Maanantaiaamu niiku

* Mä oon katkera Serlalle. Ne meni * noivvaa muuttaa hyvä nenäliinasa tollaseks eurosaiz-kokoseks riavuks mihi mun kuano ei tahdo mahtuu mitekää päi. Ja tänä aamuna mä oon * niistäny jotai minuuti välei ja hyvi tota räkää tuntuu irtoo ja on irronnu ja * iha tuli penikkamane olo ku kipusin töihi noitte hankie korkette niatoste yli räkätappi kuanompääs. Oli nimittäi taas päästy auraamises just nii pikkälle et poikittai mun kulkureiti yli kyl muttei samaa suuntaa… ja * sit mä kiipesin niitte aurausvallie yli aina kaks vallii ja sit taas umpihankee ja sit taas vallit. *. Joo mä olin hyvi lumes ku ravistelin ja puistelin itteeni tua eteses ja viä omas pyrooski meni * hyvä tovi ku asettelin korvii kohillee sen kaike ravistamise jälkee.

Ennevvanhaa ku mä olin penikka ni oli pakkaset eriksee ja sit ku alko sataa lunta ni se pakkane lauhtu. * Nykysemmi pitää kovaa pakkast ja sataa silti lunta – ja niiku viikolloppuna ni sit on * kauhee viima. * Mä oon kypsä tähä talvee: pitäs ymmärtää et aikasa kutaki ja lopettaa ajos, ja jos ees pitäs jotai –5°:s tot lämpötilaa ni se ois viä jees.

Mun hajos huapatossut, tai siis kulu puhki. Pariisis kukkii orvokit. Mä kaivan possarifiilikset esii jahka se * kevät tulee josku.

(Arvuutustehtävä: Penikotte hiihtoloma kunniaks oon korvannu yhe sana tekstist *-merkil. Arvaa sana!)