Blogi

Mist helvetist näit sikiää? Mä enno ikinä kuvitellu et just audikuskit ajas alinopeutta mut nyt oon muutamanki kerra sattunu uudempualise audi taakse mikä ajaa satase alueella ysikymppii tai jopa kasi. Uroskuski. Välil harmaa, välil musta kosla. Ja sit ku vihdo pääsee kohtaa et änkee ohi ni sit niist äkkii löytyyki se satku ja vaiks satakakskymppii. Vittu mä en tajuu tollast.

Okei, oon taas kaahaillu motaril, sitä se vaa on. Sit ku ensi kykkyy pikkuteil kaikellaste vajaita ajavie asuntoautoje ja audie takana eikä pääse ohi ni iskee sellane helvetillinen kaahausviätti et ku pääsee selvälle tiälle ni sit neula kaakkoo. Vittu.

Ja hei, rasti seinää! Pongasin rajotukse mukaa ajava mopomiähe, aamenplottis! Niit ei kans yhtä enempää kesäs nää, jos sitäkää.

Mun käpälärauta kilisi yks ilta aika myähää ja mä vähä ihmettelin ku katon et numero ku en tunne. Nimittäi ku siihe käpälää soittaa vaa tutut ja puhelimmyyjät ja se oli aika myähäne hetki myy mitää. Ja kaikki mun tutut tiätää ettemmä vastaa numerohi ku ei tuu nimellä tyylii Musti soittaa nii et jos niillon joku asia oikeesti ja pelkästää viaras puhelukone ni ne laittaa tekstari et soita tai viittiiks ees vastaa ku soitan koht.

No se numero palas viä seuraavana päivänä muttemmä välittäny vastaa sillokaa – tai oikeesti mä niiku vast jälest totesin et tää oli se sama numba ja ku yleesä myyntimiähet koittaa firma seuraavast numerost mikä on lopust vähä eri ni sillo mua hetke vaivas nii paljo et panin tiadusteluu ja se oli siis vittu "salane tai pripeidi" ja sit mä kuappasin sen asia, lakkas kiinnostaast.

Okei, se selvis nyt lankavastaajast. Se oli muinane eksä ku asuu nykysemmi ulkomaal ja oli lomalemas ja jostai syystä mitä se ei ilmassu se ois ollu kiinnostunu tapaa. Vittu mä olin mit ällikkä geschlagen taas kerra. Urokset on oudoi, mut okei: siit ku ton kans oltii ni siit on siis nii kaua aikaa ettei mullollu varmaa ees käpälärautaa sillo ni se ei voinu tiätää ettemmä vastaa viaraille.

Tilanne oli passee mut mä jäin miättii oisko mul ollu jotai sanomist sille tyypille jos oisin vastannu sillo iltamyähäsel ku se koitti eka kerra. Mä en voinu keksii mitää, paitsi et iha jees ku oot henkis ja menee hyvi. Ja et vittuuks sä mulle soitat?

Mul piti olla sellaset tänä iltana, oikee klassisee mallii. Ystikse sisko halus naittaa jotai tuttuusa kelle vaa ja ystis sano et kysy piiklistä. Mä kysyn vaa et millo. No vittu sittei sille urokselle käynykkää tää ilta ja hällä väli mun kannalt nii et se sit ilmesesti kuapattii se juttu. Mä tiän siit tarkallee etunime ja et se on pari vuatta mua vanhempi, sillon parketti mis on fiksaamist ja se on kuulemma kiva. OK, siithä se tiätty riamuks oiski revenny lasillise ääres. Eli mä siis kuvittelin lähinnä sitä parkettii… Oh well, ehkä sillois kuiteski ollu ees matto kans?

Luin tyhjämpäiväse hömppäromsku (Kajsa Ingemarsson, Kohtalonpyörä) ja jäin miättii et vittu ku kiva ois ku eläväs elämäski vois olla häpiendei. Ku vois olla niiku romskus et sais uude ja paremma tilasuude ja ettei tarttis luapuu unelmistaa tai jos joutuski luapuu ni sais samantiä paremma tilalle. No, siks ne onki romskui ja hömppää: oikeesti elämä on paskaa ja jos mokaat ni oma vikas vittu ja oo loppuikäs ilma. Oikees elämäs on niiku tooooosi harvo häpiend ja omalle kohtaa sellast on turha toivoo, todennäkösemmi se osuu jollei ketä ei ees tunne. Mulleijo enää varaa unelmii, mä oon jo oppinu et niist tulee vaa kipeeks ja onnettomaks. Haavelemine on niiku tapa kusettaa itteesä uskoo et jotai nätimpää vois olla. No oikeesti, mä tiän jo: ei voi. Mut joskus voi lukee jotai hupasaa ku saa hetkeks unohtaa.

Tänävua on iha tajuumattoma paljo ahomansikkaa. Mun tuli miälee joku herkäs iäs luettu kotimane lastekirja mis ne pennut teki rahaa mansikol. Ne myi piänii ropposii 200 marka hintaa ja sai toteutettuu jonku hankkeesa. Emmä muista muuta siit jutust mut mulle aukes aika pia et se oli niiku silkkaa fantasiakirjallisuutta ja kusetust ku ei kukaa aikuset ollu taipuvasii maksaa tollasii rahoi jostai mukillisest marjoi. Tarjoukset oli olennasesti heikompii ja markkinatalous jyräs mut heti alkuu mut mä tajusin et kirjos eijo todellisuude ja kuvitelma välil eroo. (Paljo myähemmi oon ymmärtäny et se kirja on ollu nii toooosi vanha et se oli kirjotettu joskus esihistoriallisina aikona ku markka oli olenasesti vähäsempi ostoarvoltaa ku sillo ku mä olin penikka.)

Mä enno ikinä tajunnu raha-asiost ja se häirii mua viäki vähä. Joskus penikkana kirjotin dekkarii ku sijottu Enklanni maaseudulle – oli nääs luettu Agata Kristie romskui kans eikä vaa kotimasii lastekirjoi. Se(ki) projekti jäi keske ku mä en kyenny keksii asiolle hintoi eikä mullollu aavistustakaa punna kurssist. Muut pikkuseikat mist mulleijollu aavistustakaa ei nii häröttäny mua, mut joteki tää raha-asia oli juane kannalt kriittine. Mä tajusin et kirjos pitää kuiteki joteki kiinnittyy johoki tunnettuu todellisuutee jollei sit keksi kokonaa omaa maailmakaikkeutta mikä taas on oikeesti aika tyälästä niiku jokane sitä kokeillu tiätää. Jote se klassikkoteos jäi niiku kirjottamatta sit.

Oon lukenu tosi vähä mitää tänä suvena, mullon taas huano suhde tekstii. Pari kertaa on kyl tullu olo et pitäs kirjottaa ja yhe teksti teinki mut sit totesin et mikä vaa akkaillehde kesäjatkari on parempi. Nii et vittuuks täs. Ehkä se on kuiteski mun paras luava taso ku luen värioppii tulevase koulutyä kannalt ja maalaan sauna seinää punaseks ja karmilautaa valkoseks. Jos se seinä sit kestää taas vähä paremmi ja vähä pitempää ni ehkä seki on sit tavallaa rahalline asia.

Kattellu oikotiäl uutta asuntoo pual iltaa. Tekis miäli muuttaa mut ku kattelen noit ni muistanki taas tarkkaa miks tyksin täst kämpäst. Että on maailmas paljo kamalii kylppärei!

Se on aina yhtä ihmeelline maailma toi sähvöpostiloota ku sen aamulla avaa ja totee mitä siä on. Ja mitä siä ei taaskaa oo.

Sain aikakauslehde välis SeeDee. Äänikirja siin lukee. Ookoo, mikäs siin ja eiku koneesee. No emmä sitä kauaa soittanu: se on vittu maailma kaikkei tylsä levy, lista uutuskirjost kevääl 2008. Mut tää eijo se juttu vaa se piänel präntätty teksti siin levys.

Tämä kirja on valmistettu tekijänoikeuslain 17 §:n nojalla ja on tarkoitettu ainoastaan lukemisesteisten käyttöön. Ha? Miks helvetis ne sit mulle sen lähetti? Lehdevvälis? Vai meinaaks ne et mä en kykene lukee mut kattelen vaa kuvii siit lehdest? No, voi se niiki olla muttemmä silti sanos olevani joku lukemisestene. Vittu täs sentää romsku ja toineki luettu ja jokune muuki teksti.

Käyttäjä sitoutuu hävittämään kirjan käytön jälkeen. Siis oikeesti, mitä vittuu tää tarkottaa? Mulle lähetetää levy ja sit mun pitäs ilma eri sopimust noivvaa sitoutuu vaiksei mult oo kysytty haluunko vai en. Ja mitennii pitää hävittää? Jos mulle tulee kotii postii ni mummiälestä mä saan tehä sille mitä haluun. (No joo, jos se tulee naapuri nimel ni mul on kai joku moraaline velvote lykkää se naapuri luukust. Mut niiku muute.) Saammä säilyttää vaiks tota lehteeki just nii kaua ku se mahtuu mun taloutee. Ja tää pitää siis sitoutuu hävittää. Ha, vitut joo. Melkei tekee miäli pistää jakeluu iha vaa just siks, sääli ku toi on nii mitääsanomato paska sisällöltää.

Yks eksä valas mua et on kivannäköst ku panee SeeDee mikroo ja täysteholle. Et sit syntyy kuulemma sellane aika näyttävä miniukkone. Täs ois nyt levy mil mä voisinki kokella – paitsi mitähä se mahtas tehä uunille? ;P

Piiklemopiili haluttii ostaa. Kuulemma siit olis tullu helveti hyvä kulkuväline kysese urokse tyttärelle, vajaa 18 – jahka se sais korti ni vanhemmat hankkis sille auto, tottakai, mut sille kelpais jopa käytettyki. Piiklemopiili on vanha mut vähä käytetty ku mä käytän autoo sillo kun en voi liikkuu järjellisesti muute ja ku mä asun keskustas ni pääsen töihi, kauppaa ja leffaa jalkasi.

Ei tullu miäle viäreekää et myisin. Ensinnäittäi sen kosla käyttöarvo on mulle olennasesti suurempi ku sen myyntiarvo ikinä ja kellee. Toiseksee mun ois joka tapaukses pitäny sit hankkii joku sijaa ja mä oon prole enkä vittu perheest mis on varaa ostaa oma auto joka perheejjäsenelle ja yks muute vaa viihteeks. Joo ei. Ylipäätää must on viaras ajatus et vanhemmat ostaa korti jälkee lahjaks auto mut ok, en siis oo niist yhteskuntaluakist. Nii et vaa pesin päällimmäset kurat pois taas kerra.

Mulle suasiteltii myäs polkupyärä hankkimist. Mä oon kyl kaihonnu iteki fillarii, se fiilis iskee joka kevät johoki aikaa ja joka kevät mun on pakko totee et fillarii ei voi täs talos säilyttää. On pyäräsuaja mikä on nii täys, et jos sinne saiski jotai sisää ni ei voi tiätää saisko viä joskus ulos kans ja mite rutas. On hillokellari mihi ei mee pyärä. On vinttikomero ku on täynnä muuta kamaa. On etene mikä on nii ahdas, ettei siin voi säilyttää mitää vaiks joteki jaksas roudaa jonku fillari kokose kappalee portaist aina eestaas. Ja EI, makkaris tai olohuanees eijo tilaa säilytellä polkupyärää. Tää on piäni asunto.

Nää on kuulemma tekosyit ja mä en vaa haluu. Nii. Mikskähä mua sit joka kevät aina vituttaa ku mä oivallan et tilanne on aina vaa sama.

Se on ihmeellist mite helveti vähäl väel ja yhel ainool kadulle nostetul mainoksel voi saa aikaa totaalise tukokse ja ruuhka jopa keskimääräst leveemmäl jalkakäytäväl. Tai jopa pelkästää yksil lastevvaunuil ja kahel penikal.

Se on ihmeellist mite isoo ääntä eräänki itäse naapurimaa ja vallanki erää läntise naapurimaa väestö haluu pitää ittestää iha vaa kadul.

Se on ihmeellist et kaupas voi olla miljoona tuatetta mut silti se mitä haluis puuttuu. Ja sit ku se mitä haluis on hyllys ni sit sitä eksyy ottaa sen viärese mikä on just hiuka väärällane erillane. Ja sit joskus vaiks näkee et tää eijo se mitä mä halusin ni sitä sanoo itellee et kokellaa josko tää ois viä parempaa eikä se vittu ikinä oo, siis ei ikinä.

Se on ihmeellist et pyärälijät kehtaa nootittaa jalankulkijast pyärätiäl ku samat tyypit ajaa estotta jalkakäytävil ja jopa pahaa-aavistamattoma päälle takaapäi.

Se on ihmeellist mite väsyttävää on viilaa kynsii lyhemmäks ku kuiteski on paljo isompi vaiva editoi niit sit ku ne lyhenee ikääku luantasesti omii aikojaa.

Se on ihmeellist et tänä vua eijo hyttysii – mut ehkä se johtuu siit ku eijo kesääkää.