Taas yks uros

Urokset. Naf sed? :/

Just ku mä ehdin tottuu ajatuksee et oon kuallu tuli tää tyyppi ja koski mua. Siis – jos oot kuallu ni et voi tuntee niiku mitää, eiks? Mut ku oot sevverta henkis et tunnet kosketukse ni et siis oo kokonaa turta. Se on paha asia ku jos voi tuntee niin saa kyl tunteeki. Aina, aina pahimma kautta ja kallemmalla taval.

Se tekee itteesä tykö, iha liki mua – mut pitää mut nii kaukana ettemmä pääsis koskee sitä. Se pitää mua lämpimänä niiku, antaa ymmärtää mut (teeskentelee ett)ei ymmärrä antaa, se tekee mut hulluks jos sitä varaa ny sit viä oli.

Mä oon aina ollu huano peleis. Epäonnee pelis, epäonnee rakkaudes.

Se väittää et mä oon suatta epäluulone ja et mun ajatukset käy ylikiarroksel ja mä keksin kaikkee epätodellist. Et mun pitäs ajatella vähempi. Et mä oon ku ylikuntone urhelija mikä reenaa liikaa ja tulokset huanonee ku pitäs vaa lepää et voittas kultaa.

Parempi unohtaa se tyyppi nyt enne ku isompaa vahinkoa ehtii tulla. Parempi ku ei kuvittele mitään, mikä vois joteki muistuttaa elämistä.

Kirjoitettaessa soi Johanna Iivanainen: Tahdon rakastella sinua