Yhteiskunta

Eurooppalaisessa keskustelussa on tietty kiintiö mahakkaita äijiä, jotka haluavat muuttaa koulutuksen maksulliseksi. Perustelujen älyllinen taso on tavallisimmin luokkaa "no mutku mikään ei oo ilmaista". Julkisuudessa keskustelu yleensä tyrehtyy, koska kukaan asiansa osaava koulutuspoliitikko ei suostu pölvästin rooliin.

Poikkeuksen tästä (mahoja lukuunottamatta) muodostaa yleensä terävä edunvalvoja Elinkeinoelämän keskusliitto, jossa maksuja on ajettu yksiköstä nimeltä "Innovaatioympäristö ja osaaminen".

Innovaatioympäristön ja osaamisen näkökulmasta maksullisuudessa on kuitenkin kaikkein vähiten järkeä, sillä juurikin maksuttomuuden avulla saavutettava väestön korkea koulutustaso, kykyihin ja motivaatioon perustuva hakeutuminen sekä markkinaehtoiset kurssivalinnat nimenomaan parantavat innovaatioympäristöä ja osaamista. Mutta toisaalta, toimii briteissäkin kuulemma tupakkayhtiöiden ja muiden saastuttajien etua ajava "democracy institute".

Olen itse tarkastellut ilmiötä paljon myös maksavan asiakkaan näkökulmasta, ja voin vakuuttaa, että maksullisuus ei vastoin uskomuksia lisää opiskelijoiden vaatimustasoa, sitoutumista opintoihin, suunnittelun joustavuutta eikä työelämälähtöisyyttä penninpyörylän vertaa. Pikemminkin päinvastoin.

Sokeutta faktoille aiheuttaa monesti se, että melkein kaikissa maailman ns. huippuyliopistoissa on maksut käytössä, ainakin paperilla. Perspektiivivirheen äärellä ollaan: kun lahjoitusrahaa on kassassa miljardeja ja hakijapohjana koko maailma, on aivan sama mitä nettisivujen Apply-osiossa lukee - kaikki terävät aivot otetaan sisään joka tapauksessa, koska ne ovat systeemin raaka-ainetta: niiden avulla Nobelit yms. saavutetaan.

Ja toki, jos (ä)iskä omistaa Nasdaq-listatun firman, niin parisataa tonnia on silloin pikkuraha kullannupun yliopistokoulutuksesta. Kunhan menee lukemaan sitä mitä maksava asiakas (vanhemmat) haluaa.

Vaan ikä tekee tehtävänsä. Keskustelin tänään äijäporukalla pankkilainoista, ja koin ratkaisevan ahaa-elämyksen. Miksi maksullisuudesta ovat innostuneita erityisesti varttuneemmat miehet? No, kaikkien 25 vuotta täyttäneiden, toisen polven korkeakoulutettujen ja töitä saaneiden miesten näkökulmasta on selvää, että muutaman kymppitonninkin laina on vain pisara palkka- ja pääomatulojen meressä.

Sen sijaan yliopisto-opiskelijoiden enemmistön muodostavat köyhät mutta pätevät, kenties julkiselle sektorille työllistyvät, lapsia saadessaan työelämästä putoavat, työläiskodeista kotoisin olevat, naispuoliset opiskelijat eivät todellakaan pysty ottamaan samoja riskejä. Paitsi jos alkavat periä maksuja.

Synkkä tulevaisuudenkuva. Ei mennä sinne.

Oletko seurannut keskustelua lukukausimaksuista? Jos et, olet saattanut välttyä tukehtumasta bullshittiin.

Facebookissa on pari viikkoa ollut ryhmä nimeltä ”Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi!”. Ryhmän seinällä käyty keskustelu näyttää koruttomasti, miten poliitikkojen keskeinen työkalu eli valh… eikun suhteelliset totuudet uskotaan kyselemättä kunnes on kattavasti todistettu, että asia on täysin päinvastoin. Todistelu tapahtuu ns. vakavissa tiedotusvälineissä, joiden ilmaisessa viinassa korviaan myöten liotetut toimittajat ovat viivyttäneet heille itsestään selvien tietojen julkaisua pahimmillaan vuosia.

Sillä on toki oma viihdearvonsa, kun näkee miten puolueiden broilerit ovat kukin oman puolueensa edesottamuksista niin täydellisen pihalla, että musta uskotaan valkeaksi vielä sittenkin, kun asia on Hesarin etusivulla. Siinä vaiheessa aiheesta on julkaistu jo ministeriön raporttikin, mikä ei tällä alalla ole kehityksen alku- vaan loppupiste.

Kaikki jotka ovat olleet lähelläkään suomalaista koulutuspolitiikkaa, ovat tienneet jo monta vuotta, että maksutonta koulutusta yritetään nuijia maan rakoon. Kaikki yliopistojen rehtorit ja johtajat, kaikki opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksikön virkamiehet ministereistä puhumattakaan, kaikki ylioppilaskuntatoimijat, kaikki politiikantoimittajat, kaikki työmarkkinajärjestöjen pamput – kaikki tietävät! Erästä Facebook-kommentaattoria mukaillen: jos väittää toisin, joko ei ole ollut tehtäviensä tasalla tai valehtelee. (Molemmista löytyy varmasti esimerkkejä.)

Itse asiassa ainoa syy miksi korkeakoulutus ylipäätään on vielä maksutonta, on se, että kaikki fakta on aukottomasti maksuttomuuden kannalla. Kukaan ei ole keksinyt järkeviä perusteluja maksujen taakse, vaikka aikaa on ollut vuosia ja työvoimaa satoja ministeriöiden, työmarkkinajärjestöjen ja konsulttiyhtiöiden palkollisia. Eikä heitä voi syyttää yrityksen puutteesta!

Siksi on pakko valehdella. Psykologisen sodankäynnin opit on jalostettu taitavasti tilaustyönä, jotta valehtelu menisi läpi riittävän pitkään kaikille tarvittaville tahoille.

Arvovaltainen ja tuhlaileva vaivannäkö johtuu siitä, että koulutus on vaa’ankieliasemassa. Millään muulla luokkayhteiskuntaan suuntaavalla toimella ei ole yhtä pysyviä ja radikaaleja (suom. juurille meneviä) vaikutuksia. Se poistaa 90-luvulla kuopatun hyvinvointivaltion kiusalliset rippeet nopeasti ja pysyvästi. Maksullisella koulutuksella saa kaiken, ilman sitä ei mitään.

Terveydenhuollon asiantuntijatehtävissä työskentelevät tutuntutut ottaisivat kuulemma mieluummin USA:n mallin terveydenhoitoon kuin maksullisen koulutuksen – vaikka tietävät, että terveydenhoito tuhoutuu ensinmainitusta.

Pelleilyä tästä tekee se, että eduskuntaa ja suurta yleisöä lukuun ottamatta kaikki tietävät jo, mihin junaa ajetaan ja kuka on puikoissa. On yhtä aikaa järkytys ja positiivinen yllätys, että Suomesta löytyy vielä tuhansia asiasta kiinnostuneita kansalaisia, joille tuoreilla otsikoilla on (negatiivista) uutisarvoa.

Harmi kyllä, kaikki heidän kanssaan samaa mieltä olevat puolueet ovat pelanneet itsensä ulos päätöksenteosta jo vuosia sitten. Toisin kuin ulkopolitiikassa, koulutuspolitiikan värisuora ei tarkoita vain kolmea henkilöä.