Blogi

Älä tuu likelle – mä oon tänää nii helveti ärsyyntyny kaikest et mä saatan näykkästä ja jopa purrakki iha vähäst.

Aikajärjestykses.

Aamul mä oivalsin ettoon unohtanu paremmat tyälasit emolluakse viikolloppuna. Mä viätin siä äitiempäivää tiskaamalla mut jossai vaihees oli lasit silmil ja sinne ne sit jäi. Vittu.

Polvi on viime viikost asti ollu pikkemmäst aikaa taas iha paskana. Ilmesesti turha kuvitella et yrittäs lenkille. Vittu.

Yhe Pikku Neiti Näsäviisaa takii yks tyäasia meni pikkemmäks ku ois tarvinnu enkä mä ehtiny pitää ruakista, juaksin vaa koulutuspalaverii ja jäi sit yks oleellisempi paperi töihi tyäpöydälle ku en joutanu kulkee sitä kautta. Vittu.

Evaluaatiopalaveris kävi ilmi et mä oon tasan ainoo koko kurssilta ku on saanu tehtäväks jonku uudemma lisätuattee: kaikil muillon pelkkää viilaamist ja sensellast. (Okei, mä voin olla huano muttemmä oo olennasesti huanompi ku eräät muukki sil kurssil; ja mua vituttaa eriksee ja iha ola takaa et mua nootitettii asiost minkä mä oikeesti osaan ja mist mä tiän eikä niist asiost missois enempi puutosta.) Vittu!

Lisäks: tää johtuu pelkästää siit et me jouduttii menee sinne kuulusteluu aakkosjärjestykses ja Hani (tai virallisesti Fuxy's Sugar Cookie) nyt sattuu olee pikemmiki alkupääs aakkosii. Oli oikeesti vittumast kuulla et seuraavana päivänä ne oli päässy pelkäl toteemisella tismallee samost asiost mist mä joudun tekee lisänäyttöö. Mummiäst sellane on vääri, kyl tutkinto on sentää asia mis kuuluu olla kaikille samat säännöt. Mut ei, sillo eka aamuna meit prässättii iha toisellai ku jälkee tulleit. Mihi saa valittaa?

Eli: edelleeki voi reputtaa. Vittu!

Ystikselt meili: perjantaiks suunniteltu tapaamine koirakouluaikaste kaverie kanssa peruttu. Siirtyy johoki epämääräsee tulevasuutee. Olinks mä ottanu sitä varte lomapäivä nyt, olinks? Vittu.

Ostin uusii henkareit tusinavverra. Tulin kotii ja totesin et niisson sellane ripustuskoukku ettei se mee mun tankoo, liika pikkane ja liika jyrkkä siis. Vittu joo.

Kävin sisustusliikkees hakee mun uusii naulakkoi, 2 kpl. Ne oli luvattu mulle täks päiväks ja niilloli mun numba et jos jotai ilmenee. Okei? Niit naulakkoi oli tasan yks; toine oli kuulemma naarmuuntunu ja jotai ja uus on tilaukses ja menee kuulemma jotai kuukaus saa se jostai Tanskast. Ne eijollu vaivaantunu infoo mua tästä kerta niistteijollu olennast eroo sompailenks mä niitte nurkis kerra vai kaks. Vittu.

Mun nettiyhteys ryki taas paremmasti enne ku suastu aukee. Mitä, alkasko mun viisvuatias zyxeli olla yli-ikäne? Vittu.

EDIT 20.50: Huamaan et jotai unohtu taas:
Oivalsin aamupäiväl et mullon rikkinäset farkut jalassa – mun lempifarkut (= ne ainoot järjelliset) on näemmä hiupunu puhki. Vittu!

Unohtu eile vaihteeks käpälärauta kotii ja siä se vilkku ulkolupusaka taskus vihasesti ku kiskon ulos. Oli soittanu toi Alexandria Pankkiiriliike saamatta vastaust. Mä olin tosi pahollani täst tottakai: pankkiiriliike soittaa tällaselle piiklempualelle äärest harvo. Eka ajatus oli tiätty et joko ne on saanu jostai vihii et mä oon nii helveti äveriäs ämmä et sain maksettuu ikkunarempa pois tosta vaa tai sit niillon tosi tukalas vaihees oma talous jos ne kuvittelee et jopa mun patjanaluskassa pelastas ne.

Ha! joo, oon kyl kuullu et ton Kreika finanssikriisi takii eurooppalasii pankkei pitäs taas avustaa ja ne on nii köyhii et voi sääl sääl, mut joteki mä oon ymmärtäny et noi tollaset pankkiiriliikkeet on niiku eri jengii eikä niitte tyyppie pitäs ees sylkee meitsii päi saati kerjää rahaa. Ehkä juttu oliki siis nii et niillois ollu helvetisti ylimääräst minkä ne ois halunnu sijottaa muhu tai mun tilille ku vaa oisin ollu vastaas?

Mä hassasin siis taas yhe Elämäni Tilasuude. Mun pitää varmaa lakkaa tekeest lenkkii iltasella kerta mä vähävvälii unohdan ton käpälärauda pusakantaskuu.

Ku mä heräsin aamul ni mulloli ihmeellise levänny olo, niska kyl vähä jumis mut muute niiku tosi sillai jees et mä tunnustelin sitä oloo hetke aikaa siin enne ku rupesin kattoo kelloo. Vittu se fiilistely loppu just siihe. Mä olin unohtanu virittää vekkari soittaa ja koisunu likemmäs tunni liikaa. Ja tää oli siis se aamu ku mulloli tutkinno alotushaastattelu.

Erityse hianoo.

Eli myähästyn töist ja lukasin meilit ja keräsin kainaloo ne kamat ku mun piti viä sinne haastatteluu ja ryntäsin motarille. Iha sama, eipä ehtiny hermostuu.

Sit mä istun venttaas sinne haastatteluu ku edelline uhri oli viä sisäl ja tuli oivallus et hahaa, jätimpä sit onnellisesti kaikki kamat piiklemopiili takapiitalle parkkikselle. Vittu joo, tää kertooki kaike oleellise aivotoiminnast siin kohtaa. Ja ei ku takas ulos. Iha sama, eipä mua kukaa kaivannu. Koko homma oli pual tuntii jäles aikataulust siin kohtaa ku mä pääsin sisää. Mä ehdin hermostuu 210 %.

Ja sanosinks et haastattelu on must aika miato sana sille kuulustelulle mikä se tilasuus oli. Välil mä ymmärsin mitä ne halus kuulla ja välil mä olin nii pihakoiraa, nii pihakoiraa. Pari ilmestä mokaa mun käskettii korjaa ja joku uus tyä pitäs nyt keksii enkä mä tarkkaa tiä mitä vittuu ne oikeesti haluu viä nähä.

Mun jälkee se kuvio oli jo tunni myähäs aikataulust.

Mä olin iha täys kaikkee adrenaliinii ja tiäs mitä ja totaaliylikiarrokses koko piski viä iltapäiväl ja erityse liikenneturvalline siis tottakai. Mä oisin tarvinnu tentijjälkeskalja jonku sama kuulustelu uhri kans, sellase kunnollise evaluaatiolasillise ettois rauhottunu. Vitut, kokista ja teetä vaa. Maailma on joskus niiiiii vääri.

… or is someone loving you?

Sillo ku me erottii eksä kans ni mä annon kertoo itelleni et kolme vuatta menee ja sit kulkee taas henki. Mä sanon et ookoo mut ajattelin etton vittu kyl aika helveti pikkä aika tollane kolme vuatta. Ja se onki. Se on iha helveti pikkä aika kärvistellä oikeesti. Nykku se on melki menny ni mä voin sanoo ettei siinnollu päivääkää liiotteluu, pikemmiki päivvasto: ei riitäkkää. Mut kaisse oliki vaa perusarvio.

I've been alone with you inside my mind
And in my dreams I've kissed your lips a thousand times

Henki kulkee nykysemmi joo, sydän on nähtävästi kyl lopullisesti paskana. Nii paljo ku sitä halus olla kykeneväne rakastuu taas ni – no, se vaa ei mee nii. Mä ilmesesti viän sen urokse mukana viä hautaaki. Ketää muuta tuskivvaa.

I can see it in your eyes
I can see it in your smile
You're all I've ever wanted, and my arms are open wide
'Cause you know just what to say
And you know just what to do
And I want to tell you so much, I love you ...

Tää kolme vuatta on vanhentanu mua ainaski kymmene vuatta noi ulkoo päi ja ku mä katton peilii mä nään sen rappio ja sille voi vaa nyäkäyttää: näi se meni, mun elämä. Nyt mä oon vanha akka. Näi hajoo kroppa ku lakkaa välittääst. Mut helvetisti pahemmalle must silti tuntuu se mitä mä nään ku mä katton sisälle itteeni. Jokkut asiat ku särkyy ni niittei korjaa ees aika ja se on ilmesesti peruuttamatonta. Mustton tullu ikävämpi, kyynisempi, vittumasempi ja ylipäätää paskempi tyyppi ku mä oisin ikinä kuvitellu. Mä en viihdy ittessäni enkä ittenäni mutteijo myäskää mitää ku muuttas mua enää paremmaks.

Hello, I've just got to let you know

Sitä halus kääntää kelloo takasi aikaa enne ku tuns koko urosta ikääku sillo eijois ollu mitää suruu – ja tavallaa se on tottaki. Sitä ei sure mist ei tiä mitää. Mulloli tottakai kaikkee muuta hualta ja tuskaa mut mulloli sillo viä myäs pelastus, oli Unelma: mä uskon et jos ois rakkautta, joku kelle sitä antas ja keltä sitä sais ni kaikki ois paremmi. Ja sit tulee joku paska tyyppi ja opettaa rakastaa ja luattaa. Ja opettaa et rakkaus on paskaa. Nyt mä oon sit loppuikäni haavolla ja paskana. Kaukaa ei kukaa voi lyä nii ku sen kenet laskee sylii. Ja nytteijo enää mitää mist ees kuvittelis et se tekis maailma paremmaks.

But let me start by saying ... I love you

Mä en viäkää ymmärrä sitä sydämettömyyttä, sitä suaranasta ilkeyttä et voi tehä toiselle sillai: viä sen unelmat.