Blogi

No ei menny joulu niiku Strömsöössä. (Åjdå!) Tai oikeestaa se kaikki alko mennä viturallee jo enne jouluu ku ruvettii gölgille. No siis meitsiki meni sit juamaa vittu toisenki mukillise sitä kerta se oli just hyvi maustettuu ja sokeroituu ja muuteki hyvää. Ni ei sit kumpikaa aivosolu huutanu et haloo! toi kama on siis punkkuu! haloo! kerta se ei maistunu paskalle suus. Joo. Eka olin iha vesikural ja sit kolme päivää oli kaikki limakalvot turvoksis ja vereslihal eikä tod tehny miäli niiku mitää ruakaa saati et joulumättöö. Ikinä en enää jua ku valkkarigölgii.

Sit ku alko olla kroppa kuasis ni emo kerto et me ollaa siskolluana niiku pikkemmä kaava kautta ja jotai kolme yätä. !!!!! Vittu mä olin heti kriisis ja siit saatii kunno norsuvvitut aatoks kerta mä olin kuvitellu et mä selviisin yhel valvotul yäl ja sit tarvittii kaikennäköst rauhansovitteluu enne ku tingittii kumpiki ja päästii sopuu kahest yäst.

Paketist paljastu Rimmise finlandiavoittaja. Mä en kyenny sitä Rimmise edellist kolmatta sivuu pitemmälle ni eijo sillai hai houps niiku. Enno avannu sitä viä.

Ja sit mä luulen et siit varsinasest jouluvviatost munnei tarvi avaantuu syvällisemmi. Lunta tuli riittävästi ja pakkane ja viima piti jengit enimmäksee sisätilos. Mä kiältäydyn pelaast monopolii kerta siit tulee mulle aina paskat fiilikset voitin tai hävisin ni me pelattii enimmite jotai palikkapelii minkä nimi oli jotai ubuntu kaltast. Ja sit pelattii sällie kans räsypokkaa. Aika mont pulloo tyhjeni ja siin kohtaa ku mä oisin halunnu suklaata ni sitä eijollu enää koko talos kerta toiset oli syäny ne sillaikaa ku munnei viä tehny miäli mikä vitutti tosi rankasti ku tiäs et itellois kotona vaiks mite paljo lahjuskonvehtii.

Mikä on hianoo ni se et joulu on vaa kerra vuades. Ens vua miälellää se malli Äkäslompolo.

It's the most wonderful time of the year laulo joku setä radios aamul ku mä heräsin ja tää mato on sit jääny mun korvaa. Sikski ku mä en pysty kykenee olee samaa miält. Okei joulu on iha ookoo mut mä en jaksas sitä yliannost sukuu ku siihe kuuluu. Tänäki vuanna mä oon lähinnä autokuskina emolle ku se tapaa lapsellapsiaa. Ja mä yritän nuksuu sisko vuadesohvas joko yhe tai jopa kaks yätä josson pakko ja se onnistuu aina yhtä säälittävä huanosti, ja sit mä oon väsyny ja feddap siskompentui eikä mulloo yhtää omaa rauhaa ku pitäs olla sosiaaline ja sit mun pitäs viä olla liikenneturvalline ja luvas on tottakai iha paska ajokeliki. Mikä kuuluu tiätty konseptii aina jouluna.

Ei mulloo mitää jouluu vastaa sinäsä. Mä pystyn tyksii jopa siit lahjusproseduurast ja laatikoist. Must vaa aina tuntuu et joulul on mua vastaa, et se koittaa tehä mun elämä väsyttäväks ja epämukavaks. Mä en ikinä muute tunne ettoisin nii sinkku ku jouluna ku kaikki käpertyy toistesa kainaloo ja mulleijo ketää. Kaikki ois paljo helpompaa jossois joku kene kans vois sanoo vaa et adios nachos ja painuu jonnei pampaa (malli Äkäslompolo) pariks viikkoo iha vaa kahestaa.

Mut siis, hyvät joulut sulle ja mukavaa loppuvuatta! Mullon vuade viimine tyäpäivä tänää ja koitan olla vaihteeks viä enempi irti netist ku mitä oon ollu viime ajat. Jos vaiks pääsis noist listostki veks.

Mitä vittuu se sana debit oikeesti tarkottaa? Mä ymmärrän et credit on luattoo ja joka kerta ku oon pankkimaatil mä tuijotan niit sanoi ruudus ja mun pitää ajatella et kerta mä en haluu luattoo ni mun kuuluu valita toi debit mikä on niiku ei-luatto. Mut se sana ite ei tarkota mulle niiku mitää ja mun pitää kiärtää aivosolu nekaatioasentoo enne ku mä voin tehä mitää. Ja sitteki mua epälyttää et meneeks tää oikee. Et jos sullon joku hyvä sisältö tolle ja muistikikka ettei tarttis mennä mutkankautta ni kerro mullekki.

Toine asia ku mua vituttaa siin automaagis on se et jos menee näppäsee väärä tunnari ni se vaa jatkaa jatkaa jatkaa ja iha loppuviimeks vast se lällättää et empäs annakkaa sulle. Miks se ei vois heti sanoo ku sille antaa sen väärä tunnari et emmuute huali ja sylkee sen korti takas? Nyt se vaa jatkaa kyselemist.

Ehkä mä oon taas vaa se ainoo ylityhmä.

Tai sit mä oon ylikuarmittunu. Mä ihmettelin tos aamulla itekseni et mis kohtaa tää mun elämä on muuttunu tällaseks et mullon aina kiire – vaiks töis kylläki vähempi ku omal ajal. Tää eijo must normaalii. Nyt mä enno koht kahtee kuukautee ehtiny kunnol ees hengittää saati ettois käyny säännöllisesti lenkil tj.

Onks tää nyt joku esivaihe siihe ku eläkeläsil on olevanaa iha helveti kiire koko aika joka paikkaa? Mä tajuun kyl et aika muuttuu: pennuil sitä on nii paljo et ne ehtii ikävystyy ja sit se koko aika kutistuu se aika ja lopuks sitä vanhol eijo paljo mitää ku ne riäntää vaa. No, mä ennollu ehtiny ajatella ettoisin jo niiiiii vanha. Mut tää kiire kyl on iha perseestä.

Oon tavallisesti käyttäny piiklemopiili huallos marraskuu alulla syysloma jälkee ja enne talvirenkait ja pakkasii. Tänä vua olevanaa ei ehtiny ku oli nii helveti kiire koko marraskuu aja ni se hualtopäivä oli sit tänää – ässif, niiku muka eijois yhtälail kiire täs joulualla.

Mikä oli ero mun tavallisee sesonkii ni se et nyttei huallompojil selkeestikkää ollu kiire. Joo ei. Nii et ne oli siis pyytämättä ja yllätyksenä myäs pessy piiklemopiili samaa vaivaa. Ha joo! ei se ny niiiiiiii likane kans ollu mummiäst muttei mul sinäsä mitää sitä vastaa oo jos joku muu pesee mulle mun kosla. Se vaa et mä enno nyt iha varma et oliks se kokonaa kuivanu kans ja nytton kiva nähä saaks huame a) ovee auki b) antennii esille… Jännää aikaa tää joulunalusta, ikinä tiä mitä mistäki luukust saa.

Ulkona on sillai krouvisti 40–50 astetta liika vähä lämpöö. Ja viä viimaa. Ja sinne pitää mennä. Joo mä tiän: tää on pelkkä asenne- ja pukeentumiskymysys. Mullon paska asenne eikä sille voi kauheesti täs ilmastos ni pitää vaa vetää vaatetta kerros toise päälle. Ja viä pari kerrost.

Tos eteses ku mä olin kiskoos kolmatta tai neljättä villakerrost kaike muu tavallise perusvaattee päälle mun pälähti pildee et tää on tasan yks syy siihe miks mullon kaapit täys: vittu ku pitää kerta fyllää päällee nii kaua etton joku helveti miseliin-ukko. Ja mun pälähti pildee etton olees paikkoi mis jengi tulee toimee samal teepaidal ja sortsel ja sandaalel ympäri vuade. Ne ei tartte helvetisti tilaa talvipompalle ja villapaidolle ja villahousulle ja villakerrastolle ja mikrokuitukerrastolle ja ja ja ja.

Kyl mä myännän et mustton kiva etton enempi valinnavvaraa eikä vaa sama teepaita aina. Mut seki on totta et must mulle riittäs kyl vaihteluks et yks päivä ois punane toppi ja siniset sortsit ja toisel kertaa sinine toppi ja punane hame. Mä voisin olla iha tyytyväne nii. Mikä säästö rahas, mikä säästö kaappitilas – vaiksois kymmeneki teepaitaa!

Mut ku ei. Ni taas pari kerrost lisää lointa ja kudetta ja lopuks on iha tönkkö ja kankee kaikest vaatteest. Se ilo siitton et jos kankeuttaa liukastuu ja kössähtää tonne katuu ni ainaski siinnon välis muutama kerros toppaust ja fyllinkii. Jeij! \o/

Eiks tää oo jo niiku possariasenne?

Ja sit ku ei tarkene mennä ulos enää missää viritykses ni sitton hyvä syy jää kotii ja virittää sisästä villapaitaa vaiks porttipullost. Ja sit ainaski on aika pia possarifiilikset kehäs. :)

Asuntoproju ei etene. Yks ainoo oikeesti kiinnostava tullu etee tähä mennes ja se oli iha liika kallis mulle. Niimpä! Yks toine olis ollu mahdolline mut se myytii jo enne näyttöö. Niimpä. Aika littee ja alistunu olo, mut hei! ens vuannaki jengi muuttaa. Ja jossei nappaa ni pitää sisustaa uusiks: heittää pualet kamaa ulos, hankkii piänempi ruakapöytä – jopa onki taas hiukka enempi tilaa. Mitä sitä nyt yks moppe yksinää nii kauheesti ees tarvii.

Kuvakirjaproju ei etene. Edelleeki puuttuu neljä kuvaa ja aika alkaa vetää kiireeks. Hmph. Pitäskö vaa kattoo sormie välist ja suastuu siihe et kaikki eijo aina priimaa muuteskaa? Vitut, pakko viä askarrella.

Joulukorttiproju on edistyny sentää ulkomaiste korttie verra. Kotimasii varte on viä monta hyvää iltaa… olevinaa. Mun Jenkkehi muuttanee virolase ystikse joulukortit on nykysemmi täys kaikkee herransiunaust ja muuta iha uskomatont uskiskamaa muttemmä oo jaksanu kysyy ettonksse pamahtanu uskoo oikeesti vai onks se vaa niiku ympäristöst imettyy retoriikkaa – siähä sitä siunaust muistaa aina jakaa kaikki pressaa myäte. (Aika uskomatont seki muute, näi ku kattoo pakanallisest Suamest. Kyl nousis helvetimmoine häly jos meil pressa heittäs uudevvuade puhee lopuks jotai et Herra siunakkoo Suameeki – ja sit viä väitetää et meillois valtio ja kirkko muka joteki naikus. Ha!)

Rusinakakut haisee herkusti keittiöst. Sitä mä en kyl tiä et millo mä muka piparit leivon ku itsaripäiväki meni niiku meni. Eikä siit sen enempää.

Hei lussebullar kom å danssa… Mun pomo lähesty taanno et piiklis viittisiks vääntästä jonku nätinnäköse kutsunkaltase Lusiampäivä karkeloo ku noi skandinaaviset toimeksantajat järjestää ni meitsi taas harrasti kuuklettamist (ei kuulu nääs meil päi perintesii toi Lusia) ja sit mä askartelin kiäli kyynärpääs jonku aikaa ja väänsin kynttiläkranssit ja lussepullat ja piparit ja koko heela skene ja heitin vittu kehää viä kaikki mahdolliset auterglout ja heittovarjot. Eikä siit kutsust tullu niiku millää mitää. Ja uusiks alust. Ja sit taas sitä ekaa ja… vitut, mä tarjoon tätä.

Kauheesti se kuiteski sai sit kehui se kokonasuus ja kuulemma oli virkasa tekevä kutsukortti ni ilmesesti mä en siis ymmärrä mistää mitää vaiks täähä eijollu uutine kellee. Mut tulipa tehtyy. Täst hyväst mun pomo on nyt kutsuttu ens maanantaina niihi skandie lussekarkelohi juamaa gölgii ja syämää niit keltaseks värjättyi pullampualii (ja kuuntelee kans lusiallist lauleluu tiätty niiku kenree kuuluu). Ruattalane gölgi ei herätä mus intohimoo mut hyvä pulla on tiätty hyvää pullaa. Mä ehdotin et pyydä dogibägii ja tua mullekki. No: hyväki pulla on seuraavana aamuna eilist pullaa et sikäli sama.

Joulukalenteri:
kolme lahjust hankittu ✔
kolme lahjust keksitty ✔
ekat rusinakaakut valmistumas ✔

Kävin tos läpi aamurutiinei, meilei ja vakisivustoi ja huamasin et ctrl+H ei toimi. Mitä vittuu? Kaikist tärkeist näppiskomennoist se kaikist tärkee – kuallu! Mä hikkasin aika hyvi, funtsin et nykkö mun laukee konee systeemi, mikä kaikki on hajalla, mikä muu ei toimi. Ja rupesin laittaa siit hualestunutta meilii mikrotukee. Ni näppiksest tuli iha ihme kirjamii iha ihme kohdist ja sillo vast mä tajusin et mul oli kyrilliikat päällä näppikses. Ja sen takii se H:kaa eijollu H ku jotai iha muuta…

Ihmeparanemine tuntuu aina yhtä ihmeellise ihanalle. :)