Mies ajoi ojaan, ampui pistoolilla ravintolan edessä ja nyt hänen pelätään kadonneen.
Miehet ovat siinä määrin syrjäytymisuhan alla, että olemme huolissamme heistä. (Olla ”huolissaan” on tässä osuvan epätarkka ilmaus.)
Huolta riittää syystäkin: yritysjohtajat ovat miehiä, vallakkaimmat (ei välttämättä näkyvimmät) poliitikot ovat miehiä, miehet joukkueurheilevat ja sitten on niitä naisten sarjojakin. Yliopistojen opiskelijat ovat enimmäkseen naisia, professorit miehiä.
Tästä innostuneena vertailimme kavereiden kanssa loppuviikolla tasa-arvoisia koulukokemuksiamme: tytön ja pojan yhteisesitelmästä poika on saanut paremman arvosanan, vihkotyöskentelyn arvosteluasteikko on sukupuolikohtainen ja pojat on poikia mutta tytön on paras oppia käyttäytymään jos aikoo joskus jostain miehen löytää.
Myöhemmin keskusteltiin myös Sinkkuelämää-sarjasta ja -leffoista. Kaikki tiesivät jo, että ne esittävät naisen itsenäisenä ja vapaana. Yritin päteä jonkun muun ajatuksilla ja väittää väliin, että koko touhuhan pyörii miesten ympärillä. En tiedä upposiko.
Jos koulutus suosii tyttöjä ja koulujen henkilöstö on naisvaltainen, mikä tai kuka meidät kouluttaa epätasa-arvoon?