Masennusta ja sukupolvieroja

Kuulemma mä oon liika elävä et jäisin sängympohjaa loikuu masennukses. Et maks kolmes viikos oisin taas jalkeil ja menos. Voi se olla. Pitää kummiski ottaa huamioo et nyt mä viä käyn iha vaa vihavvoimalla, mut jahka mun kiukku palaa pois ja jää vaa välimpitämättömyys – nii, kuka tiätää?

Proust tiämmä jäi sänkyy ja kirjotti ne kirjasa. Sil oli palvova lähene mikä hoiti sille askareet mut mun pitäs käy ite edes lähikaupas. (Toisaalta, onks mitää masentavampaa ku lähikauppa? En tiä mut epälen.) Ja toisaalta mulla eijois varaa jää vaa sänkyy vaiks eläsinki pelkäl raanavedellä. Vaiks se ois vaa se kolme viikkoo ni sejjälkee mul ei olis töitä tai ainaski mun tyäilmapiiri ois sejjälkee jäine ja kuallu et sama ku lopettasin. Mun pomo uskoo siihe etteijo olemassa mitää masennusta vaa pitää vaa ottaa itteesä niskasta kii ja tehä ja toimii. Mä epälen et se ei kauheesti kans tiä masennuksesta, mut se taas on sen onni.

Radios oli tutkija kertomas et ku kuuskymppiste suuri ikäluakka jää pikkuhiljaa eläkkeelle ni ne jättää valtasa ja asemasa kolmekymppisille ja siin sit vertailtii näit sukupolvii ja onks niis eroo oikeesti vai onks se vaa näennästä ja mikkä ne erot sit vois olla. Iha lopuks sit se toimittaja totes et nii, onha täs väkii täs kolme- ja kuuskymppiste välissäki et entäs nää nelikymppiset vaiks? Ni se tutkija kerto ilosesti et joo, 35–45-vuatiset on se kadotettu sukupolvi X. Ne on ihanii tyyppejä, ne on kasvatettu viä kilteiks, ne on perhekeskisii ku niie vanhemmat ei ollu ja ne haluu korvaa sen pennuillee (ja siis saa itellee vihdonki oma perhee), ja sitä pais lama kouli ne tekee kaikkee paskaduunii halvalla ja ne oikeesti pitää kansantaloutta pystyssä kysymättä ja kyseenalastamatta mitää. Et ei niist kyl oo mitää vastavoimaa kolmekymppisille, mikkä on kasvatettu itsetiatosiks, itseluattavasiks ja itsekkäiks. Kolmekymppiset vaatii ja on ahneita ja perii maan ku nelikymppiset niijaa kiltisti ja ottaa mitä jää.

Ni mä totesin et näi se kai onki enkä mäkää vois olla pois kolmee viikkoo mun omast paskaduunista ku en tiä saisinks mistää enää toista suajatyäpaikkaa ikinä ja se on otettava mitä saa. Luuseri mikä luuseri. Toisaalta, mitä välii mulle enää. Mul on vaa tää kivikkoine alamäki hautaa päi.

Kirjoitettaessa soi My Generation