Blogi

Urokset. Naf sed? :/

Just ku mä ehdin tottuu ajatuksee et oon kuallu tuli tää tyyppi ja koski mua. Siis – jos oot kuallu ni et voi tuntee niiku mitää, eiks? Mut ku oot sevverta henkis et tunnet kosketukse ni et siis oo kokonaa turta. Se on paha asia ku jos voi tuntee niin saa kyl tunteeki. Aina, aina pahimma kautta ja kallemmalla taval.

Se tekee itteesä tykö, iha liki mua – mut pitää mut nii kaukana ettemmä pääsis koskee sitä. Se pitää mua lämpimänä niiku, antaa ymmärtää mut (teeskentelee ett)ei ymmärrä antaa, se tekee mut hulluks jos sitä varaa ny sit viä oli.

Mä oon aina ollu huano peleis. Epäonnee pelis, epäonnee rakkaudes.

Se väittää et mä oon suatta epäluulone ja et mun ajatukset käy ylikiarroksel ja mä keksin kaikkee epätodellist. Et mun pitäs ajatella vähempi. Et mä oon ku ylikuntone urhelija mikä reenaa liikaa ja tulokset huanonee ku pitäs vaa lepää et voittas kultaa.

Parempi unohtaa se tyyppi nyt enne ku isompaa vahinkoa ehtii tulla. Parempi ku ei kuvittele mitään, mikä vois joteki muistuttaa elämistä.

Sitä huamaa kui paljo omistaa kirjoi vast ku niit alkaa muuttaa tai siivoo. Mä siivosin ja järjestin just kolme hyllyy tost ekast hyllyköst… Oolrait, tähä projektii menee viä aikaa! Ja pölyy tuntus olee ilmas kohtalasesti vaiks mä käytin imurii ohes melkei koko aika. Viimime pölypussi kaapist ja saapa nähä saako toho vanhaa imuttimee viä jostai lisää pusseja.

Tarttis kai pikkuhiljaa uutta imuu.

Karkasin töist ajois, tai siis tuloutin tehtyi ylitöit. Tuntu et kualema tulee ku väsyttää nii kauheesti. Kävin kotimatkal postis hakee devarit mikkä tilasin joku särkyne yä nettimyynnist (pari tuatantokautta viihdettä), kävin kaupas ja sain tuaretta hyvää leipää ja juustoo, kävin apteekis ja hain uude reseptillise särkylääket. Ja sit ei ku kotiin ja ei, mä en ajatellu sitä et nyt on sit nassu kii ruudus tunni ja toiseki, mä en ajatellu sitä ihanasti tuaksuvaa leipää ku oli kassis – ei, mä hekumoin vaa et juma, mullon särkylääkettä, mä saatan nuksuu ens yänä. Saatan olla pervompi ku ois luullu mut melki sain orgasmi tos kadul pelkäst ajatuksest et pääsee yksi sänkyy ja voi ehkä iha nuksuu.

Mitä sit? Joo, naapuris on remppa ja siä porataa.

Elävä luanto on kyl nii ihmeelline et siin jää keposesti telkkari luantodokkarit kakkoseks. Mullaki oli taas iha uskomattomii elämyksii kylppäris lattiakaivo äärellä: siä oli kaikkee piisamist piänempää ja saatto nähä mite siä sikis koko aika uutta ja tutkimatont elämisemuatoo. Enempiki sellast mitä tavallisesti näkee skifi- tai kauhuleffos. Tosi kiahtovaa.

Kuulemma joillai nartuil on urokset sitä varte et ne tyhjää lattiakaivoi ja vaihtaa autorrenkait sesongi mukaa. Must se on yhtä tyhjänkans ku noi nyt voi tehä kuka vaa iteki. Emmä ainakaa tuntenu itteeni mitekää machoks ku raivasin auki sitä lattiakaivo piotooppii. Onks se nii sit et jos mä räpsyttelisin ripsii ni mun uros vois tuntee tekeväsä mulle tosi isonki palvelukse ja se tarttis sellast et vois tuntee ittesä Urokseks? Mä en tiä, sikshä mä oonki vanhapiika. Mä kaipaan urost enempi iha muihi juttuihi.

Mä en kestä. Mä tuun hulluks iha just. Tää on nyt neljäs yä peräkkäi ku mä valvon ku en vaa saa oltuu ton jala takii ja päiväl pitäs sempualee olla teholline töis. Amputaatio vai nuijanukutus?

Miätin tos ku pesin kylppäri seinää et pitääks mun oikeesti vaivautuu kualee enne ku mut voi kanonisoi vai voisko jo elävältä. Mä oon eläny nii kiltisti viime ajat ettei mitää rajaa. Missää pahees eijo ryvetty (paitsi vähä tuli taanno käytettyy viinaksii), köyhii ja vaivasii on avustettu (Punase Risti ja Pelastusarmeija lisäks mä hänkin vastikää eteläamerikkalase kummilapse), hiljasesti ja vaatimattomasti on eletty (siivottu lähinnä). Sitäpais mä alan varmaa pianaikaa olla taas neitsykki. Nii etteijois oikeesti mitää estettä tehä must ekaa pyhää piiklee maailmas. (Se näyttäs kivalta kirjekkuarenki pääl jos viä joku käyttäs jonkullastaki tittelinkaltast.)

Taanno oli lehdes juttu ekumeenisest luastarist, mahtoks olla Vuasaare puales. Mä oon iha pia kypsä johki sellasee. Mä oon nähny tän maallise elämä ja mitä se mulle tarjos, mä voisin nyt harrastuu ja valastuu. Tos ku mä siivosin mä miätiskelin sitä mite moneltapaa se keventäs mun elämää ku luapusin tästäki kämpäst ja muuttasin luastarii.

Joo kiitos kysymäst: makso vaiva. Oommä joskus välil polttanu kynttilöi kylppäris ja kaipa ne hormit kans tuattaa kaikkee mut ennois uskonu mite paljo mun vedevvihreet seinälaatat kirkastu ja valostu. Samaa mullekki, kiitos!

Mä olin eile pikkäst aikaa koko päivä kotona. Tai siis tein lenkkii välil ja noi, mut enimmite olin yksi kotona. Pikkäst aikaa mä katton ympärilleni oikeesti ja se massiivine masennus mis on oltu näky niiku hohtovalastuna silmii. Ku lakkaa välittämäst ni ei ees nää.

Joo, näkymä oli masentava seki. Kaks vaihtoehtoo: joko tajuu ettei sille voi tehä muuta ku räjäyttää tai polttaa ja alistuu tai sit hankkii jostai innokkaa kotiavustaja mikä lapioi koko paska ulos ja pesee paikat. Mä päätin yrittää kolmatta skenee: et jos joka päivä käyttäs sillai varovasesti pual tuntii siivoomisee/järjestelyy/tm ni ehkä, ehkä jonai päivänä paikat ois korjos. Pual tuntii on aika mikä viä ei ala ahistaa nii ku enempi alkas, mut toisaalta siin voi jo saa jotai tehtyy oikeesti ku kysees on kuiteski piänempualine kaksio.

Tänää mä oon siis heittäny ulos jätepaperit ja roskat, tiskannu ja viäny hulkkuvii kamoja vinttii. Ehkä se alkas siit.

Mä tarttisin hyvä aviourokse siivoo. Satunnasist ei tuu ku lisää sotketta.

Oon sanonu enneki ja sanon taas: se on nii ihanaa ku halailee urokse kans mikä haisee hyvälle et siihe vois jää lopuks elämääsä iha vaa olee. Panee silmät kii ja on vaa ja tuntuu hyvälle. Keis kloust.

Hii, sain opiskelupaika! :D
Piikle alkaa opiskelee uutee ammattii! :D
(Tai siis, alkaa syksyl.)

Jänskättää, pelottaa, ihastuttaa, hermostuttaa. :)

Halleluja aamen – tunnelimpääs näkyy valoo eikä se oo pikajuna! Vihdonki vihdonki vihdonki eikä yhtää liika aikasi.

Ja kiitos kaikille ku on ottanu osaa murheesee.

Mä tiäsin jo ennestää peedeeäffist et niis tapahtuu kaikellast pikkasta kivaa niiku et jokkut kirjamet, jokkut fontit saattaa muuttuu tulostukses laatikoiks tai nolliks tai muute vaa eri konees avattaes miks vaa muiks merkeiks, mikä on aika vittumaist ku sitä tuudittuu ajattelee et peedeeäffät ois jotekii kiinteit ja "pysyvii". Vitut on, joo. Tän mä tiäsin.

Nyt mä oon täs oppinu et ne voi lisäks olla eläväsii ja liikuskella omii aikojaa ruudulla, sykkii ja tykyttää ku sydän tai mialuumminki niiku joku helveti meduusa ku liikkuu ja vaihtaa paikkaa ja asentoo ja näyttää välil isommalta ja välil tiiviimmält möykylt. Se on ylihiano tunne ku väkertää jotai tiadostoo kuukausikaupal ja näkee ku se kuupahtaa, tai siis alkaa elää ihka omaa elämää. Nyt ku mä oon päässy kokee tän elämykse mä toivon tosissaa et se on niiku et Vans In Ö Laiftaim.

Joo ei, ei se tiadosto viäkää kokonaa kasas oo mut nyt on ees toivoo. Ihmeesti joskus auttaa ku päivittää ohjelmasa… Tai vitust mä tiän mikä täs ihmeparanemises autto tänää – ENKÄ sitäkää, onks nää hommat huamenna viä kondikses vai kaatuuks tää taas kaikki nii ku koneesa sulkee. Mut mä oon helveti hyvä toiveajattelee ku ei täs oikee muutakaa voi.