Yrttei

Löysin korvallisii siänii metsäst, en kauhee paljo mut riittävästi et niist oli soossiks kahelle. Ainoo vaa et näyttäs et ruahosipulit on kadonnu tyysti kasvimaannurkast. Mä etsin ja nuuskin mut löysin vaa jualavehnää ja se oli aika vittumane havanto. Ei se kulinaarine katastrofi ollu sikäli et kasvuhuanee nurkas rehottaa piäni puska kiinansipulii ja tsast-as-vel tai parempiki nii. Sevverta jäi kuiteski kaivaa se puutos et kilautin kaverille ja vaihdon tos illal pari mätästä orekaanoo mättääsee ruahosipulii ja se oli oikeesti varsinane tuplajättipotti sikäli et mä siis nyhdin ne orekaanot mun kukkapenkist ja oisin nakannu ne menee enikeis ja nyt mä siis sain niil sen sipulisto vaihtariks. Jospa se eläs ja levistys.

Puutarha- ja taimijutut on must aina yhtä helveti ihmeellisii. On esmes sellane lekenda et minttu on varsinane riasa ja et se vaa levistyy ja levistyy ja sitä pitää nakkaa rankalla käpäläl veks penkist ettei se valtaa kaikkee. (Kuulostaa mun orekaanolle…) No, mä oon istuttanu vuasie mittaa x + y mintu tainta (ja kissamminttuu ja piparminttuu ja suklaaminttuu) ja vittu ne kualee kaikki, jossei eka talvena ni toisena. Okei, yks piparminttuparka sinnittelee edellee mut joka vuasi surkeempana. Mut tulipaha nyt taas tänäki keväänä kuapattuu penkkii yks.

Ja sitton sellane lekenda et laventeli ei pysy hengis talve yli näil leveyksil. Siin samas penkis mis se piparminttu sinnittelee viä niukasti ni siin nousee mun laventeli ja näyttäs et se on iha samallane ku vuas sitte, ei ihmeesti kasvanu muttei mitekää kituliaampi ku viime kesänäkää. Enkä vaivaantunu mitekää peittelee sitä tj ku en kerta oottanu et se jäis henkii. Et sikäli.