No emmä vittu kuvitellu et se uros olis kattellu mun pölkkysäärii, mut mä luulin et se katteli mun siistejä Saksan-tuantikenkii mikkä on must oikeesti kattomise väärtit. Ku mä tulin takas pyroosee mä oivalsin et mun 12 denieri seisottimist toine oli paskana kantapääst ja siit oli helvetimmoine silmäpako pualee sääree. Jee. Se on vittu hianoo ku saa huamioo just sillo ku kaipaa. Kandee panna 12 den sukat, kestää jopa neljäki tuntii.
Mo
Kiits kysymästä, päi helvettii menee. Tai päi ja päi, mä oon ollu perilläki jo jonku aikaa. Niiku et Matkalla helvetis, terkkuja kaikille! Ja jos matka jatkuu ni tuun joskus kai toiselt pualelt ulos? Evt, mut toivoo sopis.
Sä käskit mun jättää mennees roikkumise ja itsesäälistely ja se onki iha helveti viksu ohje. Täs eijo päivääkää menny etten olis ulissu ja parkunu, ja parhampina päivinä oon alottanu jo suaraa unesta enne ku herään tai aamupalalla ja sitä sit riittää vaihtelevasti iltamyähää asti. Nyt oon alkanu ryypätä iltasi ja jonai iltana oon onnistunu sammuu jo ysimpintaa ni sit enno enää volissu sejjälkee. Jokkut illat on menny pitemmiks. Tää on mun uus harrastus ja mä oon alkanu kelaa jopa ton likimarketi kaljoja kotii sillai pullo tota ja pullo tota ja koittanu kattoo saisko niit juatuu ton laittikola paikalla. Alkoholisoitus niiku nopeemmi, mellou aut (niiku se yks eksä sano) vois olla mun juttu. Harmi vaa ku menin kaataa kertaallee makkari matolle ja se haisee nyt viinalle.
Joo mut ei mun täst viinasta ollu tarkotus ku tosta roikkumisest ja itsesäälistelyst mist sä nootitit ja mikä onki naurettavaa ja säälittävää. Kyl pitäs kyetä kahes kolmes päiväs pääsee yli ku ei sentää oltu ees naikus. Vittuuko täs itteesä säälii ku kerta se oli vaa mun elämäni rakkaus ku meni eikä ees molemmimpualista loppuviimeks. Jokkut rakastuu melki joka viikko uusiks! Sorppa joo, huano vitsi, etsä sitä tarkottanu. Mut mä en usko siihe et yhest uroksest pääsis parhaite yli hankkimalla uude alle (tai ittesä uude alle) ja suaraa jos sanon ni must se on vääri sitä laastarii ja vallanki ittee kohtaa. Pakkoko on vittu kiusaa itteesä ku ei kerta oo kondikses? Jonai päivänä on pakko olla parempi fiilis. Jonai päivänä sitä on vaa kävelly läpi siit helveti seitsemännest piirist ja huamaa et onki jo ehkä neljännes piiris. (Tosi on et mä kyl epälen tätä teoriaa vähä ku voi se niiki olla et eksyy ja jää kiärtää kehää…) Ja sinä päivänä pystyy ehkä suhtautuu toisii paremmi, oikeemmi, niiku ne ansaitsee. Ja ehkä itteesäki.
(Mä oon aina kyl ollu huano siin, ihastumaa hyvä mut huano rakastuu. Uskoks et tää viimine oli ainoo uros ikinä mille oon sanonu et rakastan sitä ku mitä mä sit sellasest valehtelee. Jokkut on parempii siinäki, joo, on nyt sit huamattu seki iha oma kinnerjäntee kautta. Mut jos otat huamioo et mun meni pyäreesti neljännesvuasisata löytää edes yks uros mitä mä oikeesti rakastin ni ei taida olla kauhee todennäköstä et ehtisin löytää viä toise, vallanki ku oon nyt sit viä hiukka varautuneempi. Eikä sil siinä iäs sit enää nii väliikää oo 25 vuade päästä. Kai.)
Tosin. Jos mä oisin saanu valita ni vittu me ois nyt oltu yli kaks vuatta naikus, tj. Siit on kolme vuatta ja rapiat ku mä kosin sitä urosta eka kerra. Uskoks et siit on nii kaua! Ja mä luulin et se rakasti mua, ja mä luulin et se oikeesti valitsi olla mun kanssa. Viimestää viime syksynä. No vitut se valitsi. Sil oli kaikki mitä se halus elämältää jo enne ku me tavattii eikä se halunnu eikä tarvinnu valmiisee kuvioosa enää muuta. Näi jälkikätee mä en tajuu on et miks helvetissä sen kesti nii kaua myäntää et mä enno sen listalla. Mut kai sitä sit imarteli ku toine antautu kokonaa siihe etee, söi kädestä ja teki mitä vaa. Ja ois tehny enemmäki. Nii et se oli siis kaikki vaa mun oma vika. Taas.
Mut tää on nyt siis passee kaikki ja mä koitan, no iha tosi, kyl mä koitan! koota noist sirpaleist ja palasist jotai millä vois viä elää. Eijo paljo, ei mitää häävii, en tiä tuleeks täst mitää ikinä, mut kokelen. Ei ne mun haaveet ikinä nii ihmeitä ollu, emmä kaivannu superseksiä upee urokse kans paratiisimaisemas, en pilettämist NYs jatsiklubeilla tai vaeltamist Andeilla enkä ees 300 neliö luksusvarusteltuu okteetä makees paikas. Mä vaa halusin et ois ollu joku rakas minkä kanssa jakaa olemine ja tuntemine ja arki, lämmin koti ja takkatuli ja joku ottopenikka siin lattialla – kyl se mun haaveissa oli usein eriterrikkä mut ois mulle kelvannu vaiks spanikkeliki, mitä vituvvälii, rakas siitäki ois tullu ajallaa. Mut nyt… No. Yksihualtajaks en voi enkä jaksa rupee, se on nyt kuiteski aut mun tyäajolla ja muuteki. Koti on sit tyhjä ja kylmä ja joka helveti päivä mä nään sen urokse siä, en vaa makkaris sängys vaa suihkus ja keittiös ja sohvas ja eteses… eikä kukaa odota mua siä ikinä, eikä ketää kiinnosta mitä mä oon puuhastanu tai mitä mä meinaan seuraavaks. Kukaa ei silitä, kukaa ei tarvi. Mille mä siis rakennan tätä helveti loppuelämää (mikä toiv eijo kovin pitkä vaiks joojoo, kyl mä tiän mitä sä ajattelet siitä asiasta)? Töitäkö mä sit vaa teen nii kaua et mut saneerataa ulos tai nakataa muute jahka ny jonku aikaa alkoholisoidun? (Ja nii, se uros on siäki joka päivä, oottaas mua kadulla ku pääsen töistä. Joka helvetimpäivä. Ja se uros pääsee tässäki taas helpommalla koska mä en ikinä käyny sen töis.) Ehkä mäki sentää olin aina ajatellu et elämäs olis vittu jotai muutaki? Ei kai kenekää elämä voi olla näi tyhjää? Eihä? Millä kaikki vanhappiiat tappaa aikaasa töitte jälkee? Kissa ja vittu sukkapuikot vai?
Iha oikeesti ja itsesäälistelemättä, sit ei kyl tod maksa elää. Joku tarkotus pitää olla. Ehkä Linkola oli kuiteski oikeessa, ikinä eijo liika myähästä tappaa itteesä – ja luanto kiittää! Seki olis jotai? Edes luanto ois kiinnostunu?
Enikeis, paremmat sulle! Kirjotan toiste taas, ja hei! jossen kirjota ni ajattele et mä voin hyvi mun uude harrastukse parissa.
– p.
