Blogi

… ja tiätäs vaa viä et mis. Mä panin nimittäi olohuanee verhokisko pääst toppari sinne taltee ku otin verhot alas ja joo mä tiän et yleesä kannattas vaa panna se takas kohillee sinne kiskompäähä vaiksei mitää verhoi ookkaa mut vitut panin ku panin sen taltee ja siä se nyt on tiiviisti. Ei voi tajuu. Mä kaipasin sitä jonku aikaa ku olin saanu verhot ripustettuu mut sit ku en löytäny sitä ni hei! muistinki et dyykkasin taanno ompelukorii ja siä oli jostai syyst pohjalla pussilline verhonnipsui ja kaks topparii ja nii mä kaivon sit siält sen toise uuemma. Nii et kai se sit jostai pintaantuu se vanhaki viä vallanki ku se ei saanu mua vittuuntuu ja koko homma meni niiku haaskoo.

Kyl mä meinasin jo etten enää vingu mitää täst rempast mut vingumpa kummiski. Nimittäi perstaina ku olin emikroituus maalle ni yhytin ne sällit tos pihas ku ne oli purkaas tyämaasähköi tj ja vaihettii siin jokune repla. Ne oli iha et joo sä voit kyl panna kamat kohillee ja matot lattialle ku et iha ikkuna etee paa nääs ku ei se listottamine mitää enää pölise ja tarttee vaa mahtuu joteki tekee se ja et joo me viritellää suajapeitteit lattialle sit ku tullaa hommii ja mä olin iha et jess! jess! ja kiitin ja niijasin ja hyvä ku en pussannukki ja kiliskö varotuskellot pääs, kiliskö? Olinks mä heti varullani ku urokset lupali mulle asiot? Ha ha! Vitut olin. Nii et eile mä sit kiskon suajakankaat ja muavit veks ja virittelin kamoi vähä sinneppäi ja tänää oli sit kaikki paikat täys puruu ja muhjuu ja paskasii kengänkuvii. Vittu mä oon niiiiii tyhmä, mä en ilmesesti vaa opi.

Enikeis, oon siis vaihteeks siivonnu, pessy lattiaa, pessy ikkunaa, silittäny verhoo ja roudannu kamaa kohillee ja pikkuhiljaa must alkaa näyttää taas sille etton koti ku soittimee pääsee vaihtaa levyy ja kynttilät palaa pöydäl ja huam! eipä lepata liäkit! Nii et nyt mä oon puhkikatkiväsyny mut aika onnelline kuiteski ku ei täst nyt enää voi olla pahollaa. Koti <3

Eile aamul mä otin lusika kauniisee käpälää tai siis pikemmiki imuri ja mopi ja siivosin ees lattiat nii et voin liikkuu kotona ja keittiö tyätasot samaa vaivaa. Sälemiäs kävi mittaas ikkunat ja naurettii sen kans yhes tätä paskaa remppaa. Sit se helveti ahdistus iski taas ja mä hankin itteni ulos: eka lunssille ystikse kans, sit kaupolle, kosmetonoomille ja leffaa. Se ois voinu olla sellane Ole Kiltti Piiklelle -päivä mitä mä oon joskus viättäny muttei se ollu: mä tiäsin koko aika ettoon vaa paossa kotoo.

Leffa oli must helveti hyvä. Erkkii ettiis. Enklantilaset leffat iskee joteki suaraa suanee mul, ne eijo nii siistei ja siivottui ku amerikkalaset useiki. Takapiital oli parikymppisii sällei mikkä oli (olevinaa?) härös ku ne ei ilmesesti nähny katsomos muit ku keski-ikäsii naisii… ne oli tullu kattoo futisleffaa ja ylesö oli väärä. No, ois ollu kiva kuulla mitä ne tyksi siit kuvast loppuviimeks mut must se itseasias oliki aika tätileffa. Ne vaa oli sit jo lähteny ku tekstit oli finis.

Tänää mä oon ollu kotona ja ventannu remppapoikii. Listoitus perjantaina (säävaraus) lukee tos lapus minkä ne on jättäny. OK, sääs eijo mitää isompaa vikaa ja aamul ne kulkiki muutamaa kertaa tost olkkari ikkuna takaa sil hissillää mut nyt näyttäs et tyämaa on hiljenny viikollopu viattoo – tai sit ne sällit on menny näyttää naamaasa jollai muulla tyämaallaa. Enkä mä kyl muutenkaa oikeesti ymmärrä et ku kerta ikkunat on jo kohillaa ni mite vitussa se haittas mun olohuanee ja keittiö ikkunankarmie virittämist vaiks tua ulkona tulis kaatamalla vettä? Mut ei, ne selkeesti vitut välittää siit et jokkut asuu tääl, tää on vaa yks niitte tyämaist.

Nii et mä siis silitin ku venttasin niit sällei ja koitin etsii takas sitä tseeniläsyyttä ku oli tos aikasemmi. Sit mä päätin pestä makkari ikkuna kerta olin valosal kotona näkees mite paskane se oli ja kerta sen saa siis avaa (no, sais nää toisekki jo mut eihä se kannata). Kannon hoyat suihkuu ja rupesin ryhtyy. Tarttee sanoo etton vittu ainoo kerta ku oon marraskuu lopus pessy ikkunoi. Yleesä pimees ja märäs ja kylmäs ei nii tuu miälee…

Ne on ihanat ikkunat. Ne suastu aukee kauniisti, ne ei huajunu ku pualet siit ku entiset ja ne meni kii nii vähäsel efortil et mä tunsin tosi suurta kiitollisuutta: entisis varsinki keski-ikkuna lukot ylhääl ja alhaal oli mallii Verta, hikee & kyynelii ja joskus mä sit jätinki ne auki ku ne ei helvetilläkää suastunu. Ja sit viä: nykku ne on puhtaat ni näkee nii selkeesti naapurikadulle asti! V o u ! (Tää vaatii selvennykseks sen et vanhat lasit oli sillai epätasaset ja vimpulat ja eläneet et efekti oli sama ku muino penikkana Lintsil peilitalos ja niitte läpi saatto siis nähä iha mitä vaa ja mis asennos vaa. Yllättävästi.)

Ja ylläri: ku mä nostin hoyat suihkust takas ikkunalle ni huamasin et australis oli vääntässy esii kaks (!) piänt kukkaa – maailma kaikist vähäne kukkaterttu varmaa! Se on niiiii liikkist et mä oon melki varma et se on vaa äkkii tekassu ne kukat siä lämpimäs suihkus silkast onnest. <3

Mut joo. Mä ite oon ees joteki onnelline vaa nii kaua ku pysyn makkaris. Äske ku rupesin laittaa ruakaa keittiös ni se masennus alko heti taas tunkee päälle ja ku mä katon ympärille ni mä en oikeesti kestä tätä. Mä päätinki emikroituu maalle viikollopuks, alkaa nyt. Heps!

Jaksamine loppu vaihteeks. Otin pari päivää lomaa.

Remppa on vaihees. Mä luulin et se ois ollu tehty tänää ku mä tuun kotiin muttei: sällit oli jättäny keittiöö nooti et ne ehkä tulee tekee sen loppuu perstaina – ja ehkä ei tuukkaa. Mä luulin et tää ois menny samallai ihanasti ku makkari et ei ku siivoot ja paat kamat kohillee. Eipä. Paikat on pölys ja paskas ja kamat kasas ja voi päättää kuuraa kaike ja tehä sen ehkä uusiks perstaina tai siis ehkä vast viikollopu jälkee… tai voi luavuttaa ja kulkee sandaalit jalas olkkaris ja keittiös ja pyyhkästä ohimenne polveesa pölyy sohvankattest ja hihaasa keittiö tyäpöydäst ja jättää ne likaset sandaalit makkari kynnykse ulkopualelle ja ottaa ne siit taas joka kerta ku kulkee eestaa. Ja nytteijo enää ees säleit saati verhoi sil pual kämppää eikä voi ees kuvitella et ois niiku kotonaa ja ässif, ei täs oo kahtee viikkoo oltu ku kaaokses. Nyt se on vaa potenssii viistoist.

Mä luulin et mulloli jo aika tseeniläne asenne toho remppaa: ku kamat on ollu pressu alla kasas koht kaks viikkoo ni tulkoot tänää tai tulkoot huame tekee, iha sama. Ha ha! Koko tseeniläsyys mureni samantiä ku mä oivalsin et täs eijo pelkästää joko tai vaa nyt on siis jotai siit välist. Mä en voi panna paikkoi kuntoo enkä ripustaa verhoi mut kuiteski mullon kaikki haitat mitä rempast tulee pahimmillaa. Ni mä istun alas iha ilma Piadra-jokee ja itkin. Ja sit mä yritin valittaa ja huutaa tätä muutamalle lähesemmälle tyypille kelle vois vinkuu ku ahdistaa ja totesin et ketää ei kiinnostanu, kukaa ei vastaa puhelimeesa, meiliisä, skypeesä – iha sama huudan tai en. Ja sit mä vaa tiäsin ettoon yksi ja olin ja itkin.

Joteki mä oon ajatellu et jokasel, iha jokasel pitäs olla joku kelle vois huutaa siin kohtaa ku tulee epätoivo & ahdistus & masennus. Joku ku välittäs, sanos ees jotai tai olis vaa olkapäänä. Must se ois kohtuullista. No, se nyt vaa ei mee nii ja niiku tiädetää ni elämä eijo reiluu. On ne onnelliset kellon joku ja sit on ne luuserit kestä kukaa ei oikeesti välitä paskojakaa. Ja ne onnelliset ei aina ees tajuu mite helveti etuoikeutettui ne on oikeesti ja mite kiitollisii ne sais olla.

Ja mä oon ihmetelly mite julmii ihmiset on toisillee. Mä tajuun et toiset on kovempii ja toiset on kiltimpii, toiset menestyy ja toiset ei, eikä nää jutut riipu toisistaa. Kaikki kovat ei menesty eikä kaikki kiltit oo luusereita. Mut sitä mä en viäkää tajuu et mitä lisäarvoo jokkut väet saa siit et ne on julmii heikommillee. Kovuus eijo samaa ku julmuus ja sitä vois olla kova olematta julma mut ei, nää tyypit haluu nimenomaa lyä lyätyy. Potkii sitä ku on jo maassa. Mä en tajuu. Se on vaa tuurist kii.

Vittu mä oon taas niiiiiiii väsyny vonkaa. Miksei ikinä voi mennä tasa?

Tai no. Ton yhe eksä kans meni, oltii molemmat yhtä nilel sit aina. Mut se on ainoo sellane suhde ku mullon ollu. Muistan yheki urokse mikä väitti mua kyltymättömäks mikä oli aika hämmästyksettävää sinäsä ja varsinki sen tyypi kans mut verrattuna siihe mite vähäst se ite oli tyytyväne… oh well, kaikki on määrittelyst kii.

Nyt taas ei jaksattas. Vittu mä aina päätän et en vonkaa, en vonkaa ja joka helveti kerta mä niälen ylpeyteni loppuviimeks. Urokset voi ees ostaa rahalla, nartul eijo sitäkää onnee. Vittu.

Amerika presidenti esivaalii liitty joku superviikompäivä, enkylmuistamikä. Mut mulloli tänää supermaanantai. Aamu alko liika aikasi sil et piti viä piiklemopiili hualtoo periferiaa ja silti ehtii viä kasiks töihi. No en ehtiny joo, laskin taas ruuhka vääri. Ja tää oli tiätty se maanantai ku piti olla Se Kokous mis puidaa mun tulevasta toimenkuvaa… just just, eri kiva.

Ja lomajjälkee muutenki on kaikkee pöydäl enempi ku muute. Mä oon ymmärtäny etton ammattei mis tyät ei kasaannu, vaiks kaupankassal, ja joillai on kuulemma sijasii ja varamiähii. Iha kiva. Jos mä oon lomal tai kipee ni kaikki kertyy vaa pöydälle ja vittu se on hianoo ku tulee toipilaana sen kasa ääree. Tulee eka miälee et lisää saikkuu ja sit tajuu et sejjälkee sitä kaikkee on kaksinkertasesti…

Sit mä onnistun suututtaa mun pomo jo enne ysii – vou, aika hyvä suaritus jopa multaki! Ehkä se oli jo valmiiks kärtty?

Töitte jälkee mä ryntäsin hakee sitä koslaa (ja maksaa sen ulos helveti hyvää rahaa vaihteeks – se niist joululahjost) ja kotii piti ehtii ja hakee yks likane matto ja päästä viä enne viittä pesulaa vaihtaa se likane matto kahtee puhtaasee (tää oli aika edulline kauppa mummiäst). Ja niukaks meni mut ehdinki!

Sen sijaa. Remppatyypit eijollu näemmä ilmestyny tyämaalle tänääkää (nii, ei ne ollu perstainakaa) ja vittu mun alkaa oikeesti tikittää päästä ku huusholli on ollu iha perseestä revitty jo pualtoist viikkoo. Koht mä rupeen räksyttää niille ja siit ei taas kellee seuraa mitää hyvää. Sentää makkari on kunnos, ja kylppäri, halleluja-aamen.

Onneks oli viä täs illal vaihteeks viinimmaistajaset ja oliki aika kiinnostava ja yllättäväki sarja kuplist valkosee ja punasee. Nyt on sillai miällyttävä välimpitämättömyys sitä kohtaa ettei pääse sohvaasa. Vituvvälii. Jospa ne tekis sen olkkari huamenna? Ja keittiö kans?

Tänää mä oon ollu ahkera ja sirkkune ja virkkune ja osallistunu jo aamupäiväl piikleyhdistykse askartelupäivää. Tarkotus oli kokella et mite piiklest saa naamiotuu vaiks vehnikse tai irlannisetteri tai skottiterrieri. Kaikellast kivaa rekvisiittaa oli ja ne meikki- ja karvantupsutusala donnat oli hauskasii ja nii me askarreltii ja pureskeltii joulutorttui ja nauraa rätkätettii ja hianoi valokuvii tiätty otettii. Mä esitin cairnii ja huvitin jengii kertomalla et mun eksä ois oikeesti toivonu et mä oisin irlannisetteri – ja taas naurettii hyvi kerta ässif, täl anatomial ja muutenkaa musttei sais setterii. (Mikä on iha hyväki sikäli et paljo useemmat niistton hermoheikkoi ja neuroottisii ku piiklest.) Mut se cairnikeikka oli iha hupane ja mä rupeen harkitsee roduvvaihtamist. :P

Sen sessio jälkee mä jatkon itteni huvittamist alusvaattel. Okei, mä ennois tiänny ilma mainostamist ja mitä vetoo aika monikaa ei tiä mut yliopistol on museo ku on Snellmannikadul heti Suurkirko takana ja siä on siis parhallaa näyttely alusvaattest… Okei, jos omat pikkarit tuntuu isolt ni siä on vitriinis sellasii hehtaariperselle tarkotettui (tai sit iha muute vaa käsittämättömä isoi) alkkareit mikkä ei tosissaakaa oo pikkareit… ja jokkut on viä vaivaantunu kätösisesti kirjalee niit. Oikeesti: O M G. Ja jos oma vyätärö on etsimises ni voi tsekkaa millasil korsetel jokkut on omasa löytäny… ja siihe voi totee vaa et juud bii söpraist mitä kaliiperii on tätsyt ollu joskus. Muuteki mä opin taas uutta ihmiste vaattest ja se on kyl hämmästyttävää – koiril on sentää paljo simppelimpää siinäki suhtees.

Alusvaattette jälkee kävin syämäs ja jutskaas kaveri kans (kiits surast! :*) ja nähtii jopa joulupukki ku se kruisas Aleksilt Mannerheimintiälle ni voi sanoo et sillai on ollu erittäiki jees sunnuntai: ainaskaa enno homehtunu iteksee punka pohjal ja syleskelly calvasylkyi makkari tapettii. Ja hei, oli hiano ilmasto-olo, vallaski aamul!

Kävin kirjastos kotiseudul. Siält saa useesti uutuuskirjoi suaraa ku marssii hyllylle, eijo 34 varaust jonossa eellä niiku kylil. Ja siihe uutuushyllylle mä olinki juur ehtiny ku sisää rymisti hyeenaemo kolme pentusa kanssa.

Hyeenampennut hyäkkäs heti tiatsikkapisteesee ja sit se helvetimmoine huuto alko. Ei nii ettei niit koneit ois riittäny kaikille mutku se piänimmäne Sulo-Armas* jäi koneelle mitä se ei missää nimes halunnu ku se oli ilmesesti joteki huanompi. Vittu mikä volyymi ja tappelu, mikä toistesa hakkaamine ku Tytti* ei suastunu antaa valtaustaa Sulo-Armaalle* – ja sit alko tualit kaatulla ja kirjat lennellä ympäriisä (mä olin onneks toisel pual hyllyy ni mun jalkohi tuli vaa yks).

Emo: ei mitää eforttii. Vittu se ämmä ei puuttunu muute ku huutamal yhtä kovaa. Se oli luavuttanu kai jo vuasii sitte. Sulo-Armas* oli kuullu sen uhkaukset ennenki ja se tiäs et ne ei reaalistu mitekää eikä mitää sanktioo tuu. Emo suastutteli Tyttii* vaihtamaa toiselle koneelle ja Tytti* ulisi ettei halunnu. Joku toisel kymmenel ollu varhasteini ku oli harrastellu yhel koneel pakkas pillit pussii ja lähti läiskii ku se ei voinu jatkaa siä hyeenotte kans. Helppo ymmärtää.

Kirjastohoitaja: ei puuttunu mitekää. No, se oli tyällistetty ressukka, sellane lytätty ja ujo humanistiuros ku ei takuulla ota yhtää nii vaarallist askelta ku se hyeenalauma ois tarkottanu. Kaikist riskialtist ku se kaveri ehkä tekee on et se syä aamul jukurttii minkä parasta enne -päivä oli eile. Ku Sulo-Armas* sit pääs sen teini luavuttamalle koneelle ni se karjahteli sille kirjastotyypille et Tahvo* tänne! kerta se ei saanu kaikest näppikse hakkaamisest hualimatta sitä konetta pelittää sillai ku ois halunnu. Mä ennois ikinä tiänny et sen kirjastotyypi nimi oli Tahvo* mut se pikkukeisari kyl tiäs: se oli enneki pomottanu väkee siä. Enkä mä ois ikinä voinu puhutella tollai ees mun vanhempii, saati viarait aikusii.

Selvyydevvuaks: Sulo-Armas* oli sellast ikää et se ei osannu viä ite kirjottaa sinne hakuohjelmaa mitä ja minne se halus vaa sille piti luetella kirjamet. Se oli sellast kaliiperii et vittu sennois voinu ottaa kainaloo ja viä hetkeks ulos jäähtyy ja panna järjestyksee nyt viä muttei viide vuade pääst. Kukaa ei tehny mitää. Tod näk mä olin ainoo ketä härötti et ne hyeenat noivvaa muutti yhtese julkise tila omaks hyeenalastehuaneeksee. Tod näk mä olin ainoo kel kävi ees miäles et ne koneet mitä pikku Sulo-Armas* hakkas (se paska rakkine ku ei kelvannu ja se toine minkä näppist se tuhos hetkee myähemmi) oli julkisil rahol hankittuu yhtestä omasuutta vaiks Sulo-Armas* oli sitä miält et ne oli sen omat. Ei, mäkää en halunnu hyeenalaumaa kimppuuni enkä tehny muuta ku suajasin itteeni lentävilt kirjolt ja lähin siin kohtaa ku Sulo-Armas* halus jätskii siihe pelisä ohee. Ilmesesti siin oli raja et sitä se ei saanu mut vittu mä oon satavarma et kotimatkal käytii kaupa kautta ja pikku Sulo-Armas* palkittii pontevast esityksest.

On se helveti hianoo ku kakarat eijo enää nykysi ujoja eikä estyneit ja ku ne tiätää oikeutesa ja osaa vaatii niit. Ja seki on tosi helveti hianoo et mä en ikinä ruvennu lisääntyy. Mä oisin ollu sellane natsiemo et mä ennois ikinä kattonu tollast. Mun penikat ois takuulla saanu ikuset traumat ku ne ois joutunu pysyy raamis – tai sit mä oisin listiny ne ja joutunu linnaa.

* Nimi muutettu.

Mä mokasin muino inssis. Se on tasa-arvone kahe kapee kadu suara risteys, talot rakennettu nii liki et se iso koulutaunuksekosla piti ajaa pualee välii risteyst enne ku näki et tuleeks oikeelta joku ketä pitää väistää. Yhelt kantilt siihe risteyksee on jyrkkä ylämäki ja siält ku nousi ja koitti varoo niit oikeelt tulevii ni se kosla tapas oikee miälellää sammuu. Siihe keskelle risteyst. Pahemmas tapaukses se halus lähtee valuu takas alamäkee. Ja ku mä inssis tulin siit ylös ja se inssi sano et vasen ni mä tiäsin et tää on se kohta mis karahtaa kiville tai sittei missää. Ja mulloli sil kertaa säkää, oikeelt ei tullu ketää, kosla ei sammunu ja mä käännyn ylivertase kauniisti ja sujuvasti vasempaa – ja juur ku mä avalin kuplapulloi miäles ni mä näin et sen inssi kynä kävi ja mä oivalsin et ei vittu: mä olin jättäny vilkuttamatta!

Saimmä sen korti silti. Inssi räksytti mulle kyl tovi katsastuskonttori pihas siit vilkust ja mulloli liki tippa linssis ja mä päätin et ikinä, ikinä en jätä vilkuttamatta. Enkä oo jättäny. Mä oon iha helveti ylitunnolline vilkuttaja ku seisahdan kaduvvartee tai lähen siit liikkeelle tai vaihdan kaistaa tai palaan ohituksest tai mitä vaa mistton tiäliikennelais ja -asetukses mainittu. Must se on normikamaa. Ja mustton pelottavaa kattoo vallanki isost autost ku näkee korkeemmalt ja kauemmas et millai jokkut päättäväsesti pujottelee (ihmee luattavasesti!) kaistalt toiselle tua ruuhkas, satees, räpiskäs, pimees eikä kertaakaa, ei yht ainoota kertaa vaivaannu ilmottaa niist kaistavvaihtoaikomuksistaa toisille. Voi olla et ne on niit huippukuskei ku osaa – mut entäs ku ne pujahtaa jonku sellase etee ku eijo? Sellase ku on hetkeks herpaantunu ja kattonu vaiks peilii just ku toine ilmaantuuki suaraa etee? Tai ku on ajatellu juur ite vaihtaa sille kaistalle mist se toine sinkaa kylkee?

Joskus on ihmeellist miättii mite piänest asiat on kii ja jos sattuma ois toisellane kaikki vois muuttuu toiseks. Paremmaks tai pahemmaks. Mä en halus olla mukana missää jonku toise kolarisattumas.

Tänää mullon uudet ikkunat makkaris. Oi onnee: ei enää vetoo! Ei enää untuvatäkkii!

Mullon myäs uudet verhot ku mä hain kaupast kotii tulles. Ikkunoit ei saanu viä avaa ni mä pesin ne vaa sisäpualelt et sain ripustettuu ne uudet verhot. Oi onnee: ne on niiiiii kauniit!

Pesin lattia ja kokosin kirjahyllyt eikä yhtää osaa puuttunu eikä mikää jääny kinnaamaa. Ihkuu! Mä arvon kirjat paikollee ja sain ne kaikki sopii jonnei. Oi onnee: ois ollu helveti nuiluu ku niit ois jääny yli.

Ja viä ehkä hiukka onnempaa ois jos pesula ois luvannu mulle puhtaat matot jo tänää mut ei ku meni loppuviikoks – mut sentää toi kakkospuali täst likasest matost on jokseeki siisti. Oma syy ku en hoitanu ajollaa.

Vittu et mä oon väsyny tän raatamise päälle. Vitu väsyny ja onnelline. <3

Edit 21.20: Ei nii huippist iltaa ettekö se paranis ku ymmärtää avaa kuplapullo! Vuhuu! Taas jaksaa järjestää! :P

Viime aikona kaikki mille mä oon ruvennu on menny päi helvettii nii mystise systemaattisesti ettemmä oo tällast kokenu ikinä. Se on oikeesti aika ällistyttävää. Enimmite ne on tiätty pikkujuttui, sellasta et kiskasee kaupa ovee ku kello on just minuuti yli sulkemisaja, pankkimaatti sulkeentuu just mun edestä, netti juuttuu just ku on uusiis kirjasto lainoi ja ne menee loppuviimeks sakolle ku ei saa selvää et tuliks ne uusittuu vai ei. Tai valitsee just sen verhokankaa mist on jälellä vaa sellane pätkä mikä ei millää ilveellä riitä just omaa makkarii jne jne. Eile mä myähästyn bussist (pikkämmatka, ei 10 min välei menevä paikalline) ja illal sit jo nauratti ku teatteri peru esitykse mihi me oli varattu piletit jo aikoi sitte; mä lunastin ne illansuus ja kaikki oli viä sillo ookoo mut ku käytii eka syämäs ni sejjälkee se esitys oliki peruttu. Ja tiätty perstai ja kaikki paikat täynnä. Pikkuhiljaa mua on alkanu epälyttää et se Asematunneli vesivahinko liittyy seki mun liikkeisii siä päi… Mut tätä te ette voi todistaa!

Ikkunaremppa mun kotona on tiätty jo pari kuukautta jäles aikataulustaa. Nyt se vihdonki alkaa olla mun kämpä kohilla ja mä sit tiätty räjäytin koko mun huusholli ku ootin sitä jo eiliseks tähä. Se nootti oli nimittäi sellane et pualtoist–kaks metrii pitäs olla tyhjää tilaa ikkunotte edessä. Jokane voi laskeskella iteksee mitä se tarkottaa vaiks siin tilas misson just nyt mut sehä menee nii et mitä piänempi kämppä ja mitä isommat ikkunat ni sitä isompi osa kamaa siä on siä pualentoist metri sisäl ikkuna ees. Mulla oli esmes kolme kirjahyllyy purettavaks… ja mä laskin et kaikkiaa neljää huanekkaluu mun ei tarvi siirtää. Alumperi mä olin ajatellu et kamaa vois siirtää huaneest toisee rempa mukana mut sit tua toises päädys peilikuvallisis huanestos oli tehty kaikki kerralla ni oli pakko muuttaa skenee. Ja toissapäivänä mä kaaostin koko kämpä siis.

Oh well. Nyt ne sit näemmä kuiteski tekee täs osas taloo kämpist yhe huanee kerrallaa. Mä enno enää ees yllättyny. Mä nyt sit vaa elelen mun omas kaaokses nii kaua et ne ikkunat on kaikki ja iha sama. Remppa alkaa näil näkymil mun makkaris 7.30 maanantaiaamuna eli mitä vetoo mä nuksun pommii ja herään siihe ku ne sällit alkaa irrottaa ikkunaa.