Summastus

Joteki on ottanu koville tääki 89. vuasi. Jospa seuraava ois vähä helpompi? Jos pääsis vähitelle dementoituu nii pikkälle ettei enää muistas kaipaa yhtää mitää.

Tänä vua mä oon oppinu ittestäni samat asiat ku aina enkä mitää eritysesti luavempaa. Joka vuasi huamaa et osaa ja ymmärtää viä vähempi ku luuli. Joka vuasi vähä lisää menettää uskoo kommunikaatioo ja sanoje ylesee ja yhtäläsee merkityksee. Tänä vua oon oppinu esmes et Hesari mikä tarkottaa mulle sitä sanomalehtee mikä tulee luukust tarkottaa joillei väille sen lehde nettiversioo ja (ällistyttävää kyl) joillekki vaa sitä niitte ilmasjaos olevaa lööppisivuu netis. Nii et ku sanotaa vaiks et Hesari on paska lehti ni kandee alottaa siit et mitä versioo siit tänää haukutaa ja sit vast lähtee mukaa.

Tänä vua mä oon löytäny netist mun uudeks lempparisaitiks sellase ploki ku Photoshop Disasters. Se on ilahduttanu mua kerra toisesa jälkee, sillo ku oon nauranu sille et joku on mokannu viä lahjakkaammi (tai lahjattomammi) ku mä ja sillo ku oon nauranu itelleni et tätäkää ennois nähny osottamatta. Joskus mä oon hymylly vaa niille kommentelle ku sinne on siunaantunu ja niille väittelylle ettonks tää taas iha väärä kuva tänne eikä olleskaa minkällane Disaster. Tänä vua on pitäny repii ilo vähäst.

Tänä vua oon tuhonnu varmaa enempi kuplii ku ikinä enne yhtenä vua. Joteki nii on vaa käyny et cava on alkanu maistuu iha arkenaki ja muutaki on vajuutettu. Tänä iltana me otetaa groeni kans sillai simppelisti et mullon kylmässä uusseelantilasta kuplaa (viaras) ruhtinaa seurana (tuttu); mun teki oikeesti miäli yhtä huvittavaa unkarilasta (!!) kuplajuamaa mut se on tilausvalikoimaviini A-kaupas ja jäi vähä myähäsee tää herätys… ni varmaa sitä sit poksautellaa loppiasena flattikse kans. Villgud.

Ja mitäs sit ens vua? No. Keväällä on tarkotus yrittää saa tutkinto. Mä lupasin töis et jos piikle pääsee koulust millasel paperil vaa ja vaiks säädety aja jälkee ni se on täytekaaku paikka ja sitä juhlitaa! Ja muustten nii tiä ja ylipäätää yritän olla ees ajattelematta: siihe voi varmaa luattaa ettei toi seuraavakaa oo mun vuasikymmen. Mut päivä kerrallaa.

Kirjoitettaessa soi Händel: Ilotulitusmusiikkia