Kaikki maailma köhäset, yhdistykää!

Nimittäi Suame kansallisooppera ylesöks. Käytii kattoos ystikse kans balettii, sellast oikee peruskoppelointii, Veren häät ja Scheherazade ja sejjälkee piti evaluoi tilannetta ja siin meni aika pitkälle tämpäivä pualelle ni oonki viättäny tät päivää sillai matalal profiilil.

Kritiikki oli kiittäny itsas kumpaaki palaa, varsinki tota lorcallist – ja hyvä se oliki. Ja hyytävä. Draamallises miäles helvetisti parempi ku se jälkimmäne pualiaika mut se taas oli söpömpi ja umpiromanttine tottakai. Jo se Rimski-Korsakovi musiikki on nii hunajase romantillist et pelkäst kuulemisest tahmaantuu… Ja se pääosaa tanssinu uros – vittu joo, pelkialaset konvehdit on tiados ja sellaneha se oli. Ystis oli sitä miält et sennois voinu panna pianompäälle ja kutitella sunnuntasi mut mä oisin mialuummi pannu sitä pianompäällä ja piste.

Ni kaikenkaikkiaa me oltii tosi tyytyväsii esityksii ja tunnettii verommaksajina etton saatu ees vähä vastinetta senki talo tuille. Mut se ylesö kyl oikeesti vitutti mua suunnattomasti ku sellast kihinää ja kähinää ja suaranast keskusteluu katsomos mä enno aikohi kuullu ees leffas. Mä tajuun etton flunssane aika ja et jos hankkii piletit pari kuukautta aikasemmi ni ei voi mitekää tiätää etton jälkiräkikses just H-hetkel. Mä voin joteki tajuu jopa senki etton jonkullane psykolokine juttu et heti ku tiätää et pitäs olla hiljaa ni alkaa iha helvetisti kutittaa kurkkuu ja yskittää. Sitä mä en tajuu et se yskimine pitää ajottaa musiiki hiljasii kohtii enkä mä tajuu senkäävvertaa et siä katsomos harrastellaa kaikkee muuta. Vittu ne piletit on aika hintavii et jossei kykene istuu alollaa ni vois jää kotii kattoo telkkaa ja kaikki pääsis helpommalla. Mä oon prole eikä mulloo varaa käy oopperas monta kertaa vuades ni musttois kohtuullist et sillo harvo ku käy ni kuulis enempi sitä soittavaa bändii ku kohisevaa ylesöö.

Kirjoitettaessa soi Rimski-Korsakov: Scheherazade, op. 35