Lattee

Elämä on latistunu tai sit vaa mä. Ei vaa huvita enää kauheesti mikää. Anteeks kaikilta ku enno jaksanu pitää yhteyksii. Eritysesti anteeks J ku en tullu käymää lomalla vaiks oli puheena – mä en vaa kyenny saamaa itteeni liikkeelle. Anteeks kaikki kelle enno soittanu ristuksemmoisii aikohi. Anteeks ku enno ees meilannu. Se eijo henkkoht mitekää eikä keneekää suuntautunu, mua ei vaa inspaa.

Ehkä se täst ku opinnot alkaa, ehkä sit löytyy joku vire? Alkaa koulu syyskuust ja tyävikse kurssei kattelin ja tekis miäli takas sitä ranskaa harrastelee ja sit mullon kaua ollu niiku kaipuu et jos tekstaust. Okei, must ei ikinä tuu kallikrafii ku mulleijo semparemmi silmää ku kättäkää mut ehkä vois oppii jotai perusjuttui. Nää veis kaks iltaa viikost ja se on pualet mun vapaist illost yleesä. Siks mä enno iha varma haluunko sitoutuu. Jos vaa jäis öllöttää soffannurkkaasa turvallisesti omas homeessaa.

Kirjoitettaessa soi See You In Septembe