Blogi

Joteki on ottanu koville tääki 89. vuasi. Jospa seuraava ois vähä helpompi? Jos pääsis vähitelle dementoituu nii pikkälle ettei enää muistas kaipaa yhtää mitää.

Tänä vua mä oon oppinu ittestäni samat asiat ku aina enkä mitää eritysesti luavempaa. Joka vuasi huamaa et osaa ja ymmärtää viä vähempi ku luuli. Joka vuasi vähä lisää menettää uskoo kommunikaatioo ja sanoje ylesee ja yhtäläsee merkityksee. Tänä vua oon oppinu esmes et Hesari mikä tarkottaa mulle sitä sanomalehtee mikä tulee luukust tarkottaa joillei väille sen lehde nettiversioo ja (ällistyttävää kyl) joillekki vaa sitä niitte ilmasjaos olevaa lööppisivuu netis. Nii et ku sanotaa vaiks et Hesari on paska lehti ni kandee alottaa siit et mitä versioo siit tänää haukutaa ja sit vast lähtee mukaa.

Tänä vua mä oon löytäny netist mun uudeks lempparisaitiks sellase ploki ku Photoshop Disasters. Se on ilahduttanu mua kerra toisesa jälkee, sillo ku oon nauranu sille et joku on mokannu viä lahjakkaammi (tai lahjattomammi) ku mä ja sillo ku oon nauranu itelleni et tätäkää ennois nähny osottamatta. Joskus mä oon hymylly vaa niille kommentelle ku sinne on siunaantunu ja niille väittelylle ettonks tää taas iha väärä kuva tänne eikä olleskaa minkällane Disaster. Tänä vua on pitäny repii ilo vähäst.

Tänä vua oon tuhonnu varmaa enempi kuplii ku ikinä enne yhtenä vua. Joteki nii on vaa käyny et cava on alkanu maistuu iha arkenaki ja muutaki on vajuutettu. Tänä iltana me otetaa groeni kans sillai simppelisti et mullon kylmässä uusseelantilasta kuplaa (viaras) ruhtinaa seurana (tuttu); mun teki oikeesti miäli yhtä huvittavaa unkarilasta (!!) kuplajuamaa mut se on tilausvalikoimaviini A-kaupas ja jäi vähä myähäsee tää herätys… ni varmaa sitä sit poksautellaa loppiasena flattikse kans. Villgud.

Ja mitäs sit ens vua? No. Keväällä on tarkotus yrittää saa tutkinto. Mä lupasin töis et jos piikle pääsee koulust millasel paperil vaa ja vaiks säädety aja jälkee ni se on täytekaaku paikka ja sitä juhlitaa! Ja muustten nii tiä ja ylipäätää yritän olla ees ajattelematta: siihe voi varmaa luattaa ettei toi seuraavakaa oo mun vuasikymmen. Mut päivä kerrallaa.

Tänää menee sillai ja sellasee suuntaa et must tuntuu et mä kykenen pikkuhiljaa 100 pros ymmärtää jonku helvetti fruitistie näkemyksii. Siis et porkkanat ja lantukki tulee murhatuks meiä ruakapöytii (elukost puhumattakaa) nii et oikeesti moraaline olento vois syä vaa jotai hedelmii, tomaattii, kurkkuu ja noi.

Tää johtuu tiätty vaa jouluruuast ja liiast syämisest. Mä enno ikinä ollu erityne intolija minkääsuuntase ruakalista suhtees. Mut nyt siis pitäs käy kaupas hakees ruakaa tähä fiiliksee ja must tuntuu ettemmä kykene ku johoki vittu hedelmämehuu. Varmuudevvuaks.

Nii et ehkä pitäs siivoo ens tän tuaremmehu voimalla ja kattoo kykeniskö sit vaiks riistää taas elämii ja haluu vaiks jorkuttii. Kylppäri jäi kokonaa siivoomatta enne jouluu ja imuttaakki vois taas.

Mun flattiystikse bestiksel on romanssi katkol. Se suhde alko joskus tos syksyl ja nyt jouluks se rupes olee kaikki. Nii et on siis lohdutukse paikka.

Flattis peru siis kaikki mahdolliset diilit mun kanssa et jos kummiski sen pitää lähtee Tampesterii lohduttaa ja silittelee sitä nahkist. OK, mä iha liikutun: se on nii nättii ku jollai on joku olkapääks ja välittämää sil hetkel ku menee päi helvettii. Me tarvitaa sellast jokane ku se päivä iskee.

Sillo taanno ku mun meni elämä paskaks sen eksä takii ja mä jyrsin kaiket yät suanii auki ni mun kissaystis yritti pitää mua henkis joteki tekstarel ja taidettii me joku kertaa soittaakki mutku se on jonkuvverra kallist ulkomaalle. Mut se oli se ainoo, kukaa muu ei välittäny. En mä muista et mä oisin yhe ainoota kertaa voinu volista esmes flattikselle – mä tiäsin et se oli sitä miältä et koko paska oli iha itteaiheutettuu päänsärkyy. Niiku tiätty oliki vaiks on sitä enneki menty rakastuu vasto parempaa tiatoo ja hyvii neuvoi. Ni joteki mä vaihteeks tunnen mite joku vittumane katkeruus nousee mun sisällä et nyt mut siis taas ohitetaa ku nahkikse parin kuukaude pano osottautu paskaks – ja nii, ois senki ennustaa voinu heti alkajasiks. Ja se ehkä kaipaa lohdutust ja ehkei nii kaipaskaa.

Tää on se ero mikä on kaverel ja bestiksil.

vai toistanko itteeni – antaapa olla tänää!

Kun ilma on kirkas ja kylmä
ja on jouluinen illansuu,
tule pihalle pihlajan alle,
se on tilhien joulupuu.
Se on tilhien joulupuu.

Siis hauskaa joulua tilhet!
Jo marjanne maistakaa!
Näin tilhien joululaulu
pihan pieliä kaiuttaa.

Kiitos kaikille kaikest taas kerra! Ihanaa jouluu vaiks itsekulleki säädylle ja vallanki säädyttömille tj. Niiku entisvanhasesti tavattii sanoo ni kiits kuluneest vuateest. Pus pus! :*

Mä alan pikkuhiljaa uskoo et mun päällä on kirous. Mä voin tiätty kuvitella useempiiki kekkä sennon voinu langettaa, se eijo ongelma – mä vaa tarttisin nyt yhe vuuduunoida ku kertos mulle mite siit kirouksest pikkuhiljaa pääsis eroo.

Tänää vainaantu mun tyäkonee hiiri. Yhtäkkii vaa se oli ketarat päi jeesusta eikä muuta tekoo ku nakkaa pois: piuha poikki. Siin keske ku mä väänsin ankarasti yht taulukkoo taittokuasii. Joo kiitti vitusti taas. Nii et nyt mullon varastohyllyst kiireesti haettu peeseehiirula tos ja kyl oikeesti menee hermo ku se ei rullaa ku ylös ja alas eikä sivulle yhtää eikä kirveelkää. Vittu.

Mukavuutee tottuu ja saavutetust edust tinkimine ottaa koville.

Joka päivä uus murhe? Tänää on kuiteski viimine tyäpäivä tänä vua ni tyäperäsii harmei en meinannu hautoo. Huame munnon tarkotus maastoontuu ni mä varmaa ajan tiält jossai tua pampas… Ha ha! Sittei ainaskaa enää kukaa voi sanoo et mä kuvittelisin tän kiroukse.

Mulle oli yllätys tajuu et pussilakanakki on kulttuurine kymysys. Siis ei se ettonks pussilakana vai ei vaa se et millane se pussilakana on. Okei oommä tiätty itekki nähny jossai mais sellasii lakanoi misson iso pyäree reikä keskel päällispualta ja se peitto pujotetaa siit sisää ja jokane näkee mite kaunis ja hohtavakankane ruusutäkki sullon siä sisällä. Mut se oli mulle yllätys et ku on tollane tavalline alalaidast aukinane pussilakana ni joka paikas eijokkaa sit niit kädenpujotusreikii siä ylänurkis et sais kiskottuu sen peito sisää. Mulle on väitetty suarastaa et se ois suamalane fiksaatio et pitäs muka saa käpälä sinne lakana sisää… No, en tiä. Mut emo on jossai välis hankkinu uusii pussilakanot tiäs mist postimyynnist eikä sillo aavistustakaa et mist ne ehkä on peräsi. Pari se on vaa pessy ja mankeloinu kaappii, pari on jo käytös. Niist se oli kuulemma ratkonu ite kulmat auki kerta niisseijollu minkäällast reikää. Nyt mä petasin puhtaat lakanat jouluks itelleni ja niissoli sellaset miniatyyrireiät mist sai kolme sormee sisää et hiukka asetteli sitä vilttii.

Maailma epäpraktisuudel eijo määrää, se on fakta. Mut korvaantuuks se epäpraktisuus täs jollai muulla niiku vaiks siisteydel tai kivannakösyydellä? Ennusko.

Noi kiiree pualest tää viikko on kyl iha omaa luakkaasa. Onneks nyt on sit yks päivä enempi tehä loppuvuade tyät: olin kuvitellu et jään lomalle huame mut sit tuli kutsu vittu yytee-neuvotteluhi maanantaina ni oonki sillo sit töis viä. Jee. Aika helveti hiano päivä jouluviiko maanantai noi niiku yyteemiäles eiks? :/

Koulu loppu tält vuadelt eile. Oli pikkäst aikaa niiku paremmat fiilikset innävei vaiks paikal oli sit enää kuus henkee koko ryhmäst. Ope oli hiukka sillee et vittu tää mikää tyävis oo et mun pitää ilmottaa oppisopimustoimistoo et te ette oo paikalla muttei sekää kauheesti jaksanu: täs kohtaa vuatta kaikki on loma tarpees jo iha yhtläsesti. Ni me sit esiteltii kaikki oma folio vaihetta ja mitä on meinattu seuraavaks tai lisäks tj ja jutskattii niist ja kommentoitii ja must se oli helvetisti parempihenkine tilasuus ku mitä mä oisin oottanu. Ja se on hianoo ku kattoo suu auki et millast jälkee jokkut on tehny ja sit ne etevät menee kehasee sun jonku oma aikaansaannokse. Mulloli yks kaunis o-kirjan mist väki tyksi oikeesti. :P

Kotona on ankeemmat fiilikset. Mun hianot tiatokannat säästy näemmä entise konee kualemast mut ylläri pylläri uudes konees eijo enää ohjelmaa mil ne sais auki. Vittu. Mullon sellane kirjatiatokanta minkä mä oon alottanu joskus clariswörksis ja viimeks se oli applewörksis ni eikssois lookista et täs konees ois joku iWörks tj mut eipä: iWörks on erimaksulline kokonasuus enkä mä tiä mitä siihe sisältyy ees. Ni ilmesesti pitää etsii jostai vanha versio applewörksii jos meinaa ees joteki säilöö mennesyyttä. Vittu ku alkaa tulla sellane olo et kaikki vaa paperille ja mappii ni säilyy ees joteki. Tai sit pitäs käyttää vaa jotai wördii. Nuiluttaa.

Läppäri vainaantu. Tätä mä just tarvinki täs joulukiirees ja rempa rahotukses.
Nii et joulurauhaa kaikille jossei nähä tääl.

Pimee. Joulukuu, iltaruuhka. Mä valun läpi kylilt ja jossai siä kauppoje ja väkie välis yhtäkkii alko tunkee linnullauluu korvaa. Vittu se oli nii helvetimmone kontrasti et mua alko naurattaa melki äänee. Cirrus minor mun ämpärisoittimes. Voisko viä kauemmas päästä? Kauemmas ku kesätaivaalle? Kauemmas ku rauhallisee loikoluu heinikos jossai hautuumaa ja joe välis?

Joskus tää elämä ironia osuu nii kohillee.

Mä oon jo kaua sanonu ittelleni et ei voi ikusesti mennä näi paskasti, et joku päivä viä paistaa arska, et joku päivä viä täytyy olla parempi, et alamäki on loppu ja kohta alkaa nousta sfäärehi päi, et jo iha tilastollisesti niiku on pakko pikkuhiljaa tulla onnellisiiki asiot ja kaikellast kivaa. No ei tartte, vale se on tiätty. Tilasto on vaa keskiarvo eikä se tarkota mitää yhe yksilö kohdalla. Tilanne on siis se et mitää nousuu ei näy eikä voi ees oottaa vaa elämä on ku räpiskäpaskasade kuanoo vaste Pohjammaa lakeudel adventtipimees. Siinähä kuljet ja ootat nousuu.