Rasituksettaa

Rasittava viikko. Tiistaina oli se Itä-Suame-keikka ja tulin myähää kotii; eile oli tyäperäne illalline ja tulin taas kotii vast puale yhetoist aikaa. (No, eile onneks ehti käy välis uimas, se vähä virkisti.) Ja unet on ollu iha samaa ku mitä ne nytton ollu muuteski. Oon pitäny olkkaris ikkunaa auki ni ilma pysys freesinä muttei vetäs päälle ku yäl ei tiä mis se peitto milloki on muttei siitkää mitää apuu oo ollu. Iltasi vaa palelee muu hyvä lisäks.

Tänää ois pakko päästä kotii sellasee aikaa et voi imuttaa päällimmäsemmät pölyt ja jaksas viä tiskaakki. Kattelin tos kalenterii ja totesin ettei hyvälle näytä. Kaikkee ois ku pitäs ja kuukausi loppuu ja huame pitää karkaa vaihteeks puskii ku lupasin emolle roudaa sen kamoi vkl ku se siirtyy kesäresidenssiisä – ei suaranane Kultaranta mut enikeis. Mä hiukka nyt ihmettelen et mitennii mä oon onnistunu puukkaa itelleni kaikkee ku yleesä mullon kyl ollu aikaa hengittääkki. Tässon nyt joku lispahdus?

Ja vajaa neljä viikkoo viä töit enne ku alkaa loma. Seki näky kalenterist samaa vaivaa ja lomaa täs vois kyl tarvii mut iha kesäki ilahduttas jos se tulis takas. Mä koitin tajuu ettonks se vajaa neljä paljo vai vähä mut yleesä se menee nii et eka tuntuu et se on helvetisti ja sit viimisel vajaal viikol on iha et voi vittu ku ei ehi saa kaikkee kuasii.