Blogi

Joku on kuksinu mun kuksaa tj mut ainaski se maistuu kummalle. Se vois olla hapantunu iteksee kaapis tiätty mut tää maku on siis pikemmiki sualane… nii et! No evt. Mä löysin siihe uudemma nauha ompelukorist, toijon joku virolane pirtanauhampätkä ku olin pannu taltee ja se sopii just melkee täydellisesti ja mun piti vaa kiinnittää se mut sit meinasinki et ryystän teet siit kuksast ja se eijollu siis yhtää hyvä idea. Posliinit kehää ja kuksa kuksikoo muual.

No. Tänää oon vihdonki kirjottanu ne ulkomaset joulukortit ja homma on käynnis. Kotimaset on enää niiku piissofkeik ku on päästy alkuu. Miks mä valitan ku kuiteski jollai pervol tapaa tyksin: joulu tulee ku sen tekee. Mä oon nyt leiponu parit piparit ja taatelikaku (joulualussyämiseks), ostanu marsipaanit ja lahjusviinit. Joulusiivoonnus on tavallaa tehty tän remppaamistouhu takii hiukka etuajas mut tehty kummiski. Tavasin bataattilaatiko reseptii, tarttis mennä joku päivä hankkii ne mukulat. Ens viikol leivon rusinakakut. Kaikki on iha kohtalase hyvi kuasis paitsi mistää lahjuksist eijo ajatustakaa ja penikolle kummiski pitäs hankkii ja emolle jotai kans. Jalkahoito? Teatteripiletti? Vuahi kehitysmaaha? Kaikki on jo tehty ja nähty mut ehkäs se ajatuski viä tulee.

Kylli, tää on vaihteeks selkeesti parempi päivä. Töis oli järjellist puuhastust (paitsi mä onnistun jollai merkillisel tapaa hukkaa Illustraattoris pisteet viivost ja tää härötti mua iha helvetisti enkä mä viäkää tajuu mite siit pääsee jatkaa et vois taas piirtääkki) ja töitte jälkee käytii groeni kans juarustaas ja ryystääs hyvät gölgit ja hiukka shoppaas. Se kaipas uutta pölynimijää ja mä menin mukaa kärkylle ku vanha toi munki on jo muttei me sit mitää saatu ja valuttii vaa läpi paikost paitsi mä ostin uudemmat ipriäset niitte SERiintynette tilalle.

Ai nii ja videovuakraamost soitettii taas… seki on ilmesesti jatkokertomus, tähä mennes neljä osaa ja mihi ehtii viä.

Mullon varmaa taas jokkut helveti piorytmit iha perseellää ku ei taas niiku mikää pelitä. Munnon ainaski viiko verra jo pitäny kirjottaa joulukortit (ainaski ulkomaset!) ja vittu mä mitää kirjottanu oon. Munnon pitäny pestä pyykkii ja vittu se on aina vaa pesemättä. Ja joteki ei ees kiinnosta. Vaiks kyl pitäs. Olkkari iso ikkuna sit jäi pesemättä siält välist nii et sopii pitää säleet kii kevääsee asti.

Jos vaa jättäs tekemättä? Mä voin leikkii sil ajatuksel mut oikeesti sitä ei voi toteuttaa. Enimmille niist tyypest kelle mä laitan korti mullei ees oo esmes meiliosotetta (enkä mä ois nii varma siitäkää onks niil kaikil sellast) ni mä en voi laittaa korttii sillaikaa. Ja vanhukset ja jokkut nuaremmakki pahastuu kyl jossei niit muista. Enkä mä sitäkää haluu, enkä ainaskaa vittu jouluna. Nii et. *huaks*

Ja sitton kaikkee pikkasta vastonkäymisyyttä sillai tasasee niiku et videovuakraamost tuli nootti ettois yks levy palauttamatta – niiku hei millä mä muka todistan ettoon pannu sen niitte luukkuu joskus kolme viikkoo sitte jos mun sana ei riitä? Okei mullon rempas menny kaikellast kamaa erittäiki hyvi taltee ja yheki lasku mä löysin vast eile (ei se paljo myähäs ollu viä, tai oikeestaa olleskaa ku siinnoli 5. päivä eräpäivä ja sehä oli lauantai) mut sen levy mä muistan sattumosi kerta mä en sit ees kattonu sitä ja miätin ku palautin sitä et vittu ku meni haaskoo seki. Ja nyt ne on siis ite hukannu sen. Tj.

Oispa varaa panna pillit pussii ja lähtee kykkyy jonnei puskaa iha iteksee ja lykkää kuanosa ihmiste ilmolle vast ens vua joskus! Oispa onni tehä se viä kahestaa jonku kans.

Mä oon ollu yksi koko ikäni ja nyt mä vaa en enää jaksas. Tottumine ja jaksamine on eri asiat. Sitä kuluu ja kuluu ja väsyy ja väsyy ja vittu piänekki asiat alkaa tuntuu liialle. Voisko joku vaiks tulla ja viä pois kaks pahvilaatikollist sekalasta kamaa (enimmite paperei) mikkä vaa ei mahdu minnee mun taloudes ja mitä mä en vaa saa heitettyy poiskaa?

Saatii inspis ja tehtii ystikse kans pikakeikka Tampesterii kattoo valokuvii. Siä oli esil vanhoje unkarilaste kuvaajie valokuvii, iha yliloistava näyttely – ja sorppa, nimenomaa mennees ajas: se oli viimist päivää tänää, enää ei nää. Ja silti munnon pakko vuadattaa siit.

Vittu se on joteki hassuu ku näkee ensivedoksena seinäl kuvii mitä on nähny koko ikäsä niiku niit Robert Capa maailmansotakuvii mikkä on ylestä loree. Tai vaiks se Brassaï muatokuva Picassost. Mun paras elämys oli silti Kertészi kuvat mitä mä en tuntenu eeltä: ne eijollu temppulevaa taidetta niiku se Moholy-Nagy mitä siä oli esillä eikä ne ollu dokumenttii niiku Capa ja ne oli niiku niiiii kauniita. Ne varjot. Ne valot. No, mitä valokuva sit muuta ois? Ja kuiteski. Voi elämä!

Tää luukku kannatti avaa.

Siis on olees kauneutta maailmas.

Sit me käytii samaa vaivaa kattoos naapuris toine näyttely missoli sit uutta unkarilasta valokuvaa eli niiku mis mennää nyt. Hyvä seki oli. Mä nii nautin ku joku osaa ottaa kuva mikä puhuu! Ja samal… mite helveti kipee pitää olla senki tyypi ku kuvaa atomipommi siänipilvee nousees Balatonist? Se oli editoinu pommikoneit pudottaas lastii unkarilasii kylii, laskuvarjosotilait valuus pustalle ja sensellast ja pakko on sanoo et ne oli niiku tosi ahdistavii näkyi. Ja oli siä pari muutaki mikkä on takuulla aika pihalla. Mut oli sellasiiki kuvii ku mä ottasin koska vaa kotii seinälle… ja joo ei, en ruvennu kyselee yhteystiatoi saati hintoi. En vallankaa niitte Mestarie jälkee. Seki haarukka minkä Kertész oli kuvannu… oh well.

Nii et sit me mentiiki evaluoimaa tätä tilannetta Plevnaa ku se oli sopivasti ohella siin… ja viä kotonaki on iha oh! ja ah! ja fiiliksis. Hyvä päivä niiku!

Sillo joskus ku mä olin penikka ni Lauttasaares oli siä eteläkärjespäi rannas katamaraani, yks ainoo ja se sama aina. Siit kulettii ohi nii useesti et mä opin sen sana koko maagises ainoolaatusuudessaa vaiksemmä sillo viä tajunnu mitä se tarkotti paitsi sitä yhtä paattii. Finessit meni mult ohi mut hei, mähän en siis kasvanu missää vesikoiraperhees.

Ka ta ma raa ni. Se on nii kaunis ja rytmikäs sana. Se tarkottaa samaa ku suame sana unelma. Myähemmi mä ymmärsin et se sana on jostai tyynevvaltamere kiälest ja siks se kuulostaa tolle ja se onki tosi sopivaa ku mulloli aina unelmana et joskus viä mä pääsen Tahitii. No, unelmat on unelmii eikä niitte kai sit kuulukkaa toteentuu. Kyllähä mä voisin sinne viäki lähtee tottakai, muttei siihe unelmaa kuulu mennä iteksee ja yksinää eikä mul siis oo ketää ottaa mukaa. (Ja taanno oli muute lehdes matkasivul juttuki siit ku joku oli käyny Tahitis iteksee ja se kaikenkertova palstaotsikko oli et Ei koskaan enää.)

Tänää mä törmäsin tähä katamaraaniasiaa ku ehdin pitemmäst aikaa tehä vaihteeks päivämpalapeli. Ni mä oon miättiny sitä ja päätyny hiukka haikeena siihe et lähinnä isoo valtamerta mä oon aamusella ku tapaan alakerras osastosihteeri mille mä sanon et huamenna ja se savolane tipsu vastaa et oamua. Eiks se ookki melki polyneesikiältä?

Kotona. Mun ainoot jouluipriäset vainaantu ja muuttu iteksee kesä yli SERiks omas laatikossaa. Sellaset misson minipikkaset lampukkeet ja koristeena punasii lehtii ja marjoi ja helvetimmoine iso jötikkä muuntaja. Vittumaist – ja mite se on ees mahdollista ku ne oli iha asiallisesti pakattu ja rauhas iteksee ylähyllyl? Ei ne must ollu ees kauhee vanhat viä mut okei, oli ne eksä ajalt. Yhes ostettii. Mä olin tosi pettyny ku kelasin ne takas lootaasa. Eipä tollasii kukaa mitää korjaa, kai. Eikä varmaa ees sitä muuntajaa kandee säästää kerta kuiteskaa valoi ei saa ostettuu iteksee ilma muuntajaa. Hetke mä miätin et hakisin uudemmat kaupast mut sit päätin et vitut, poltan kynttilöt senki valosarja edestä. Ilmeni nimittäi ettoon joskus viime talvena ostanu säkillise tuikkui ni sitä laatuu nyt sit ois iha riittämii – ja kaikellast kippaa ja purnukkaa niit varte. Mä oon joskus ajatellu et kuristan seuraava tyypi ku tua mulle jonku helveti sööti lyhdykkee mut nyt ne on sit mulla kaikki kaivettuna kaapest ja pitki ikkunoit. Ehkä kaikel on kuiteski loppupeles joku merkitys vaiksemmä oo uskonu?

Kylil. Iha helvetisti tuntuu olee väkee kaupos ja liikentees. Ja postis: mä venttasin jo nyt parikyt minsaa ku piti töiasios käy hakees postimerkkei. Mitä ne nyt jo lähettää? Okei, mä oon syrjääntyny ja muuteski iha pihakoira, mä en vaa tajuu – ja sentää joulualusta on kuiteski ainoo aika vuades ku mäki ymmärrän et kauppoje sunnuntaiaukiolos on joku miäli. Muute mä en tajuu sitäkää lakii. Must jengille ois ollu helveti hyväks ettois ollu ees yks päivä viikos ku ei tarvi olla enssijasesti kuluttaja vaa ois voinu keskittyy olee ihmine. Tai koira. Tai mikä sit onki. Must on helveti kamalaa ku perheil on yhdistävänä harrastuksena kauppakeskukses hengailu ja vastedes ne siis harjottaa sitä koko viikollopu. Ja muuteki must normaalii elämähallintaa kuuluu et kykenee tekee ostoksesa muullo ku sunnuntasi. Kuvottaa koko shoppalu-uskonto. Hyvää jouluu vaa kaikille.

Töis. Töit ois ja helvetisti. Normi vuadevvaihderuuhka lisäks oon onnistunu olee nii ahkera ja aikaasaapa et yks ens alkuvuade rumba siirtyki jo tähä joulu alle. Ha ha! Vittu kyl kandee olla tyämyyrä… Näkyspä viä palkaski et mä teen nykysemmi oikeesti niska limas töit enkä vaa roiku sätis? Ässif. Oikeesti tää johtuu hyvält osaa mun opinnoist. Niihi menee aikaa helvetisti mut sit taas niist opest on ollu mulle iha oikeeta iloo ja ne jouduttaa mun töit. Ja sitäpais mä uskon et se on hyväks mun kummallekki aivosolulle ku ne saa etsii uusii ongelmarratkasui uudellasis hommis. Nii et vaiks ens vuasi tulee olee töis yhtä helvettii ja ku näyttää et mun pomo toimenkuva muuttuu mikä tarkottaa jonku verra uusii töit mullekki ni silti mullon välil iha optimistineki olo et niiku täst vois muka selvii henkis. Päivä kerrallaa. Ennevvanhaa meilloli tapana letkauttaa et kaks vanhaapiikaa pitää yhdistykse ku yhdistykse pystys mut nyt mä alan uskoo et se liittyy muuhuki ku yhdistyksii. Ku eijo kerta elämäs muuta ku tyät eikä mitää häröttävii suhteit ni pitäähä sitä firma jos toiseki pystys. Vanhappiiat rulettaa. :P