Töis

Mä oon ollu nyt kaks päivää töis lomajjälkee ja mullon edelleeki tosi levänny, enerkine ja hyvä fiilis. Oon tehny töit tiiviisti ja saanu iha helvetisti aikaseks ja pikkäst aikaa on ollu sellast aitoo tyäniloo mikä ois niiku erittäiki pop noi yleesäki. Joskus sitä on ollu enempiki, viime aikona (isoki ylläri) aika vähä mut nyt ois kuiteki jonkullane draivi pääl. Mä sain periaattees tänää kuasii sen kaikist isomma uraka ku olin ajatellu et teen täl viikol, viilaamist on viä jonku verra mut se on pintasäätöö. Ens viikol tyäkaveri ku tulee lomalt sillo ni kattoo sen läpi ja sit mä viimestelen sen lopullisesti ja ei ku painoo. Mä ennoo ees hualissani, siihe ei voi tulla mitää draamaa ja kriisii. Ja ku mä totesin tän tos iipee ni tsekkasin muutki hommat ja tilanne on se et mullon hyvi töit ens viikokski viä eikä tarvi peukkujaa pyäritellä ikävissää muttei niist hommist toisaalta mummiäst kauheesti voi mitää ressiikää kertyy, niitte pitäs olla suht selkeit juttui ku tekee vaa.

Munnon tosi hyvä miäli täst tilanteest. Miksei vois aina olla tällane fiilis töis?

Joskus muino ku mä olin pualpäiväne orja mä olin aina iha fiiliksis ku oli nii kivaa kävästä töis ja aikuste ilmol niiku – ja siält pääs just pois aina ku alko tökkii. Olin tiätty persaukine aina mut toisaalta oli aikaa tehä kaikkee muuta kivaa ja vaiks heittää jotai tuntikeikkaa jonnei jos sattu. Elämise laatu oli olennasesti parempi. Täl viikol on melkei sellast.