Blogi

Ystis sairaantu ja munki meni sit viikollopu skene uusiks. Ihmettelin täs mille pitäs ryhtyy ja se on nyt vaihees.

Rupesin etsii iTunesi kaupasta Raffe Leppäse 2000-lukust versioo 60-luvu klassikkopiisist Hän muttei siä ollu ku se vanha Markku Suamine ja sitä mä en halunnu ni se jäi ja mä sit vaa tuubitin. Ja mä jäin ihmettelee sitä tyyppii ku oli kuitannu sinne etteijollu tajunnu et lähtiks se mimmi vaa läiskii vai kualiks se vai mitä sille tapahtu.

Oikeesti.

Mä en voi tajuu millane kuullu teksti ymmärrykse taso voi jollai olla vai oliks siin kyse niiku miälikuvitukse puutteest. Et jossei sanota suaraa ja sil sanal et no se siis kuali ni sit ei kapasiteetti riitä sen asia honaamiseks. Vittu.

Mä oon antanu kertoo itelleni et nykysemmi ei enää ees opiskeleva nuariso (saati muut) ymmärrä millai kirjoi luetaa ku niissei tuu korostettuna suaraa silmille se kohta mis jotai keskestä sanotaa vaa se pitää hakemalla hakee siält tekstist iha ite. Mä olin et toijon panetteluu ja paskapuhetta mut nyttemmä enää oo iha nii varma. Ilmesesti nuarisohenkilöt ei enää hahmota kokonasuuksii sillai ku viä tällaset tätisukupolve edustajat, ilmesesti ne hahmottaa yksityskohtii ja jos joku yksityskohta jää sanomatta yksiselittese selkeesti ni – no, siineijo sillo yksityskohtaa, kai.

Mä tunnen itteni dinosaurukseks. Aika piäneks dinoks mut kummiski.

Mä en tajuu miks vitussa munnon nii vaikee hahmottaa et ku laite ei toimi, ku se ei pärise, värise, imuta tjs ni se eijo välttis hajalla tai kokonaa vainaa. Mun menee aina tovi enne ku mä hoksaan vaihtaa patterit tai pölypussi tai puhdistaa suadattime tj. Miks nää jutut ei tuu selkäytimest? Tänää vaihteeks oli patterit hiipunu ja mä ehdin jo epällä iha muuta vikaa.

Mä tarttisin ehkä jonku teknise tukihenkilö ku välil kattos mun perää. Paitsi niistäkää aina nii tiä mitä ne duunaa. Tänää töis meil pyyhäls joku uppo-outo tyyppi kännykkä korval käytävää pikki, nahkatakki oli ku Leone länkkärest ja se dyykkas suaraa verkkokaappii – kerta silloli avamet ni saatto päätellä et silloli joku lailline ja asialline duuni mut mut mut! Ei menny vittu ku pari minsaa ja mä lensin verkost ku pesäpallo ennemmuino Seinäjokee, mun pätkähti netti ja pätkähti meili ja katos yhteys keskuskoneesee ja siin kohtaa mäki sinkasin sinne verkkokaapille ja rykii sen nahkataki helmohi et vittuuks sä oikeesti hässit siä. Ha, ässif! Tyyppi puhu edelleeki koko aika kännyysä ja mun piti korottaa ääntä ja alkaa oikeesti räksyttää ja sit se meinas sinne käpälärautaasa et oots hetko ku täällon nyt joku härö ja sit se esitti mulle ettei se ollu puuttunu mihkää sellasee piuhaa mikä vaikuttas mun olemisii… Vittu joo.

Loppuviimeks se oli kuiteski tehny just nii mut sai se sen sit korjattuuki ku juaks eka pari kertaa ees taas käytävää ja kertaallee alakerras. Ja koko helveti aika se puhu siihe käpälärautaasa. Ja mä miätin et ku kerta se on nii olennane sen duunis ni miks vitussa silleijo hänsfriitä ni ei tarttis yhel käpäläl duunaa… mut nii, se ei tiättykää kuulu mulle. Mä ku oon aina kokenu et hänsfrii on helveti kiva ja avulline kappale mut ku kattelee ympärillee vaiks liikentees ni aika harva muu sitä käyttää.

Mihi ja miks kotii tarvitaa? Mä oon miättiny tätä jonku aikaa enkä saa siit selvyyttä paitsi et kotona säilytetää omaa yksitystä tavarapaljoutta ja posti tulee sinne. Kotona nuksutaa, syädää, käydää suihkus ja nussutetaa ja se on tapaamispaikka – mut kaike ton voi tehä jossai muuallaki ja useesti nii tehdääki.

Yksitysyyttä ois kyl vaiks hotellihuanees mut ilmesesti se omie tavaroitte hiplaamine ei toteutus siä. Ruakaa voi laittaa asuntolas tai retkelymajas mut ehkä yhteset astiat ei tua samaa makuu sapuskaa?

Jokkut ihmiset asuu kommuuneis ja viä useemmat on muuttanu pois niist ku on alkanu haluu – mitä? Omaa yksitysyyttä kai? Mun mun mun mun. Oma tupa oma lupa, ei tarvi sopii kenekää kanssa mitää. Viranomasekkaa ei tyksi asunnottomista ku niist ei tiä mis ne liikkuu. Mut oisko sil välii jossois tyäpaikka kuiteski mist sais kii? Ja postiki vois tulla sinne töihi.

Japanis on niit lokerikkohotellei misson makuusija eikä sit mitää muuta. Voisko sitä elää nii et omat tärkeet kamat ois repussa mukana ja nuksus jossai tallelokeros, joka yä eri paikas?

Voiks asiot kyseenalastaa? Oonks mä tulos kipeeks?

Mun nykyses kodis on muutama asia mist mä eritysesti tyksin:
– sijanti
– valosuus
– toimiva pohja

Mä oon rypeny Etuove ja Oikotiä kaltasis palveluis taas pikkemmästi kerta mä halusin:
– liki sama sijanni
– enempi neliöit
– kunnolliset ikkunalaudat
– parvekkee

Mä enno tullu onnelliseks kerta:
– kylpyhuaneratkasut on näemmä toine toistaa kamalampii
– asuntopohjat on näemmä iha merkillisii
– ikkunalaudat on näemmä liikaa vaadittu
– maailma on täys pimeyttä

On ilmestä et:
– tää projekti tuattaa mulle mekamikreeni
– aikaa tulee menee enempi ku kuvittelis
– rahaa tulee menee mahdollise asunno remppaa helvetisti: ja se et joku on juur rempannu kylppärisä karseeks ja mä revin sen auki ja paan uusiks on tyhmää tuhlaust mut näemmä liki väistämättä eessä viä

Joskus kevääl mua pyydettii piirtää yhe kirja kantee niiku pikkaseks vinjetiks Thö Elukka. Ni mähä piirsin mahdollisimma elukkase Eluka ja tarjosin sitä ja kerta mitää ei kuulunu ni mä aattelin et ne oli ottanu jonku toise ehdotukse ja se sestä. Ja mä jokseeki unohdin koko asia.

Tänää mä sain sen kirja kansiluannokse eteeni ja vittu siä oli se mun Elukka. Paitsi se eijollu Thö Elukka, ehei! – Thö Elukka oli kuulemma ollu liika pelottava ja akkressiivise näköne ja kaikenkaikkiaa liika elukkamaine Elukka ni kustantaja kraafikko oli hiukka pehmentäny sitä. Ha! Sille oli jääny kolmannes sen hännäst ja kaula oli viäty kokonaa ja – no, jos suaraa sanotaa: Thö Elukka oli kuahittu ja siit oli tehty disni-elukka. Ja se peitti pual kantta eikä niiku nii et sillois ollu jotai kaks senttii säkää.

Mä olin pöyristyny. Okei mä olin sanonu et saaha sitä parantaa jos sille tuntuu mut hei! se eijollu parantunu, vittu se oli raiskattu.

Mun tuli niiiiii paha miäli Thö Eluka pualest et mä vähä ihmettelen itekki. Loppuviimeks se on kuiteski vaa palkalline tyä eikä mitää suurta taidetta. Mut mitä mä oikeesti en tajuu on sellane tehtävänanto et sanotaa et tee Elukka ku oikeesti halutaa joku Mussupupupenikka. Ja päivämmittaa tää on alkanu vituttaa mua koko aika enempi ja vaiks mä mite sanosin et haloo! vituvvälii! ni mä en pääse eroo siit ajatuksest et Thö Elukka on kuahittu. Huame mä varmistan et ainaskaa mun nimi ei tuu missää esille kerta vittu mä en voi signeeraa tollast disni-otusta.

Ai ei lehmät lennä vai? HA! En sit kyl tiä kuka vittu on paskonu mun makkari ikkunaa hehtaarimmoiset paskat. Melko iso on tarttenu olla josson tirpisest kyse – ja iha helvetimmoises ripulis.

Vähäkö vituttaa, eijollu tarkotus pestä sitä ikkunaa enää tänä syksynä. Mut eihä tost nää ees läpi. Vittu.

Vanha pesukone sirahti viimise kerra ja sit se korahti ja sit tuli iha helveti pahaa kitkuu ja sit se ei vaa toiminu enää. Hualtomiäs sano et moottori on nii paskana ettei maksa täl kertaa enää korjaa: pelkät varapalat ja niitte oottamine viä rahat ja hermo ja sit se korjaamine – eikä siit kuiteskaa enää uutta tuu. Ja se oli siis vanha rakkine.

Uutta ootelles meinas päästä kertyy pyykkii yli pyykkikori reunoje ja mä miätinki jo et pitääks mun panna mun omat pikku käpälät pesupaljuu ja se se vast on helveti vittumast hommaa ku kaike pesee kätösisesti – oon tehny sitä muino opiskelijavaihdos vuadevverra eikä oo jälest ikävä tullu.

Enikeis, tänää oon päässy opiskelee Uutta Konetta. Hiano on. Koree paneeli täys vilkkuvii valoi ja toine toistaa ihmeellisempii ohjelmii mikkä syättää automaagisesti optiot: jos haluut ton ohjelma saat ton lämpötila ja tollase huuhtomise ja noimmont kiarrost minsas (?) linkoonnust. Meinas iskee mekamikreeni enne ku sain kaikki optiot kohillee. Ja kuis sit kävikää… kone funtsii ja funtsii ja piipittää ja vilkuttaa valoi ja mä jo meinasin ettei se aijo mitää pestäkkää ja et mult puuttuu täst viä joku nappi painamatta ja sillo se rykäs ja alko duunaa ja ilmotti et täs muute menee sit kaks tuntii. Kaks tuntii! No vittu joo, mä tiän et emol on rakkine mikä ilosesti pesee kaks ja pual tai kolmekki tuntii yht ainoota koneellista mut mä oon tottunu saamaa mun pyyki vajaas tunnis ulos koneest. Mä oon tottunu pesee kolme koneellist samaa vaivaa ni sit mä saan kaike huallettuu ja silitykset ja mankelit pois kuviost eikä tarvi koko aika kattella ku pyykit on vaihees. Nii et se kaks tuntii kilahti mul aika pahasti.

Onkelma on se et noi Hianot Värkit käyttää nii helvetisti aikaa kaike Data prosessoimisee et niillei riitä kapasiteettii siihe varsinasee pesemisee. Jos niiku eka kuluu kaks kolme minsaa paneelis enne ku ees vettä alkaa tankkaa ni emmä kyl tajuu et mitä sen konee tarttee funtsii sennaikaa. Entine alko pesee ku napist paino. Enkä mä tajuu et miks niit pyykkei pitää möyhii minsakaupalla (4 min) linkoomise jälkee ja mitä seki sit edistää. Mut nii, mitäpä mä ymmärtäsinkää pesukonee syvämiättesest sialummaisemast.

Ja sit ku se oli saanu lopuks pestyy ni vittu se kone vihels mulle. Mä enno ikinä kuullu et mikää kone ois kuulostanu nii leuhkalle: niiku et meitsi on täs ollu Ahkera ja Tehokas, tuus akka hyvittelee. Sanon sille et vittu mulle et ala viheltelee mut se teki sen taas seuraava ohjelma ja koneellise jälkee. Ilmesesti se ei osaa olla vislaamatta. Paha maneeri ja tiäs vaiks ehdolline refleksi.

Nyt mä oon opiskellu kolmee eri ohjelmaa ja kaikki paikat on pyykkii täys. Kait ne puhtaammiks tuli ainaski. Viimese koneellise sain jo tunnis nii et ehkä me viä tullaa hyvinki toimee. Ja niiku sanottu, ilma pesukonetta ei kyl haluu elää.

_________________
* Sävysä hepenempesijä (Lavatrix facilis) kuuluu virolase asiantuntija Enn Vetemaa mukaa vedenneitoje Peseksijötte-lahkoo (Vetemaa 1983, 76).

Mä törmäsin sellasee sanaa ku Hündin eka kertaa ku luin jotai saksalasta sarjakuvaa. Siinnoli ranskalane vihikoira minkä nimi Grandpatte ja se muisteli vähävvälii hurjaa nuaruuttaa mihi liitty olennasesti die kleine Hündin von Marseilles. Mä luulin et se oli vitsi kerta se käänty mun pääs et se ois ollu niiku koiratar eikä sellast sanaa voi ottaa kauhee vakavasti.

Myähemmi mulle valastu et sakemannit on iha tosissaa.

Enikeis, ku mua lähestyttii tänää sil sanalla ni mulloli heti possarifiilikset pinnas. Jokkut sanat vaa kilisee erillai ku toiset. Ja siks(ki) kandee osaa aika montaa kiältä et voi tunnistaa ja valii aina sen sana ku menee fiiliksii. Mä oon huamannu vuasiemmittaa et sellast kiälitaitoo mul eijo mitä ennois voinu käyttää hyädykseni ja ilokseni – ja jos mullois parempi kiälitaito ni siit ois varmaa ollu jo monesti viä enempiki iloo. Jopa siit parjatust ruattist on ollu mulle monesti iloo.

Oon töis selannu viime aikona vaihteeks venäläsii eri vähemmistökiälisii lehtii ja huamannu ja hätkähtäny sellast asiaa et ykski lehti mitä mä oon tsekkaillu eka mikrofilmilt suunnillee sen alkuvuasist 1920-luvult asti on täl vuasituhannel alkanu painaa venäjänkiälisii artikkeleit. Maailma on muuttunu. Mä tajuun et telkkari ja netti on venäjäks mut siin kohtaa ku ainoo paikallislehti alkaa ilmestyy venäjäks ni voi sanoo et rukkaset on lyäty tiskii ja soommoro. Suames kannattaaki olla vähemmistökiäline ja elää terveempänä ja onnellisempana vanhemmaks ku enemmistö mut aika mones muus maas se eijo nii itsestääselvää. Itänaapuris ei puhettakaa.

Räty oli vääräs. Saksa eijo paska maa. Venäjäst ennois nii varma.

Ku mä kävelin töist kylille ni hihaa tuli muutama lumihiutale tuules. Mä mulkkasin niit pahasti ja murisin isoo äänee HUS! POIS! ni ne pelästy ja suli eikä niit tullu enempää. Viä. Vittu kyllähä toi pahasti näyttää talve tekemiselle. Koht saa laittaa nastat alle. Buuuu!

Samaa vaivaa kerta oli jo epälyttävästi talvemmat fiilikset ni ostin joulukortit. Ompaha sit valmiiks kerta se tulee taas kuiteski seki päivä et ne ois tarttenu lähettää.

Kotona mä rupesin kattoo mitä mahkui ois saa töipaikka Tahitist ja totesin etteijo: sinne ei vaa saa tyälupii. Vaiks osais piikleranskaaki.

Vittu tää maailma on masentava.

Minkä jälkee viimestää saatto totee et tää on ilmesesti huanol huumorilla ja jotai pitäs tehä ni aattelin et kerta eile on siivottu ni tänää ei tarvi ku tiskaa ja sit voi lähtee lenkille nii kaua ku viä on ees valosaa. Ystis soitti ja oli menos kattoo Julia Robertsi uutta (lue: Javier Bardemii – nam!) ja tuunattii äkkii ens viikolle Cohen-retrospektiivi viininkaa. Ja heti oliki jo parempi fiilis. :)

Mä oivalsin äkkii tänää et mullon ollu mun (viäki) uudet ikkunat koht vuade. Ja oonko mä siis siivonnu noi venttiilit? Joo en. Kaivon esii sen prossy minkä ne asennuspoisut jätti ja siä sanotaa: Korvausilmaventtiilien suodattimen puhdistamista suositellaan vähintään kahdesti vuodessa. Vittu joo, mä oon siis jo myähässä. Ni rupesinki duunii ja siis eka etsii oikee kokosta ristipäämeisselii et saan ne ruuvit auki. Okei… Mun kalulaatikos on epämääräsesti kaikellast mut siä oli jopa iha ookoo ruuvari.

Suodatinkotelon sisällä on solumuovisuodatin, joka voidaan puhdistaa pesemällä saippualiuoksessa. Okei… muaviosii on kaks, arvotaa näist… ei ku vittu pesen molemmat, anti palaa. Ai millai tää pitkä kappale pestää lavuaaris? Eka toine, sit toine pää?

Äänenvaimentimen ilmakanava imuroidaan, varottava vaurioittamasta äänenvaimennusmateriaalin suojapinnoitusta. Aha? Okei… Paitsi ei mun imurilla. Kerta se kolo on tua kahe metri korkeudes ikkuna yläpualella ja mun imuris on varsi ku ei taitu siält suuttime pualest ni millä vitulla mä imuroin? Otan kainaloo koko imuri ja nousen keittiötikkaalle toista metrii ikkunast? Vittu joo.

Miks must tuntuu et tää on urossuunniteltu sydeemi? Sekä toi venttiili et toi imuri. Toi opasvihko on kans omiaa herättää sellase miälikuva. Vai miks vitussa mä saan uudet ikkunat ja 18 sivuu ohjetta mist on
– yks sivu sisältöö ja esipuhetta
– kaks sivuu takuuasiaa
– seittemä ja pual (7,5!) sivuu irralliste ikkunotte ja ovie säilytyst ja asennust
– suunnillee kaks sivuu ikkunotte ja ovie hualtoo ja muutama rivi käyttöö – mut ei esmes sanaakaa siit mite tuuletusikkunotte avautumist säädetää ja se on sanottava et mä en koko kesänäkää tajunnu millai se ois pitäny saa tapahtuu…
Et sikäli. Mä en saata kyetä tajuu miks kerrostaloasukkaalle ku on jo saanu ikkunat annetaa yli seittemä sivuu asennusohjetta muttei pualta sanaa asiost mikkä sitä vois koskettaa. Ni tän täytyy olla jotai uroskommunikointii, uros urokselle niiku – eikä silloo mitää välii ettei joka asunnos oo ainootakaa urosta tulkkaamas.

Kerta rupesin ni pyyhin sit pölyt, imutin muutenki ja pesin lattiat. Sit must tuntu et kotitalousharrastus saa riittää ja mä olin iha tahmane ja hikine ni päätin skippaa lenki ja mennä vaa suihkuu.