(Uus)avuttomuutta

Tiskasin ja kuuntelin ku radios toimittajatäti puhu uusavuttomist. Oli helppoo olla samaa miältä et nykysi on paljo sellasii ku ei osaa ite paistaa vaiks jotai vittu maksalaatikkoo. Senki mä uskon et on väkii ku ei osaa silittää paitojaa – vaiks enimmät niist osais mut ei viitti ja se on musta eri pointti. Enikeis. On se epälemättä tosi et toisil meil menee pitemmästi oppii näitäki juttui ku toisil ja jokkut ei vaa pidä tärkeinä samoi asioita ku toiset.

Sit se toimittajatäti loksautti mun leua ku se ihmetteli et mite voi olla et joillai menee iha vuasikausii oppii seki et roskat pitää viä joka päivä ulos. Vittu mä en ollu osannu ees epällä et mä oon tälläki lai uusavuto!

Tosin… on päivii ku mä en laita sinne roskiksee ylipäätää mitää. On päivii ku mä ryttään sinne kukkarost vanhat kuitit ja jotai viinirypälette kantoja tai siis sitä oksaa. Mä en tiä miks ne pitäs viä ulos joka päivä. Mä enno varma ees siitä miks mun pitäs kiikuttaa viä samana päivänä ulkoroskiksee se huuhdottu ja kiärrätyksee menevä litrane jukurttipurkki ku tyhjenee kerra viikos tj. Niit mahtuu montaki siihe toisee roskasankoo ku on roskaroskikse takana keittiökaapis.

Voisko olla et ku on riittävästi uusavuto ni se jo vähentää näit hommii mitä tarttis? Voisko olla et ois olemas joku suhteellisuus tässäki? Voisko olla et mä en edes haluu osaa paistaa maksalaatikkoo?

Kirjoitettaessa soi The Clash: Lost in the Supermarket