Blogi

Pakko myäntää et rakastun toho Arne Nevanlinna romaanii Marie yhest lauseest takakannes: Vähitellen Marie huomasi, ettei tärkein ollut rakkaus, koska sitä oli tarjolla niin vähän, vaan rutiini, koska sitä oli tarjolla niin paljon. Mä oon päässy tähä samaa, kykenen ymmärtää ton. Vittu näi vanha mä oon. Ei enää mitää mitä oottas, mitää muuta ku et pidä kuasis ja järjestykses, nouse ylös ja hoida hommas, pese hampaas ja mee nuksuu. Rutiini ja se sestä.

Mä oon myäs nii vanha et harkitsin eka kertaa ikinä et tekisin laatikkoo jouluks. Okei, siihe vaikutti et ensinnättäi niitte reseptie kokoluakka oli 8 muffinivuakaa (eli niit ei tarvi syä kaht viikkoo putkeesa) ja toiseksee lanttulaatikkoo oli pantu kookost joukkoo ja raastettu inkiväärii, ja porkkanalaatikkoo oli sekotettu mantelijauhoo ja se bataattilaatikko nyt kuulosti muute vaa syätävälle.

Adventtikalenterist sai avaa eka luuku ja heti tuli valoo. Ulkona sitä sitteijo kylläkää näkyny, ei tänää eikä eile. Vaihdon autoo vihdonki talvet alle kerta nyt alko olla pakko, yks renkas oli menny kesämmittaa nii helveti tyhjäks etten ilenny vaa piti ajaa hualtikselle eka täyttää se enne ku saatto vaihtaa: se mittari ei ees värähtäny ku kiinnitin venttiilii, siä ei tosissaakaa ollu niiku mitää. Pitää nyt kattoo rupeeks se ilma pysyy siä vai onks siin joku isompiki onkelma.

Törmäsin hissi ovel viaraasee uroksee – tai iha konkreettisesti en siis törmänny mut klous inaf, mä haiston sen. Se oli kaatanu päällee pual pulloo jotai enne ku lähti ulos. Mä painon nappii ja nojasin hissi seinää silmät kii ja haistelin sitä urosta … uuuhhh. Ku tulin kotii kaivon kaappii ja etsin vanha pullo Faarenhaittii, istun sohvaa ja alon nuuskuttaa suaraa pullost. Silmät kii sohvannurkas. Se oli ku ois ollu vanha heila kainalos… Vittu vähäks mä oon sentimentaaline idiootti.

Vanhos talvikengis oli vetskarit löysänä jo viime talve muttemmä ottanu sitä raskaasti ku must ne oli muute hyvät. Nyt oli pakko luavuttaa, kannat oli kulunu sillai vinoo ettei maksa pellellä mun valmiiks kipeil koivil. Menin etsii uusii eikä mullollu kovikaa kunniahimosii kuvitelmii: talvikengät on joko
aa) nättei ja korkeit eikä niil voi ees kuvitella oikeesti käveleväsä ku kadut on jääs tai loskas ( = niil siirrytää autost kaks metrii jalkakäytävä yli sisätilohi) tai
bee) ne on matalii ja ankeennäkösii ja sitäpais
see) ne on mustii, mustii, mustii, ruskeita tai mustii. Täst lähetää.

Siiheks mä olin yllättyny ku törmäsin melki heti omavvärisii nilkkureihi, siis jotai viinimpunase ja violeti välilt, ja niis oli jopa tukeva ja aika korkeeki korko ja sellane pohjakuvio et saatto ees kuvitella niihi jotai pitoo. Ne meni jopa jalkaa! Tsiiz, eijo ihmette aika ohi – rasti allakkaa! Panin silmät kii, en kattonu hintaa ja sanon kassalle et älä ees kerro mut se kerto kummiski. Tiato lisää tuskaa.

Enikeis, olinki sit nii hyvi psyykannu itteni ja ku tuntu et se meni melki haaskoo ni jatkon viä ja ostin sit toisekki jalkumet samaa saumaa. Ne on nii samallaset ku noi vanhat mikkä on passee, et kukaa ei kuiteskaa huamaa mitää… ja sitäpais ne on koreteksii ja mulle luvattii et ne eijois heti läpimärät tos loskas mikä tua on kadulla nykki. Joo, sopii tosissaaki toivoo!

Et joo, rahaa meni mut siin ne sit onki tält talvelt ja hyväs lykys ja toivottavasti paljo pitemmästiki vaiks eihä sitä ikinä tiä. Noi ku heitin pois oli ainaski neljä talvee. Ja on täs nii helvetisti töitäki paiskottu viime aikona ja ihmeellise paljo rahaaki kertyny tilille et sillai ei ahdista vaiks sitä meniki.

Nii, ne toiset oli kokoo 37 ja toiset 39 ja kummatki sopii justiisa. Ihmeelline on kokoje maailma, nii vaattes ku jalkineski.

Mä oon tänää soittanu yhelle tyypille. Oon skypettäny yhelle. Laittanu meili yhelle. Lähettäny tekstari kolmelle. Ykskää eijo vaivautunu vastaa mulle. Ei ykskää. Ja nää väet on siis joteki viä likesiä mulle.

Ilmesesti mä oon oikeesti lakannu oleest olemas. Ilmesesti kukaa ei tosissaakaa huamais jossen nousis sängyst enää ikinä. Jos sattusin lenkil putoo johki plutakkoo ja jää sinne eikä mullois mitää tunnistettavaa mukana ni miliisit ei tiätäs kelle ilmottas ku kukaa ei kaipais. Tai no – mun pomo kaipais viimestää torstaina ku ois menny kolme saikkupäivää ilmottautumatta.

Nii et vittuuks tässä. En taida yrittää olla sosiaaline enää ikinä enkä ees sano tähä et sorppa kerta se ei kuiteskaa ketää kiinnosta. Lähen vaiks leffaa, siä ei tarvi ottaa mitää kontaktii keneekää.

Miks helvetissä mikää adblock ei pure noihi saatana nordbet-mainoksii mikkä tekee sity käyttämise mahdottomaks? Mäki oon sentää maksanu täst palvelust ja lakkaan käyttääst paris päiväs jossei noit saa lähtee helvetii täst näytöst. Voisko joku kertoo mite se tehdää KIIIIITOS?

Viikolloppu ja hiano ilma ni mitä mä teen? Vittu joo. Istun sisäl ja teen töit. Enkä ees kotitöit itelleni vaa huanopalkast sivuduunii veroprosentil 40. Joskus sitä ei voi ku ihmetellä millast hommaa voi suastuu vapaaehtosesti painaa. Vittu musson varmaa joku idiootti hyväntekeväsyyskeeni emompualt perittynä ku ei osaa sanoo riittävä uskottavasti EI.

Alotin ysimpintaa, nyt jo kypsää ja pidänki piäne pikniki sohvalla. Nam nam: kauraleipää, välis salaattii, savupallasta ja kermajuustoo. Miätin tot salaattii pestessä et ku tein tos viikol sen hiilijalajjälkitesti ku on Hesari sivul ni siä kysyttii mitä syät. Jos söi lihaa ni tuli heti helvetisti miinuksii (ja juusto on samallast tappokamaa tiätty, niiku muutki maitotuatteet), ja jos syä salaattii ni kysyttii et ostakko vihanneksii ja hedelmii myäs sesongi ulkopualella. No totta helvetis ostan! Mitä täs valtakunnas ylipäätää muka vois syä joskus tammi-helmikuus jossei syä lihaa eikä kärsi ostaa kasvihuanevihanneksii tai eteläafrikkalasii appelsiinei? Pilkkisärkee kotijärvest? Joo: koko Suame ja vallaki suamalaste olemassolo on ekolokisesti nii vääri, nii vääri. Koko valtakunna sais lakkauttaa ja jättää hyttysille ja talitinteille.

Halivilivoo. Kiskon taas perseeni täst sohvast ja lakkaan ajatteleest liikaa ku ajattelemine ei muutekaa sovellu mun korvievvälille. Mukavampaa viikolloppuu kaikille muille!

Siit on tullu iha lentävä lause siit marttoje lanseeraamast ajatuksest et josset meinaa viättää jouluus kaapissa ni ei niit kaappei oo pakko siivoo enne jouluu. Mä enno mikää kodinkynttilä ni mä voin helposti olla satapros samaa miältä, mut toisaalta ku muistelen eräitäki joului ni tuntuu et parempi ois ollu mennä kaappii ja pysyy siä.

Enikeis. Olin tos lähtees ulos ja muute ois valmist mut korvalaput tarttis ku siä on noi helveti kylmä nykysemmi. Muttei ne ruskeet korvalaput ku on etese hyllys esillä vakiosti, ne on ohuet ja mä oon pitäny niit näis ensimmäsis viimos mut ei niist oikeesti pakkases mitää iloo oo. Eikä niit pinkkei mikkä on hattuhyllys ku ne ei mee muuhu varustuksee, eikä niit vihreit ku on ulkoluvaatekaapis ku ne on nii vanhat ja kauhtuneet. Siis mis helvetis on mun violetit lammaskarvaset korvalaput?

Ja etsin. Ja kypsy tää ajatus. Et joskus vois joku siivoo mun kaapit.

Siis miks mullon neljät korvalaput eikä niist ainootkaa oo samas paikkaa ku toiset? Miks mä en tiä mis ne neljännet on ku mä haluun just ne?

Mä en tiä millo noi kaapit on viimeks siivottu. Mä en oikeesti tiä. Joskus alkuvuadest mä heitin siält iha vitusti kamaa pois ja kirpparille muttemmä sillokaa mitää siivonnu – ehkä mä enno siivonnu noit ikinä? Mä en muista… ja se on aika pelottavaa. Ja seki on oikeesti aika pelottavaa et ois tosi upee joululahja ku joku siivois noi kaapit. Ei tarttis ees välttis tehä enne jouluu… Voi vittu että mä oon tullu vanhaks: mä alan uskoo siivoomise autuuttavaa olemuksee.

Mut totuus on et se on selluaka tappourakka et siihe tarvittas yks sellane händimän ku muino Carolyn See kirjas Kätevä mies. Löytysköhä aviomiäspalvelust?

Niijjoo, löyty ne oikeetki korvalaput lopuks. Siin kohtaa alkoki olla jo kohtalase hyvä hiki ja melkei myähästymine hanskas.

Ilmesesti mun kasvatukses on aukko siinäki kohtaa et vittu millai kuuluu käyttää ruakaluvälineit. Hmm. Havatsin vaa et pidän veist ja haarukkaa erillai ku muut ja nähtävästi ne kuuluu ottaa käpälää sillai et niitte päät on niiku kämmenes. Ehkä tää on joku piikleanatomiajuttu mut must niist on helpompi pitää kii samallai ku kynästki enkä mä sitäkää kämmenee iskis.

Se mua nyt sentää lohduttaa et noit puikkoi saa pitää sillee normaalisti eikä niit tarvi kourasta. Tän mäki hanskaan! Ehkä siks mä oon aina tyksiny syämäpuikoist? Kattelin kotona et mullon niit usemmavärisii ylikauniita japskilasii (ja sitäpais niitte kauniita hashi okei!) – japskipuikoil on must mukavampi syä ku paksuil kineeseil, japskit on niiku tarkempii. Pitäs taas alkaa välineurhella keittiös ja inspiroituu laittaa ruakaa oikeesti eikä vaa jotai. Yhelle on vaa joteki nii turha tehä.

Mua on vituttanu usemma päivää ni puran tät kuvioo. Jotai siit asti siis ku nää rakkaude apostolit ilmaantu. Eli tää oksennus on enempi tyyppii mental nout tu maiself.

Rakkaus on tympee tunne. Se perustuu siihe et se saa luattaa ja laskee likelle ja mitä likemmäs laskee jonku sitä enempi on palasina koht koska se on se rakkaude konsepti: aina on vereslihal ainaski ja jos on menny päästää toooosi liki ni menee jauhelihaks tai veriseks tihkuks niiku se tyyppi Fargos mikä pantii hakettimee. Pari omakohtast esimerkkii.

Mulloli hyvä ystis koirakoulus muino. Vittu me oltii ku paita ja pee vuasikaudet ja sit se pamahti uskoo ja sit se jätti mut. Se ei ikinä selittäny ja mä jäin käsityksee et mä olin siis se paha ja syntine ku ei se tehny sitä muille; ja ehkä ne muut eijollu nii likellä et niille ois voinu tehdä yhtä pahaa. Mä rakastin ni mä olin. Tää episodi opetti mulle mitä kristilline rakkaus on – ja et se ei siis eroo mitekää nk. tavallisest rakkaudest. Mun meni vuasii uskoo et mul vois silti olla joku arvo.

Sit oli tää uros minkä kans rakastettii toisiamme. Ne vuadet oli hianoi. Sit seki lähti selittämättä tai anteeks pyytämättä. Mä opin et rakkaus on ylimäärästä elämäs ja oikeesti kaikki muu on tärkeempää ja menee ohi. Perusasia elämäs on mukavuudehalu ja vaivattomuus ja mukavuus on parasta mitä voi saa. Jos joutuu tekee jotai muutosta ni se on paha.

Ja nyt sit tulee nää tyypit ku julistaa et ne on Rakkaude Ammattilasii. Mulle se tarkottaa et ne on profeja lähimmästesä lykkimises silppurii ja haavoje tekemises. Ne saa siit jopa palkkaa!

Hyi helvetti.

On olees ihmismäsempiiki tapoi hankkii leipäsä.

Ei maailma mitää rakkautta kaipaa vittu. Välittämist ja hualempitoo täs tarvittas! Mut ne hualempido ammattilaset, ne on iha eri jengii. Eikä kukaa oikeesti välitä. Mäkää enää.

Sikäli ku joku tääl on kiinnostunu täkäläste kiälte tulevasuudest (suami, ruatsi, viittomakiäli, saame, romanikiäli) ni sopii käy allekkirjottaas adressi Kotimaste kiälte tutkimuslaitokse pualest. Kiits.

Vetoomus – Kotus

Valitettavasti ne ei hualla piiklee.