Mä oon nukkunu välil huanommi ja välil paremmi mut painajasii enno nähny enne ku viime yänä ku meiä mökil nousi järvest helvetimmoine ruskee jättiläne, sellane ku popsasee ihmise niiku porkkana. Se söi mun käly ja vaikkemmä nähny sitä ni mä heräsin maha krampis ja ahdistuksest täriste ja miätin et kaikkee nousee munki alitajunnast.
Ja mä miätin et mitä jos tulee se päivä ku ei ahdista enää, ku ei tunnu kipeelle – tuntuuks sit enää millee? Nii kaua ku kituu on sentää viä hengis? Ehkä se kitumine on elämise tarkotus? Mut sit ku ei enää satu (jos sellane päivä tulee, ja voiha seki tulla, kai) ni onks sit enää edes elävä?
Kirjoitettaessa soi Päivi Portaankorva: Balladi elokuvasta Klaani
3 kommenttia
Korrigane
30.11.2007 09:42
Unensa pystyy kai tulkitsemaan vain unennäkijä itse. Mäkin uneksin usein isoista vesistä, kai se kuvaa mielen tiedostamattomia kerroksia se mitä on pinnan alla.
Ja sitten tuohon toiseen. En tiedä. Mutta sen tiedän, että silloin kun sattuu pahimmin, ei kannata miettiä sitä, mitä on edessä, koska se väistämättä näyttää huonolta silloin. Silloin ei voi kuin odottaa, että pahin tuska tylsyy pois. Sitten, varovasti, nostaa päätään ja häntäänsä. Ja uskaltaa uskoa ja ehkä toivoakin.
Vastaa kommenttiin
piiklenarttu
30.11.2007 11:50
nii joo – tää oli tiätty vaa keskene juani tost unest, oli siin kaikkee muutaki, mun opiskeluaikane lapinkoirakaveri, mun aikoja sitte vainaantunu isä sahaamas puita mökillä jne (livin in tö paast?)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:10
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin