyt anoreksia ja päätin et ei, emmä haluis. Vittu mä en ees tiä miks joku haluu tehä sellase näytelmä mut kaisse sit puhuttelee niit ku tekee sitä.

Jokkut sairaudet on selkeesti seksikkäämpii ku muut ja anoreksia tai ylipäätää syämishärö on siä seksikkyyde huipulla. No vittu joo, sikshä siihe sairastutaaki: laihempi on kauniimpi ja seksikkäämpi > mäki haluun olla seksikkäämpi > anoreksia mullekki. Sen voi hankkii ite, siit puhutaa, sitä hoidetaa. Huamioarvo on taattu ja parantuu voi, mikäs sen hianompaa!

Kerta mun tarttee olla sairas ni miks mä en voinu sairastuu anoreksiaa? Tuntuu nii väärälle potee tautei mistteijo kukaa kiinnostunu, mikkä eijo ku naurettavii ja noloi, mikkä ei parane ikinä ja mikkä ei takuulla tee hyvännäköseks. Näis eijo mitää puhumist eikä kukaa oo kiinnostunu etsii hoitoo. Sairastakaa perkeleet ku ootte nii tyhmii et meette perii väärät keenit!

Vittu ku joskus vituttaa olla mä.

Pingispallo painaa jotai kaks ja pual krammaa. Kuusitiane painaa ehkä kaheksa krammaa mut nyt pakkasil ne on ollu iha pingispallo mallisii ja kokosii miseliintiasii. Kaikki toppatakit päällekkäi päällä. Tavallisesti kuusitiane on pikkane ku pelkkä ajatus tirpisest.

Mä en tajuu mite ne pysyy henkis tua. Mut toisaalta ne kans syä ku linnut ja niillon aina nälkä. Helvetimmoist mättöö aamust hämärää asti.

Koko alkutalvest niittei näkyny olleskaa ja mä olin jo hualissani et vittu ne on paleltunu kualiaaks kaikki. Tammikuus ne sit ilmaantu. Sitton laudal käyny viidellasii tiitisii ja kaikki muut tirpiset päälle.

Mä en nyt jaksas enää palella. Siis mä oon se ku pukee päällee ainaski neljä todnäk viis kerrost vaatetta eikä tosissaakaa koikkelehdi tua ilma pikkii kalsareit – miks vitussa mun tarttee siis palella koko aika? Okei lenkil ku menee riittävästi kovaa ni hetkempääst ei palele mut ku tulee kotii ja käy suihkus ni iha koht se alkaa taas. Tää on niiii vääri. Mä koitan joka päivä uskotella itelleni et ehkä sit kesäl on taas yhtä ihanasti lämmin ku viime kesä mut sellast taas oli tiämmä ootettavis pauts viienkymmene vuade päästä uusiks. Tj. Mut se on kyl fakta et palelemine ei opeta kellee mitää. Se on vaa vittumast.

Ni mä miätin kaupas et mitä helvettii se Siperia vois opettaa ja joo, se vois opettaa ehkä et ainoostaa hyvivvoivas maas on varaa olla nirso. Siperias syädää se kuivattu kala tai poronkappale ku etee lykätää – tai jätetää syämättä mitevvaa, mut turha oottaa rukolaa ja tomaattii ees aurinkokuivattuna saati et tuareeltaa. Lähikaupas oli persilja nii onnetonta ja surullist laatuu et jätin ostamatta. Mulloli varaa.

Ja sit se Siperia vois opettaa et mannerilmastos eijo kylmäkää nii kylmää. Muistelen ku oli Venäjält yks viaraleva setä töis ja se ykski aamu ilmotti suveniiristi et kolkyt astetta pakkast tänää, enintää kolkytkaks – mun nahka kertoo! Ni mä katton sitä hiukka hitaasti ja sanon et ilmatiäteellaitokse viralline arvio on ykstoist ja radios sanottii et kakstoist… Se on toi meri ku tuntuu sun nahas. Se ei uskonu. Mun piti kaivaa sille netist säätiato onlainis ja sittekki se jäi mummiäst epälee. Nii. Ei mustakaa Inaris nää samat asteet ollu näi helveti kylmii mut toisaalta siä oli kyl kaikellast lämmikettä saatavis… ;P

Onneks sentää on tota valoo ja arskaa. Muute täs hyytys kokonaa.

No mä nyt alotin ja sanon EI. Aika hiljaa kyl ja mun lähipomo haukku mut siit et tuli sit sanottuu liika hiljaa kuulemma. Ehkä sit mut se riitti siihe et mä sain tänää kollekalt palautetta et mä oon itsekäs paskiane. Mä aattelin et okei, sou bii it ja oon sitä tiatosesti ja harkitusti ja nii kaua et nää kortit on katottu.

Mä oon aina yrittäny olla solidaarine mut nyt mä en kykene. Mä siis sanon et mä en haluu ku mun toine pomo halus siirtää mut eri hommaa sen koipesa viime viikol katkonee tyäkaveri sijaseks. Okei meillon kummalki nimikkee loppuosa sihteeri ni mitä välii mitä siin edes on, likimai sama duuni eiks? Duuni ku duuni enikeis. Oisin saanu parempaa liksaaki kuulemma. Mitä mä vinisen?

Sitä vaa et ku mun hommat on iha erillasii ku sen saikulle jäänee ni munnois tarvinnu lennost opiskella paitsi (ainaski) kolme neljä mulle uutta ohjelmasovellust ja yks ohjelma. Mun ois tarvinnu keskittyy ajattelee asiot mikkä on must aina ollu niiku toooooosi epäkiinnostavii ja luapuu niist asiost minkä takii mä oon alumperinki tullu mun nykysee duunii ja puhumattakaa niist asiost mist mä oon nykysemmi kiinnostunu iha vakavissaa. Ja mikä sen asia moraali ees on et mä lähtisin tekee Tärkeit Asiot™ viraapelisti ja mistää mitää ymmärtämättä?

Vittu ku hiano diili siis. Ei, se lisäliksa ei tosissaakaa ois ollu sellasii numeroit et mä suastusin tähä noivvaa niiku. Ees vaa kolmeks tai neljäks kuukaudeks.

Mun kanta eijo saanu kauheesti ymmärryst muualt ku mun toiselt pomolta, silt minkä kainalost munnois tän skene mukaa pitäny siirtyy toisee osastoo. Homma on siis viiko vaivaamise jälkee viäki auki ja mä pääsen ens viikol kehityskeskustelee sen mun siirtoo ajanee pomonkaa ja osottaa et joo mä oon iha helveti yhtestyäkykyne ja kehityshalune vaiksen haluukkaa tehä sitä yhtestyätä täs kohtaa enkä haluu kehittyy niis asios mitä mulle ois tarjolla. Vou! Eiks kuulostakki hianolle?

Meinaan et mite kaua ja mite kovaa äänee sitä voi sanoo omalle pomollee et ei, mä en haluu tehä tota duunii mitä sä halusit et mä teen? Mun ainoo tuki täs asias on se et mullon kuiteski useempii pomoi ja ne eijo viä kaikki samaa miält mun tulevasuudest. Mä alon kuiteski etsii netist tiatoo oma toiminime perustamisest ja kysäsin yhelt tutult mahkui tyällistyy sille. Ehkä mun tulevasuus vois olla muutaki ku iha vaa ajaantumist paskaduunist toisee viä paskempaa?

Tänä vua oon ehtiny käydä kattoos kaks iha erinomasta leffaa ja pari vähä heikompaa esitystä. Tai ehkä se eijo pelkästää leffast kii vaa omast sialummaisemast kulloselki hetkel. Kaikki tiätää et otollisel momentil asiat uppoo paremmi. Ja omat lempparikirjakki näyttää vuasie jälkee iha tavallisilt ja noi.

Ne erinomaset kuvat oli Jumalista ja ihmisistä ja Winter's Bone. Ranskalane kuva piänest munkkiluastarist jossaipäi Algeria Atlasvuaristoo ja amerikkalane kuva perheesirpaleest Missouri Ozarkvuaril. Ja molemmat puhu itsas samast asiast: välittämisest ja hualehtimisest. Ja ne on ne mikkä mun sialummaisemas on nykysi ne ainoot tärkeet asiat (koska rahast mä en pysty kiinnostuu ja rakkaus osottautu paskaks). Ja kummassaki leffas se välittämine ja hualehtimine heijastu kauniisti siit väkivalla uhasta mikä oli imeentyny rauhallisiiki hetkii.

Ekas leffas ne munkit välitti ja hualehti siit yhtesöst, siit pikkukaupungist mis ne asu ja siin ehkä keskestä oli se muslimikyläläste ja kristittyje munkkie välillä yhtene usko yhtesee asiaa mitä piti edistää. Tokas kuvas se yhtesö dynamiikka oli iha toisellast ja sen painopistees oli enemmäki yhe yksittäse yksilö pyrkimys pitää perheesä kasassa, saa mahdollisuus ees jonkullasee tulevasuutee. Mut jotai ihmeellise ylespätevää kummaski leffas – vaiks kumpaaki on liki mahdoton samastuu. Tai siis: mun oma maailma eijo ikinä ollu nii rujo.

Tyäkaveri tuli nii tyytyväse muikeena töihi et munnoli pakko kysyy. Se näytti saaneelle, se näytti sille et sillon joku uus. Mua kadetti.

No vitut se mitää muuta ku se oli nii kauhee otettu siit mite hianosti sen päivä oli alkanu: se oli päässy kaatumatta töihi vaiks tua ulkona on Kaikkie Kelie Äiti™, Lipevyyde Tonava™, tjs. Niiku et näi loistava alu jälkee päiväst ei voi tulla ku uskomattoma upee, eiks? Aaltoja! Vuhuu!

Okei… Kyllähä mäki olin selvinny kaatumatta mut kerta mullon asennevamma ni mä vaa tunnustelin ettoli tullu huanosti verryteltyy ja reidet tärräs viä pikkästi pyroossaki. Mä en osannu hehkuttaa tät suaritusta, mua vaa vitutti toi keliolosuhde. Ainoo ku varsinasesti lohdutti ni näytti tua kadulla ettei siä ollu varsinasesti helppoo yhtää kellää.

Sit tuli seuraava ja avautu et silloli menny kolmannesta enempi aikaa matkaa ku normisti. Mut kiits kysyyst, pystys oli päästy ja joku sutiva tojotaki oli saatu liikkeesee kolmio takaa. Ja ompa harvinase vittumane keli vaiksois neliveto ja nastat.

Eli ilmesesti se oli kuiteski siis saanu.

Kiinalase vuasinäkemykse mukaan nytton siis jäniksevvuasi. Jänis on siin kulttuuris mukavuudehalune ja rauhalline otus mikä neuvottelee, tekee yhtestyätä ja antaa anteeks.

Romantiikas ei siis kuuminta hottii mut pikkää ja lämmintä kodikasta suhdetta vois olla tiadossa.

Jäniksevvuosi korostaa henkist kehittymistä ja joogaa, harmoniaa, rauhaa, levollisuutta, sensellast. Tiados olis miälellää kulttuurielämyksii ja kylpylärentoutumist, kaikellast ittesä hemmotteluu mut myäs yhtesöllisyyttä ja ystävyyttä.

Jänis on onnekas ja onnelline elukka.

Eiks täst voiski näil eväil tulla tosi hyvä vuasi! Must ainaski kuulostaa sille. Kandee kuiteski pitää miäles et kyse on metallijäniksest ni siinnon kuiteski kovuutta ja särmää jossai kohtaa…

;P