Hulluus tulee taas. Mä en voi olla ajattelematta et ehkä mä elän viä 80-vuatiaaks ja siis pualikkaana, ilma mun toista pualta, ilma rakkautta. Kivarreiluu? Mä en haluu, mä en aijo. En. Oikeesti, jossei saa edes omast elämästää päättää ni mist sit muka saa? Siit et ostaaks piimää vai maitoo ja litra vai kaks? Ei kiits, mä en haluu kumpaakaa.
Aika monesti kuulee, et itsemurha olis joteki kauhee itsekkäästi tehty. Vitut on. Itsekkäämpää on puuttuu toise valintohi. Jokasel pitää olla oikeus sanoo omalt osaltaa et kiitti mulle riitti ja pitäkää tunkkinne. Mä oon jo pualiks kuallu enikeis, sikäli sama.
Don't say you want me
Don't say you need me
Don't say you love me
It's understood
Don't say you're happy
Out there without me
I know you can't be
cause it's no good
Kirjoitettaessa soi Depeche Mode: It's No Good
3 kommenttia
Inapt
1.12.2007 01:42
Mä en ole samaa mieltä elämisestä kokonaisena tai puolikkaana. Minusta jokaisen ihmisen elämä on oma kokonaisuutensa.
Vaikka kahden ihmisen elämät etenisivätkin yhtä jalkaa rakastamisen kautta, kyseessä on kuitenkin kaksi eri elämää, jotka tosin koskettavat toisiaan. Yhteiselosta ja rakkaudesta huolimatta jokainen tekee aina omat valintansa omien kriteereittensä pohjalta.
Vastaa kommenttiin
piiklenarttu
2.12.2007 22:17
thos hei, se on musta aina ollu Iso Vitsi se viättelyjuttu – panin sen sydäme ny sinne korttii vittuillakseni iha ittelleni
ins joo – voi sen nähdä noiki
ton viimese eksä kohdal mulle tuli perskohtane valastumine raamatu luamiskertomuksest, mite ihmine (ja elämet) luatii miäheks ja naiseks, eli tavallaa ihmises on molemmat, vähä niiku kuulo on vasen korva ja oikee korva yhteesä
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:10
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin