Blogi

Oli perstaina vapaapäivä ni vaihdon kesät piiklemopiilii alle. Vihdostaviime. Muttei nii eritysemmi ollu tullu ajeltuukkaa viime aikona ni ei sennollu nii välii. Vappuna kyl nyt sit tuli kulettuu ku oli ne kesäkki.

Ja kerta oli vapaata ni tulin sit kattoneeks ne Hääkki. Ekat mitä oon vaivaantunu telkust kattoo. Kaikist hupane oli must se mimmi siä palatsiaukiol ku piteli kaksin käsin kylttii mis luki et Marry me, Harry – siin kohtaa muaki huvitti. Mainostaa voi monellai.

Tähteet on vittumasii. Oon yrittäny jua pois talvist porttii (valkeeta, punane eijoiskaa enää henkis avatus pullos) mikä oli unohtunu kaappii mut totuus on et se on kamaa mitä jua talvel eikä se istu enää tähä epätalvi-sesonkii.

Sen sijaa. Mä en tiä mitä oikeesti pitäs ajatella tost Sity rankkauslistast. Mä enno vittu ees kirjottanu kuukautee ja aina vaa mä roikun tua. Ehkä se onki se vika? Pitäs sualtaa jotai hevompaskaa joka päivä et pääsis pois siält? No, ehkä sitäki vois koittaa taas. Ehkä se ei vaadikkaa ku tän yhe tekstimpätkä.

Tais olla eilises lehdes ku Hesari uus päätoimittaja kehu et kyl sentää paperine versio tulee säilyy ku sitä on kiva hiplaa. Joo. Mullon tilaus lehdest ja täl viikol se on tullu tiistaiaamuks. Tänää on torstai ja lehti jäi siis tulematta kolmatta kertaa täl viikol. Sanon et ei sit tarvi kantaa kerta siittoo enää ku vessapaperiks ku mä tuun illal kotii – ja liika kovaa se on siihenki mut sellast lekendaa kerrotaa. Luultavasti tukkis viämärit enikeis.

Että paperilehti mai ääs. Must tuntuu et jossei sitä lehtee oo huame aamullakaa ni tää oli sit viimine kerta ku tilasin. Alkanu muutenki tuntuu et mä en haluu tiätää mitää maailmammenost.

Rupisin tos aikasemmi mun tyäolost mikkä vitutti mua vaihteeks rankemmasti. Sejjälkee oon pitäny pari hyvää palaverii mun pomo1nkaa ja yhe palaveri isomma pomo3 ja sen lähitiiminkaa ja must näyttäs nyt et valo tunnelimpääs eijois se lähestyvä pikajuna kummiskaa. Et oikeesti siä voi olla jokkut muut lamput. Oon päässy tekee muutama hauskemma proju ja kokelee sellast toimintaa ku en enne ja mullon siit aika hyväkki fiilarit.

Tyähyvivvointi on sitä ku ei joka aamu iha helvetisti okseta ku pitää lähtee duunii. Nyt mä oon noi ylesesti päässy tälle tasolle: ei joka aamu eikä iha helvetisti. Huamine päivä kyl oksettaa mua jo nyt ja se on oksettanu mua jo muutamanki päivä verra – paitsi et mä tiän ettoon kellonympäri siä ni siihe liittyy pari vittumast osaa mitä ilma mä voisin hyvinki elää. Vittu joo, aina ei nii voita. Mut sentää tässon koht päästäspyhät ja jokune lomapäiväki tarjolla viä enne kesää ni ehkä pitää vaa keskittyy muistaa et vaiks jokkut tunnit tuntuu helvetisti pikkemmilt ku toiset ni pualueettomal mittauksel on selvinny et ne on oikeesti kaikki samammittasii. Ei uskos mut nii se vaa on. Huamineki on ylihuamiseks ohi. Ja ylihuamine on perstai ja muuteski iha olennasesti parempi päivä! Vuhuu!

Psyykkine valmentautumine on påp. :)

Kaks laulujoutsenta lens mun ikkuna ohi ku jutskasin ystikse kaa puhelimes. Seuraava kaveri ku on tyäuupunu ja saikul sen takii. Mä muistan ettoli aika ku yhel tutul oli böönnautti ja me hämmästeltii sitä et ompa järkkyy. Nyt voi hämmästellä sitä et viä on pari ystävää ku eijo masentunu, uupunu, pohjaampalanu. Mut kevät tulee silti ja joutsente lisäks oon nähny hanhii ja isomma parve töyhtöhyyppii ku ikinä. Kura lentää kadulla mut valoo on sentää. Viä ku tulis lämpööki.

Oon järjestelly toukokuulle koirakouluaikaste kaverie tapaamist ja siit näyttäs paisuu kaksinkertane ku kuvittelin. Ilmesesti jengi on etääntyny riittävästi ni nyt voi taas kuvitella et tulee tapaa toisii ja jutskaa et mites teil. Ja ehkä niillon penikat kans kasvanu sevverta et ne voi toviks jättää iteksee. Mä enno iha koko aika varma et haluunks mä järkkää tät asiaa mut mä oon sanonu itelleni et se on ylipäätää hyvä asia järkkää ja vaiksei se olis mulle nii kauhee tärkee ni joku toine voi olla ilone ja on se nyt kuiteski helveti sosiaalist. Mitä ei nii kauheesti voi muute sanoo mun elämäst.

Menin vaihteeks taas aukoo kuanoo. Kuvittelin et kaverisuhtees mä voisin kertoo ku loukkaannun siit mitä toine sanoo musta. No eijois pitäny – on parempi vaa hymyllä eikä näyttää tunteit. Jos tulee paha miäli ni pitää oottaa et se menee ohi ja puhuu siiheks jostai iha muusta. Me eijoltu tunnettu iha kolmeekaa vuatta mut tää oli silti mulle tärkee kaveri ja täytyy myäntää et mä kuvittelin et meillon sellane suhde et vois olla rehelline ja sanoo et nyt tuli paha miäli. Joo tulipa taas erehdyttyy: sellast suhdetta ei ilmesesti oo olemassakaa. Ikinä ei kannata olla avon, ikinä ei kannata olla rehelline. Tai sit pitää ottaa vaa vastuu siit etton yksinää hamaa tappii. Pitää hyväksyy se et joko
a) eletää pintaa eikä satuteta eikä puhuta mistää todellisest tai sit
b) päästetää toine lähelle ja ollaa rehellisii ja hetkempääst paskana. Välimuatoi siis eijo, ei voi olla avon ja satuttamatta. Se on vittumast.

Mun kannustava emo… Mä kerron sille et flattis on tulos kylää lauantaina ja me katotaa läpi sellaset korttipohjat ku mä oon tehny sille. Eka se oli et ootsä oikeesti osannu tehä sille jotai kunnollist ja sit se hualehti et mitä me einehditää – vaiks kai siä kaupungis on joku ravinteli auki et saatte ruakaa…

Joo kiitti vitusti taas kerra. Mullon iha tutkinto tollase alkeellise peruskrafiika tekemisest ja okei, mä enno kurmeekokki mut jonku kerra on joku mummiäst iha vilpittömästi kiitelly saaneesa hyvää ruakaa ku oon kokannu. Miks mä en kelpaa, miks mun emo ei voi uskoo et mä kykenisin ees johoki?

Ei silti. Ei mun isäkää uskonu. Kukaa ei usko.

Mua vitutti jonku aikaa ton puhelu jälkee ja sit mä päätin et okei, varaan sit oikee illastukseks pöydä valkose liina äärest ja laitan vaa vähä jotai salaattii ja sualast piirakkaa niiku päiväks ruakikselle. Ja sit ku on syäty nii et napa ratkuu ni mennää ja ryystetää kaikki järjelliset kapakat läpi ja sit jos ne loppuu ni sitteijo enää välii mis ryystää. Vittu. Ompaha skene lauantai-illaks.

Suamalane maahantuaja verkkokauppa. Teen tilaukse. Päivämäärä 3.3.2011. Maksutapa Suomen Verkkomaksut, Maksettu.

Tilausseuranta 9.3.: Vastaanotettu ja odottaa lähetystä.

Mitä vittuu? Mikä mättää?

Toine suamalane palveluntarjooja. Automaagivastaus (Friday, March 4, 2011 1:50 pm): Viestisi on vastaanotettu, ja siihen vastataan 5 vuorokauden kuluessa. Tänää, 9.3. klo 20.40 vastaust eijo viäkää.

Mitä vittuu? Mikä mättää?

Tekeeks täs valtakunnas viä joku muu duunii ku mä? Asiakkaa rahat kyl kelpaa mut mitää äksönii ei synny – joo se on hianoo ku saa tyhjäst rahaa mut ehkä, ehkä se eijo pikkämpäälle iha kaikist fantastine liikeidea.

Luin vaihteeks hupasammapualise kirja ni tarttee mainii = piiklikse ylikypsä kulttuuriploki jatkaa taas. Kysees oli historialline romaani vuadest 1970.

Picture this: amerikkalane hippilauma Kalifornias (jonkullane löysä kommuuni), jengi vetää kaikkee kamaa mil saa pääsä sekasi ja harrastaa ankaraa ristiinnaimist. Osa on armeijjaa paos (Viatnami sota) ja osa on muutevvaa nostanu kytkintä ja lähteny kotiseudult, osa on idealistisempii mut kaikki on yhtesösyist vegei. Saunträkkinä soi Doors ja Beatles, Grateful Dead ja Jefferson Airplane ja välil vonkuu Neil Young. OK?

No. Sit tulee pahat punaniskasedät ja vetää puskutraktoril sen Hatka City -nimise kommuuni nurinnisko. Mitä tekee hipit? Joo: ne pakkaa kamat ja lähtee kaikist maailma paikost Alaskaa kerta yhe sedäl on mökki siä… Jengi on enimmite niiiii pöllys ettei ne tajuu et Alaskas ei juurkaa voi talsii paljaijjalo kukka hiuksis ja elää samas miäles luannos ku Kalifornias. No, ruaho sentää kasvo kesävalos kohtalasesti.

Okei. Tää eijo mun kenre, koko konsepti on mulle viaras. Kirjalija T. C. Boyle on ilmesesti vanha hippi ite ni sillon homma hallus mut mä en tiänny oisinko mä lukenu tota komediamiäles vai niiku trakediaa – ehkä se oli puskafarssi? Mut helveti kiinnostavaa oli kyl oottaa et mitä täs viä saattaa käy kerta mitää itsestääselvää siinneijollu, ei tod! Mä myännän: mä rakastan sitä ku romaani yllättää mut kerra, toise ja kolmanne.

Taannose tyäperäse kriisi jälkee meilloli pomo1nkaa hyvä kehari. Nyt mä oon opiskellu mun uusii hommii ja täl hetkee mä oon aikas tyytyväne. Saan tehä yhe kiinnostava proju saksalaselle kustantajalle (mun koovee näyttötaitto niiku!) ja sit tässon tekellä yks hupasa logonsuunnittelujuttu mitä on ollu kiva piirrellä ja kattoo millasii vaikutelmii saa aikaa jengis. Muuteski näyttää taas valosammalle ku tuntuu etton saanu ymmärryst osaksee ja tullu otetuks huamioo.

Ja ulkona on kans valosampaa, saanu ettii aurinkolasit kuanollee ja pakkasekki (ne kaikist vittumasimmat ainaski) näyttäs olee täst kohtaa ohi. Vuhuu! Tätä mä jaksan tuulettaa! Kaivon kaapist keväämpää kledjuu eli villa ja mohairi ja kasmiri sijaa iha suarastaa puuvillaa ja säädin sävyy… pomo2 alko kirkuu mun uudest kynsilakast. ;D

Meilloli tyähyvivvointipäiväki vaihteeks ni luulis kyl et voi hyvi. Mä vihaan niit: kaikkee sellast helveti kivaa pikku ryhmist ja leikkii ja lauluu ja kyl me ollaa ihanii ja erinnomasii -meininkii. Vittu. Pakko oli osallistuu vaikssois mialuummi tehny iha duuniisa. (Pomo3 veti herneet ku mä sanon tän äänee kerta pitäs kyl olla kiitolline ku meist hualehditaa eikä se kuulemma muka ees ollu pakollist. Ha ha.) Me tehtii kaikellasii hianoi miälikuvaharjotuksii ja rentouduttii muistelee millast oli muino pentulaatikos ja sit kuviteltii millast on joskus iha helveti pikkä aja pääst ku ollaa iha vanhuksii. Se oli kyl kiinnostavaa tavallaa. Ku jengille sanottii et kuvitelkaa ittenne maaaaahdolllllisimma kauas tulevasuutee ja kertokaa sit mitä te näätte, mis te ootte niiku ja mille haisee, kenenkaa ja mikä vuadennaika ni joo: ne näki ittesä Välimerel tj kattoos päivällaskuu siippasa kanssa tai opettaas pentujesa penikoit uimaa. Mitä mä näin ku koitin kuvitella itteni mahdollisimma kauas tulevasuutee? Joo. Mä näin itteni sairaalas tekees kualemaa ja hais lähinnä antiseptisille kemikaalelle eikä siä ollu ketää ku mä. Mä en kertonu tät sille väelle kerta se ois varmaa ollu liika nekatiivist vaiks oikeesti mul oli iha rento fiilis siä sairaalas ja must se kualemine oli niiiiii huajentavaa. Vihdonki finaalis.

Nii et oikeesti on hetkittäi niiku paremmakki fiilikset ja vaa sit harvemmi joskus välis menee sohva alle ulisee ja vinkuu ja jyrsii ranteit auki. Sitä sanotaa et kevät on pahaa aikaa itsaritilastos ku kaikki ku on kitunu talve yli huamaa ettei se elämä sen kaksisemmaks muuttunukkaa ku talvest päästii. No – mun elämä muuttuu kyl paremmaks joka helveti kevät vaikssois muute mite kuallu mut ku tulee valoo ja lämpöö ni se on siin. Mä käyn aurinkopaneelie voimalla.

Tampesteris oli just nii kivaa ku siä on aina ku sinne tulee lähettyy mikä on liika harvo. Mä nii nautin siit ku paikat on saavutettavis jalkasi. Jos mun tarttis muuttaa kotiseudult veks ni ois erityse jees jos vois muuttaa koskenkylille. Ni meni pari päivää taas sillai niiku turpovaihteel ja intensiteetil ja tuli flirtehdittyy pari paikallise paimensukuse urokse kans sillai ylikeveesti ku tiätää ettei tarvi ikinä enää tapaa.

Seki on totta et yks puali siin viähätykses on et aina ku mä käyn siä ni mullon vähintääki vapaapäivä jossei loma. Mulleijo mitää tyäasiaa ikinä sinne ni kaisseki vaikuttaa.

Enikeis tuli sit nähtyy paikallises taidemuseos Vuade Nuare Taitelija näyttely. Suas lämp, se on kriiiiipi. Näyttely on nimeltää Blow out your candles, Laura, mimmi on nimeltää Anna Tuori ja sen maalaukset siä oli enimmite toist metrii kertaa toist metrii ja siis enempiki kokoo julkine tila ku oma makkari. Harvat niist muutenkaa oli sellasii et panisin omalle seinälle: niis oli kaikis jotai hyytävää tai kammottavaa ku niit jäi kattoo vähä pikkemmästi. Ne saatto olla karkkiväres ja söötisti heleit… ja sit huamaa et siä sataa verta tai raajat on poikki tai taustal on joku hahmo varjostaas sillai synkästi. Eiks tossoo oikeesti raiskaus tekel? Toi mimmi on siis ilmesesti tapettu ja haudattu toho, eiks? Ton juna raiteetha loppuu iha just, se putoo jonnei… Must näyttää et toi ei voi loppuu hyvi.

Yks asia mist mä tyksin on se et kuville annetaa nimet mikkä avaa niit teoksii johoki suuntaa. Meinaan et josson viistoist kuvaa viärekkäi ja ne on kaikki mallii Nimetön ni ei se kauheesti kerro mulle ku miälikuvitukse puutteest mikä on aina nuilu juttu taiteilijalle. Ja näil kuvil oli tosissaaki nimii. Into the Wood I Made, Kindness of Strangers, Once Loved ja jopa Annabel Lee. Paitsi Poe mun tuli miälee Thomas H. Cook ja sellane mustavalkone leffa ku Räsynukke mis ne pennut ajelehtii venees alas jokee pimees keskel yätä ku murhaaja vaanii rannas. (Tästtei nyt voi tiätää kertooksse enempi must vai taitelija sialummaisemast.)

Mä ennoo siis taiteetuntija mut mä en voi kuvitella mihi noit panis esille paitsi just museoo. Niittei voinu kuvitella kotiseinille muttei myäskää virastoo. Mut se osaamine ja vimma mil ne oli tehty, se kyl välitty. Se oli vaikuttavaa. Jossei ne olis ollu nii taitavasti tehtyi ni tuskivvaa ne olis tuntunu nii piinaavasti? Se on tottaviä näyttely ku makso vaiva käy kattoos ja niis kuvis oli paljo puhuttelevaa ja puhuttavaa. Niit kuvii on kyl netis mut ku ne tulee näytölle postimerki kokosena ni niisttei vaa voi nähä yksityskohtii eikä ne ainaskaa mun koneel näyttäny millee. Täs kohtaa voi sanoo et livenäytös on siis oikeesti live.

Ku pikkupoika ei saa koota pianosmalleja siks ku isämmiäst postimerkit on kiinnostavampii tai ku aikune sanoo isällee et eihä me ees olla perhe, mehä ollaa firma aletaa olla sellaste asiotte ääres mikkä puristaa mun rintakehää sillai ahdistavammasti. Kaikellasist ikävist perheasiost oli siis kymysys tos Kuninkaan puhe -leffas – mut siis myäs selviintymisest, siit mite sitä voi viheliäsiski perheis pärjää. Sitä ku katteli ni miätti et kui paljo helpompaa tai vaikeempaa on ollu esmes noil Enklanni kuninkaallisil enne tai nyt. Ei niil taida kauhee ehjät perhesiteet olla nykysemminkää. Vaiks mitä se mulle kuuluu enkä mäkää mitekää eritysis väles oo sisaruste kaa.

Stoori oli hyvä enikeis ja kuva oli hauska ja surettava eli siis koskettava.

Oikeesti se rooli oli nii räätälöity Colin Firthille et jos se ikinä voi paremma rooli saa tai tehä ni ihmettelen (vaiksse onki must helveti hyvä näyttelijä). Ja ihmettelen josseise saa tost sitä oskarii kans et kuka sen sit vois saa ja mist roolist. Koska toi oli kyl loistava ja pakahduttava esitys.

Ja seki oli hupasaa et samas kuvas oli entise Ylpeys ja ennakkoluulo -sarja näyttelijöst koossa Darcy, Elisabeth Bennet ja ah nii lipevä Collins. Ainaski, en tsekannu oisko ollu sivurooles viä muitaki.