Merkillisii pikkuseikkoi tänää

Merkilline käännös. Mikä vittu vois olla se merkilline ranskalane ilmasu minkä voi suameks kääntää et korea hely ja enklanniks et lovesick honeybunny? Mä oon miättiny tätä vaihteeks jonkusena päivänä ku tulin kattoneeks Corto Maltesee levyltä ja se Sualase mere balladi on enklanniks (ne muut leffampätkät on ranskaks). Mullon se sarjis suamalasena julkasuna ja toi suamennos on siit. Pitäs etsii jostai se orikinaali, on vaa aina muutaki haettavaa.

Merkilline uni. Mä heräsin aamul tosi tuahtuneesee oloo. Siin unes oli säädetty katumaksu jalankulkijolle ja sitä maksuu oli juur velottu mult. Mä olin rähissy et ymmärtäsin viä et jos auraamisest tai hiakottamisest tai hiakkoje pesemisest kevääl mut et vittu kadul kävelemisest pitää maksaa ku ite liikuttaa jalkojaa… Hankkikaa mulle taksi ni en kävele! Ja vittu se katumaksu perittii viä massammukaa, ei metrest: mä muistan senki et se hinta oli 6 senttii per kilo. Joka kerta ku paat tassus kadulle. Helvetti mistä näitä senttejä kertyy?

Merkilline posti. Siinnei oo mitää erityse merkillist et tänää tuli lasku minkä eräpäivä oli 1.1.2010, se on vaa vittumast. Sen sijaa must oli siis toooooosi merkillist et verottaja oli leikannu mun sivutuloprosenti pualee! Tällast enno enne nähny ja mun piti tavaa se lappu kaks kertaa etuperi ja takaperi enne ku mä uskon et nii siin oikeesti lukee. Ällistyksettävää! Viä tuli kaks joulukorttiiki. Sekää eijo eritysemmi ihmeellist, mut se toine oli mun kummituslapselt Etelä-Amerikast (ja se oli kiärtäny leimoje mukaa suunnillee koko maapallo pari kertaa tj, siks se tuli nyt vast) ja se oli kyl aika ällistyksettävä kans: se oli askarrellu sen täytee paljettei. Tsiiiz.

Merkilline kirja. Mä oon lueskellu pari päivää sellast Jari Järvelä kirjaa ku Mistä on mustat tytöt tehty? ja se on erikone elämys kans. Mä en kauheesti jaksa lukee kotimast kirjallisuutta ku se on must joko helveti tylsää ja monee kertaa kirjotettuu roskaa tai sit vaa niiku hepposta kamaa. Täs kirjas eijo juapoteltu viä kertaakaa, ei rundattu ympäriisä landel ettiis jostai hämärää eikä nää ihmissuhteekkaa oo iha perintesimmäst päästä – enimmät suhteet on kattohi, hormehi ja savupiippuhi. Ja mä oon kyl aika koukus siihe huumorii mikä siält tunkee silmille. Järvelä edelline (Romeo ja Julia) oli nii kaamee, karkee, karu ja vittu muutenki ankee et mä miätin jonku tovi haluunks mä oikeesti lukee tätä – mut joo, haluun mä. Ja mä haluun tiätää mihi helvettii tää kaikki voi loppuu.

Merkilline perintö. Äske ku tulin kotii ja räpläsin avamii ni tuli miälee et aika epätavallise perinnö oon saanu mun isältä ku kuali jo aikoi sitte. Silloli avannipus avainmerkit sille itelle joteki lookisesti: autotalli avames oli vihree merkki kerta vaa vihreel saa ajaa, firma avames oli sinine merkki kerta yrittämine oli sille isämmaalline asia, kotiavan oli punasel läpyskäl merkitty kerta kotii on aina tulempalava kiire jne jne. Vitut mä niit kaikkii muista. Mut mun omis kahes avannipus on kummaski punane merkki kotiavames.