Viime hetke hankintoi

Mun ystis kysy lähtisinks mä kävelylenkille Repovedelle ja mä sanon et joo tottakai. Peräst mä kuuklasin tiätty et mikä ja mis ja löyty koko kansallispuisto verra niit kävelypolkui Itä-Suamest. Okei… Mä niiku toviks joteki hautasin tän asia mut nyt ku loma reaalistu ni tääki tuli lähemmäks ja mä oivalsin et vittu aina – joka helveti kerta! – sama perinaiselline onkelma: mulleijo kenkii tähä. Vanhat lenkkarit on paskana ja nykyset ei sovellu sellasee maastoo ja sandaales ehkä ei rohkene lähtee.

Ni lippasin partiolaste kauppaa kiireesti pual tuntii enne sulkemist etsii kevyemmäpualist vaelluskenkää. Sinisis eijollu kokoi ni otin punaset. Just näi simppelii: mä voin tiätää et jokkut meindlit on epälemättä hyvät jalas ja kestää mitä vaa mut vittu ku mä en vaa nää itteeni ruskees tai mustas jalkinees muual ku hautajasis (tai sänkys mut ne on eri jalkineet ne). Mä en ikinä tuu ostaa jotai kamelirruskeeta kenkää enne ku dementia syä mun aivot paskaks. En ikinä ja piste siihe.

Minkä jälkee mä krillasin uunis niit pohjallisii ja muatolin niit mun käpälämmallisiks ja nyt näkee mitä mun jalat sanoo ku rupeen ajaa noit sisää – ja sehä on pakko tehä heti jos niit oikeesti meinaa käyttää heinäkuus. Juujoo.

Vähä aikasemmi tulin tilanneeks netist mun vakio amerikkalaselt hyväntekeväsyyssivult tollase aftersvim-tyyppise hellemeko. Mä en yleesä hanki vaatteit netist enkä mä voi mun käpäläl ees uneksii et ostasin kenkii kaikist ihanis verkkokaupost mut toi mekko oli nii simppeli et meinasin et ookoo. Se tuli siis kans nyt tähä samaa saumaa. Noooo… Sanotaako näi et mä voisin hualetta lihoo jokkut kolkyt–nelkyt kiloo eikä se viä kauheesti kiristäs. Mikä on must oikeesti tosi helveti miälenkiintost ku ne mitat oli siis annettu kans sentes eikä vaa amerikkalasil kokoluakituksil. Mä en tiä mist ne mittaa kyl ja mitä. Enikeis, se on puuvillaa ja lökö eikä munnollu missää tapaukses tarkotus edustaa siin vaattees ni iha sama. Kattoo ny miks se menee pesuski.

Huame kamat kassii ja puskii!