Ruusui ja nuppui

Mä tajusin sen kurtturuusupuska vast ku mä kävelin siihe hajuu. Mä tiäsin et se on siin kerta mä oon kulkenu siit ohi jotai miljoona kertaa. Mä varmaa näinki sen ku käännyn siihe kadulle ja katon ympärille. Mut vast ku mä kävelin keskelle siihe ruusunkukkie hajuu mä oivalsin sen puska ja käänsin päätä ja siin se oli. Iha tajuumatonta mite voi rakastuu paikkaa haju takii. Ihanaa mite kaupunki voi olla ihana. Kesäl on helppo antaa anteeks kaikellasta. Valo & lämpö <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Mun nisät on ollu pari päivää tosi helveti ärtyneet ja nyt mä vähä väsyn siihe ja kysyn et miks ja ne sano et ku on nii kaua siit ku on pidetty hyvänä. Mä sanon et vitut on, ja siit on muuteki niiku tooooooosi paljo vähempi aikaa ku teit on pidetty hyvänä ku vaiks mua ja ne oli et nii-i – ja katoppa ittees…

Vittu joo. Mä oon kärttyne ämmä. Tänääki on ollu iha helvetisti kaikkee vittumast asiaa miäles ku meinasin vuadattaa tähä plokii mutten sit viittinykkää tän jälkee. Päätin viättää loppuilla ruhtinaa* kainalos ja sil tiäl mä oonki täs sohvas eikä oo olleskaa paskempaa näi lenki päälle. Voimmä silittää huamennaki… Ja kyl mä sit oivalsinki mist ne nisät oikeesti on kärttyset: on tullu jonku(se) kerra lähettyy lenkille vääris nisäliives ja kyl se sit vaa kostaantuu vaikseijois ees mitekää mekalomaaniset melonit.

*Fürst von Metternich

*******

Mentaalinootti itelle: kandee laittaa silmätipat enne ku kaulalee ruhtinast.

Kirjoitettaessa soi Nick Cave & the Bad Seeds: Where the Wild Roses Grow