Yhteiskunta

Ensireaktiot tuoreeseen hallitusohjelmaan ovat olleet monenlaisia. Nettikeskusteluissa joku vääräleuka ehti jo ihmetellä, miksi Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen yrittäjät ovat eri mieltä hallitusohjelmasta. SY kehui, EK haukkui, ja se kyllä kertoo aika paljon molemmista.

Opiskelijajärjestöt muistivat kiittää päättäjiä kannanotossaan (1) opintotuen sitomisesta indeksiin, mutta harmittelivat sitä, että tavoite toteutuu vasta syksyllä 2014. Tummia pilviä taivaalle kasaavat puolestaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kaavaillut leikkaukset. Ote valtioneuvoston sivuilla julkaistun Neuvottelutulos-asiakirjan sivulta 85:

Kuten huhtikuussa kirjoitin (2), ammattikorkeakoulujen hallinto ja rahoitus menee lähivuosina uusiksi. Sen lisäksi yliopistojen rahoituksesta nipsaistaan n. 85 miljoonaa ja tutkimusta rahoittavalta Suomen Akatemialta lisäksi 28,6 miljoonaa, mikä kirpaissee ihan tuntuvasti yhtä sun toista yliopistoa.

Hallitusohjelman tekstiosassa säästöjä kaavaillaan hallinnon tehostamisesta, mikä onkin ihan järkevä ajatus. Jää nähtäväksi, osaavatko yliopistojen hallinnot karsia itseään opetuksen sijaan.

Ylipäätään leikkauslistan loppusumma, 300 miljoonaa euroa, ei ole kovin valtava. Se on n. 6% näiden alueiden kokonaispotista (5mrd) ja vastaa suuruusluokaltaan sitä summaa, jonka ministeriön virkamiesjohto arvioi aiemmin olevan irrotettavissa pelkästään korkeakoulusektorilta (2,8 mrd).

Eli perusmeininki, vaan ei persumeininki.

_____________

1) http://www.syl.fi/2011/06/18/opiskelijat-iloisia-indeksista-mutta-huolissaan-koulutukseen-kohdistetuista-leikkauksista-3/

2) http://www.city.fi/yhteisot/blogit/jussirauvola/116946/

Kun viime vaalituloksen rahoittajat oli julkistettu, moni toimittaja kirjoitti julkisista salaisuuksista. Kaikkihan tiesivät jo valmiiksi kaiken sen, mistä lööpit – ja silloin tällöin pääuutiset – kirkuivat seuraavat kaksi vuotta.

Niin tiesivätkin. Kaikki, jotka oleskelivat tuolloin työkseen eduskunnassa tai sen puolivirallisisa siipirakennuksissa eri puolilla Helsingin kantakaupunkia, tiesivät.

Samaan tapaan kaikki ministeriöissä hengailevat tietävät tänään, mistä lehdissä kerrotaan toukokuussa 2011. Silloin saman kevään vaalitulokseen perustuvat hallitusneuvottelut on saatu päätökseen, ja demokraattisesti valitut kansanedustajat ovat päättämässä, kuinka maa makaa seuraavat neljä vuotta.

Toistan: tietävät tänään.

Olen nykyään ihan tavallinen opiskelija. Pidin tänään päiväkirjaa.

Aamupäivällä törmäsin sattumalta pariin professoriin ja analysoimme taksissa ajankohtaista kulttuuripoliittista tilannetta. Kommentoin ohimennen muutamaa paperia sekä virantäyttöprosessia ja lounastin – ihan oikeasti sattumalta! – yhden johtajan kanssa jutellen niitä näitä. No, saatoimme ehkä vähän pohtia median tilaa ja hioa hiukkasen jotain strategiaa, mutta ihan pikkuisen vain.

Sitten menin hengailemaan opiskelukavereiden kanssa. Hetken aikaa sivusimme ylioppilaskunnan koulutuspoliittista ohjelmaa ja sen tulevaa päivitysaikataulua sekä päivitystarpeita, mutta muuten pitäydyimme tiukasti arkisissa aiheissa, kuten yliopiston johtamiskuvioiden puimisessa.

Lähdin käymään kahvilla kaverin kanssa ja kuuntelin matkalla päivitystä erään organisaatiouudistuksen ajankohtaisesta tilanteesta. Siihen liittyviä suunnitelmia oli julkistettu äskettäin. Yhtäkkiä muistin, että olin kuullut saman jossain aiemmin. Ei mutta hyvänen aika, sehän olikin [kuin] suoraan puolen vuoden takaisesta tapaamisestani yhden asian kanssa työskentelevän tutun kanssa.

Myöhemmin olin vielä (täysin sattumalta) samassa huoneessa, jossa kirjoitettiin kannanottoa ajankohtaisesta koulutuspoliittisesta aiheesta. Saatoin hiukan vinkata demokraattisesti valituille johtajille, mitä kannattaa sanoa ja millä sanoilla, ja mitä ei kannata sanoa ja miksi. Tai no en nyt kauheasti.

Tämä on kaikki ihan normaalia, kyllä ihmiset saavat tavata tuttaviaan eikä kaikenmaailman poliitikkojen – saati sitten tavallisten kansalaisten – kuulu olla tilivelvollisia menoistaan. Tässä ei ole mitään laitonta ja minä olen yksityishenkilö.

Sitä paitsi ei tässä ole edes mitään salaista. Kaikkihan esimerkiksi tietävät, mitä hallitusohjelmassa 2011 lukee. Se on julkinen salaisuus.

Tähän juuri mitenkään liittymättä:
palanen vaalirahoitustaidetta, siltä varalta ettei ole jollekin tullut vastaan.