Blow out your candles, Laura

Tampesteris oli just nii kivaa ku siä on aina ku sinne tulee lähettyy mikä on liika harvo. Mä nii nautin siit ku paikat on saavutettavis jalkasi. Jos mun tarttis muuttaa kotiseudult veks ni ois erityse jees jos vois muuttaa koskenkylille. Ni meni pari päivää taas sillai niiku turpovaihteel ja intensiteetil ja tuli flirtehdittyy pari paikallise paimensukuse urokse kans sillai ylikeveesti ku tiätää ettei tarvi ikinä enää tapaa.

Seki on totta et yks puali siin viähätykses on et aina ku mä käyn siä ni mullon vähintääki vapaapäivä jossei loma. Mulleijo mitää tyäasiaa ikinä sinne ni kaisseki vaikuttaa.

Enikeis tuli sit nähtyy paikallises taidemuseos Vuade Nuare Taitelija näyttely. Suas lämp, se on kriiiiipi. Näyttely on nimeltää Blow out your candles, Laura, mimmi on nimeltää Anna Tuori ja sen maalaukset siä oli enimmite toist metrii kertaa toist metrii ja siis enempiki kokoo julkine tila ku oma makkari. Harvat niist muutenkaa oli sellasii et panisin omalle seinälle: niis oli kaikis jotai hyytävää tai kammottavaa ku niit jäi kattoo vähä pikkemmästi. Ne saatto olla karkkiväres ja söötisti heleit… ja sit huamaa et siä sataa verta tai raajat on poikki tai taustal on joku hahmo varjostaas sillai synkästi. Eiks tossoo oikeesti raiskaus tekel? Toi mimmi on siis ilmesesti tapettu ja haudattu toho, eiks? Ton juna raiteetha loppuu iha just, se putoo jonnei… Must näyttää et toi ei voi loppuu hyvi.

Yks asia mist mä tyksin on se et kuville annetaa nimet mikkä avaa niit teoksii johoki suuntaa. Meinaan et josson viistoist kuvaa viärekkäi ja ne on kaikki mallii Nimetön ni ei se kauheesti kerro mulle ku miälikuvitukse puutteest mikä on aina nuilu juttu taiteilijalle. Ja näil kuvil oli tosissaaki nimii. Into the Wood I Made, Kindness of Strangers, Once Loved ja jopa Annabel Lee. Paitsi Poe mun tuli miälee Thomas H. Cook ja sellane mustavalkone leffa ku Räsynukke mis ne pennut ajelehtii venees alas jokee pimees keskel yätä ku murhaaja vaanii rannas. (Tästtei nyt voi tiätää kertooksse enempi must vai taitelija sialummaisemast.)

Mä ennoo siis taiteetuntija mut mä en voi kuvitella mihi noit panis esille paitsi just museoo. Niittei voinu kuvitella kotiseinille muttei myäskää virastoo. Mut se osaamine ja vimma mil ne oli tehty, se kyl välitty. Se oli vaikuttavaa. Jossei ne olis ollu nii taitavasti tehtyi ni tuskivvaa ne olis tuntunu nii piinaavasti? Se on tottaviä näyttely ku makso vaiva käy kattoos ja niis kuvis oli paljo puhuttelevaa ja puhuttavaa. Niit kuvii on kyl netis mut ku ne tulee näytölle postimerki kokosena ni niisttei vaa voi nähä yksityskohtii eikä ne ainaskaa mun koneel näyttäny millee. Täs kohtaa voi sanoo et livenäytös on siis oikeesti live.