Vaihees

Asuntoproju ei etene. Yks ainoo oikeesti kiinnostava tullu etee tähä mennes ja se oli iha liika kallis mulle. Niimpä! Yks toine olis ollu mahdolline mut se myytii jo enne näyttöö. Niimpä. Aika littee ja alistunu olo, mut hei! ens vuannaki jengi muuttaa. Ja jossei nappaa ni pitää sisustaa uusiks: heittää pualet kamaa ulos, hankkii piänempi ruakapöytä – jopa onki taas hiukka enempi tilaa. Mitä sitä nyt yks moppe yksinää nii kauheesti ees tarvii.

Kuvakirjaproju ei etene. Edelleeki puuttuu neljä kuvaa ja aika alkaa vetää kiireeks. Hmph. Pitäskö vaa kattoo sormie välist ja suastuu siihe et kaikki eijo aina priimaa muuteskaa? Vitut, pakko viä askarrella.

Joulukorttiproju on edistyny sentää ulkomaiste korttie verra. Kotimasii varte on viä monta hyvää iltaa… olevinaa. Mun Jenkkehi muuttanee virolase ystikse joulukortit on nykysemmi täys kaikkee herransiunaust ja muuta iha uskomatont uskiskamaa muttemmä oo jaksanu kysyy ettonksse pamahtanu uskoo oikeesti vai onks se vaa niiku ympäristöst imettyy retoriikkaa – siähä sitä siunaust muistaa aina jakaa kaikki pressaa myäte. (Aika uskomatont seki muute, näi ku kattoo pakanallisest Suamest. Kyl nousis helvetimmoine häly jos meil pressa heittäs uudevvuade puhee lopuks jotai et Herra siunakkoo Suameeki – ja sit viä väitetää et meillois valtio ja kirkko muka joteki naikus. Ha!)

Rusinakakut haisee herkusti keittiöst. Sitä mä en kyl tiä et millo mä muka piparit leivon ku itsaripäiväki meni niiku meni. Eikä siit sen enempää.

Kirjoitettaessa soi Hoedown: If I could (Going fishing)