Kotii

Karkasin töist ajois, tai siis tuloutin tehtyi ylitöit. Tuntu et kualema tulee ku väsyttää nii kauheesti. Kävin kotimatkal postis hakee devarit mikkä tilasin joku särkyne yä nettimyynnist (pari tuatantokautta viihdettä), kävin kaupas ja sain tuaretta hyvää leipää ja juustoo, kävin apteekis ja hain uude reseptillise särkylääket. Ja sit ei ku kotiin ja ei, mä en ajatellu sitä et nyt on sit nassu kii ruudus tunni ja toiseki, mä en ajatellu sitä ihanasti tuaksuvaa leipää ku oli kassis – ei, mä hekumoin vaa et juma, mullon särkylääkettä, mä saatan nuksuu ens yänä. Saatan olla pervompi ku ois luullu mut melki sain orgasmi tos kadul pelkäst ajatuksest et pääsee yksi sänkyy ja voi ehkä iha nuksuu.

Mitä sit? Joo, naapuris on remppa ja siä porataa.

Kirjoitettaessa soi Syd Barrett: Maisie