Blogi

Sinun lautasiisi painetaan
hehkuvalla raudalla merkki.
Kuolemaasi asti sinä tiedät:
kuulut hänelle, joka
sinut omistaa.
Mene, lähde vain.
Mutta minne menisit.
Pakene, ui, kahlaa
virrat, itke ne.
Korsku, syvällä kaviometsässä, kun
talvi kulkee hitain askelin.
Mutta sinun harjasi on jo palmikoitu,
se on leikattu tasaiseksi.
Sinua on
viipyvä käsi sukinut.
Minne menisit.
Mereltä merelle
käy tuuli, ryteiköt
valostuvat, tummuvat.
Mutta aina
elämässä, kuolemassa
kuulut hänelle.
Olet hänen.

– Sirkka Turkka

Viä yks opetus. Eksä sano et mut on sillai helppo jättää ku tiätää et mä pärjään yksinki.

Eli: jos mä olisin tajunnu ripustautuu, olla hento ja räpsytellä ripsii ja sanoo aina et tekisiksä ku mä en osaa ja pysty, ja sul on niiii vahvat noi käpäläkki… ni ehkä, ehkä me oltas viä yhdessä.

Tää oivallus tekee mut oikeesti katkeraks. Totta helvetissä on pakko pärjää jos kerta on aina pakko ite yksin hoitaa kaikki asiat saamatta tukee mistää! Et vittu jos et elä parisuhtees liki pennusta asti ni opit pärjää – ja mitä sun kans sit olla, sä pärjäät yksinki. (Tätä vois sanoo aika lailla itteesäruakkivaks kehäks, eiks vaa.)

Silt urokselta ehkä meni yks ei-nii-tärkee rakkaus – tai ehkä mä olin kuitenki loppuviimeks sille vaa kohtuuhyvä pano. Multa meni koko helveti loppuelämä, iha kaikki. Enkä mä oo ollenkaa nii varma et pärjään tän asia kanssa… mut vitut siitä. Mun elämä oli tässä ja se on ohi.

Ja koska mä en ite enää tarvi tätä oppii ni mä jaan sen tässä neuvoks toivorikkaammille: oo naiselline, esitä avutonta vaikket oliskaa, takerru, anna ymmärtää et oot riippuvaine, jätä itsenäsyys minimii – ni sun urokselle (toisin ku mun) tulee edes paha miäli erosta, ja koska mikää uros ei haluu pahaa miältä ni ehkei se edes jätä. Miättikääpä tätä. Ja parempaa loppuelämää kaikille,

Terv. Ex-Romantikko, Nyx-Kyynikko

Mä rakastin tota urosta vilpittömästi ja täysillä. Uros rakasti mua vilpittömästi ja täysillä. Tää on fakta mitä ei voi kyseenalastaa.

Mulle rakkaus on tärkein asia elämäs ja muu kaikki siin ympärillä tukee sitä. Urokselle rakkaus oli sulone luksuslisä mitä ilma voi hyviki elää, mut mikä on nastaa ku kohdalle sattuu. Ku me puhuttii rakkaudesta me puhuttii iha eri asiasta ja ymmärrettii toisemme vääri.

Kysymys: entä jos mun elämää tulis viä toine uros minkä mä uskosin oikeesti rakastavan mua ni pystysinkö mä koskaa luattaa et me tarkotettais sillä "rakkaudella" samaa asiaa?

Voiko ylipäätää kekkää kaks samaa kiältä puhuvaa tarkottaa samalla sanalla samaa asiaa jos ei oo kysymys tiätystä esineestä vaa jostai käsitteestä?

Toisinaa on ikävämpi ku muullo. Jokkut päivät ku pitää takoo päätä seinää (nurka takana et voi esittää kuulii toisille). Jokkut illat ku huamaa kiärtäväsä kehää. Ku ei kukaa toivota hyvää yätä. Ku ei kukaa soita aamulla töihi mennessä ja kysy et pääseksä ja kui, ja onks sul jotai eritystä tänää töitte jälkee.

Mä tiän et tää ikävä menee ohi. Osittai se on kai vaa tapa ku sitä tottuu toisee ja sen tekemisii. Mut sit välillä taas ottaa nii kipeesti… ja sit ajattelee et eiks tää oikeesti ikinä lopu. Ja ajattelee toista ja miättii onks sillä ikävä enää/viä ja sit soittaski jo vaiks vastaajaa et edes ääntä kuulis. Mut ei se nii mee eikä sillai paremmaks tuu ja ajattelemine on muuteki ylimääräst näis palkkaluakis.

Pitää vaa luapua ja tyytyä. Ehkä joskus jos elää nii kaua et on eläkkeellä ni sit viä on onnellineki.

Kattelin eile tovin aikaa yläkerra siivousparvekkeelta ku sade valu yli kattoje. Oli se aika vakuuttava näköstä, ylhäält alas asti. Maisema. Mut sejjälkee mul jäi päähä rullaamaa yks värssy mist mä en saa eroo ni jaanki sen teille nyt. Vassokuu.

Il pleure dans mon cœur

C'est bien la pire peine
De ne savoir pourquoi
Sans amour et sans haine
Mon cœur a tant de peine!

– Paul Verlaine

Ja joo, sen on Hollo (muistaakseni) kääntäny ja se käännös alkaa et “Sydämessäni itkua on / kuin sadetta kaupungilla” muttemmä muista sitä kokonaa ku mä en tyksiny siit käännöksest sillo aikanaa yhtää. Penikkana sitä on nii ehdoto. Nykysi mä voisin jo antaa pojot vaiks iha pelkästää siitä et jollai on kanttii ylipäätää ryhtyy tollasee hankkeesee ku kääntelee runoo, ku jokane tiätää et se onnistumise sauma on olemattomastki vähäsempi. Tai no. Ehkä se vaikutelma on vaa toine, ja se runo toisel kiälellä… toine runo?

Iha joskus mä haluisin viäläki olla se Piäni Runopiikle mikä mä joskus olin.

1 näistä mikä tahasa mut lyhyellä toimitusajalla, kiitos:

– aivoamputaatio
– lopotomia
– muistimmenetys
– kooma
– kualema, mallii nopee ja kivuton