Vihasena yhteismaal

Mä myännän: mä oon helveti niuho akka. Varmaa mun kans on vaikee elää. Mut mä en käsitä sitä et jokkut katsoo et yhtest omasuutta voi kohdella millai vaa. Tai et sitä voi kohdella ku omaasa. Mummiälest sitä pitää kohdella paremmi.

Mä enno ikinä tajunnu, millä vitu oikeudel jokkut maalaa kraffiteja toise omasuutee tai potkii hissist ikkunat paskaks. Ja yhtene omasuus on enempi toiste ku mun. Mä voin lohmuttaa omaa koslaani mite vaa, mut jos mä lainaan sun mopiilii, ni mä palautan sen tankki täynnä ja roskat sisält siivottuna. Mä voin jättää kotona astiat seisoo tiskipöydälle vaiks päiväkausiks huanos lykys ja must se on mun oma asia. Mut jos tyäpaikal kahvihuanees joku tekee nii ni must se on helveti huanoo käytöst – ja sitäki enempi, jos ne astiat eijo ees omii vaa ne on yleses käytös.

Joskus tulee miälee et toiset pääsee pentulaatikost ilma mitää tapoja. Ja toiset syyllistetää siitäki edest.

Mä oon koittanu suhtautuu avarasti siihe et mun tyäkaveril on erillane käsitys taukotila käytöst ku mulla. Mä oon keskustellu sen kans täst iha hyväs henges, mummiälest. Mä en tajuu miks se silti oon aina mä ku teen kompromissit, mä ku alistun välttämättömä edes ja siivoon toise jälkee. Helvetti mua tänne mitää siivoojaks palkattu! Mun ei vaa kantti kestä panna sitä vahinkoo kiärtää ja jättää taas omat sotkut seuraavalle.

Kirjoitettaessa soi Cleaning Women: Aelita