Thö Elukka

Joskus kevääl mua pyydettii piirtää yhe kirja kantee niiku pikkaseks vinjetiks Thö Elukka. Ni mähä piirsin mahdollisimma elukkase Eluka ja tarjosin sitä ja kerta mitää ei kuulunu ni mä aattelin et ne oli ottanu jonku toise ehdotukse ja se sestä. Ja mä jokseeki unohdin koko asia.

Tänää mä sain sen kirja kansiluannokse eteeni ja vittu siä oli se mun Elukka. Paitsi se eijollu Thö Elukka, ehei! – Thö Elukka oli kuulemma ollu liika pelottava ja akkressiivise näköne ja kaikenkaikkiaa liika elukkamaine Elukka ni kustantaja kraafikko oli hiukka pehmentäny sitä. Ha! Sille oli jääny kolmannes sen hännäst ja kaula oli viäty kokonaa ja – no, jos suaraa sanotaa: Thö Elukka oli kuahittu ja siit oli tehty disni-elukka. Ja se peitti pual kantta eikä niiku nii et sillois ollu jotai kaks senttii säkää.

Mä olin pöyristyny. Okei mä olin sanonu et saaha sitä parantaa jos sille tuntuu mut hei! se eijollu parantunu, vittu se oli raiskattu.

Mun tuli niiiiii paha miäli Thö Eluka pualest et mä vähä ihmettelen itekki. Loppuviimeks se on kuiteski vaa palkalline tyä eikä mitää suurta taidetta. Mut mitä mä oikeesti en tajuu on sellane tehtävänanto et sanotaa et tee Elukka ku oikeesti halutaa joku Mussupupupenikka. Ja päivämmittaa tää on alkanu vituttaa mua koko aika enempi ja vaiks mä mite sanosin et haloo! vituvvälii! ni mä en pääse eroo siit ajatuksest et Thö Elukka on kuahittu. Huame mä varmistan et ainaskaa mun nimi ei tuu missää esille kerta vittu mä en voi signeeraa tollast disni-otusta.

Kirjoitettaessa soi Sapho: Orients