Klapikone eli Ongelmarrajaust

Rutisin pari päivää sitte mun suhteest mun emoo. OK, tää on päivitysjakso et sikäli ei maksa vaivaa mut puhahdan nyt tänki ulos.

Emo päätti haluu mökille klapikonee ja se teki siit diili kaupa kans. Nyt se oli sit tullu ja emo kävi hakees sitä ja konsultoimas asiaa poikasa kanssa. Mut koska veliarmas ei joutanu etc roudaa sitä sinne mökille ni se nosti sen piiklemopiili takalootaa et mä sit viän. Joo ookoo, paitsi se oli helvetimmoine kappale ja mun piti kaataa takapenkki et se saatii sisää ja sitäpais se paino nii piruksee et siit katkes ne muavinarut mil se loota oli kasas ja se pahvilootaki ratkes siält täält. Mä kysyn et mil helvetil sä luulet et mä saan ton tualt ikinä ulos ja se sano et kato se on palasina siä, sä saat nostettuu jalusta eriksee ja konee eriksee, kyl se lähtee. Joo.

No, mä kurvasin pakki päällä puuliiteri etee, pyssäsin ja rupesin kyselee emolt pakittamismiäles et haluuksä tän vekottime niiku enempi tonneppäi vai tänneppäi ja vipsasin käpäläl ja se sano et iha sama, emmä oo ajatellu. Ookoo, mä pakitin loput metrit suaraa ja sit rupesin repii niit pahvei ja tyroksei ja joo, siä oli ku oliki irrallisii maltillise kokosii kappaleit mitä saatto nostella eriksee. Ähinäl ja puhinal mä sain lopuks sen isomma painava ja epäerkonomise kappalee nostettuu pois takakontist lohmuttamatta autoo ja kattelin ympärilleni et jätänks mä tän tähä vai mihi sä haluut sen? Ni emo sano et nostetaa toho kottikärryy ja viädää vajaa ku emmä haluu tota konetta lukottomaa liiterii laittaa – ässif, sen vajas on lukko mikä on takuulla viiskytlukune, se on umpiruastees ja muuteki sellast tyyppii et jos sille rykäsee rumasti ni se aukee jo siit. Ja se helveti lukko oli nyt siis parempi ku liiteri säppi.

Ni mä lähin repii sitä konetta sinne vajaa kerta ei sitä enää ois autookaa takasi saanu ja sillo mä en sit vaa voinu. Mä kysyn silt et emo rakas – miks vitussa sä et sanonu äske ku mä kysyn et mihi sä haluut tän et sä haluut sen tonne vajaa? ni mä ennois roudannu sitä tänne liiteri etee ku oltas purettu tää sydeemi tua vajalluana eikä tarttis enää liikuttaa sitä minnee… Ni se sano iha hämmästyneenä et emmä ajatellu sitä sillai ja mä oivalsin et tää on just se kluu täs hommas. Iha yksinkertasesti se vaa ajattelee iha toisellai, toisimpäi ja eri ural ku mä. Se on ku eri planeetalt aina välil nii et jos meist jompikumpi käyttää niiku sitä kuulusaa "naise lokiikkaa" ni missää tapaukses ei molemmat. Tai ehkä vaa mä oon jostai alfa kassiopeijast, vituvvälii. Pointti on se, et toi tyyppi sisällyttää iha erillasii oletuksii asiohi ku mä enkä mä tajuu mite me voidaa olla mitää sukuu ees. (Ehkä mua on kusetettu ja mä oon adoptiopenikka? Tai ehkä mä oon isä aviottomast suhteest?)

Ja sen takii semmiäst oli iha sama pakitanks mä liiterillä vasempaa vai oikeesee kerta se kappale ei kuulunu sinne ylipäätää. Sen takii siit on iha selvää et mä vedän lunssii ja heitän läppää sen jonku vanhoje tuttuje kans siin ohessa vaiks se pyytää mua vaa kyytii sitä.

Mite mun on menny näi kaua hahmottaa oikeesti tän ongelma laatu? Mite mä kykenen erottaa tän nykyse ajattelu siit josse dementoituu joskus? Ja mite helvetissä mä kiärrän tän kuvio vastedes?